Kiinnostaako itsensä kehittäminen? - Temperamentit ja Enneagrammin viisaus

Olen aina lukenut paljon ja viime vuosien aikana olen lukenut erityisesti erilaisia itsensä kehittämisen kirjoja (ja dekkareita - koska tasapaino). Kun kirjastoon tuli syksyllä omatoimikirjaston laajennetut aukioloajat sekä automatisoitu lainauspalvelu ja etenkin ilmainen varaus/seutulainaus, on lukeminen innostanut vieläkin enemmän ja varauslistani onkin aikalailla jatkuvasti "täynnä". Myös tarjontaa kirjamarkkinoilla on kaikkiaan monipuolisemmin, etenkin Hidasta Elämää ja Viisas Elämä-kirjasarjat ovat olleet ahkerasti luvussa.

Vuoden alussa minua on innostaneet mm. temperamenttityypit kun luin ensin Idiootit ympärilläni (Tästä kirjasta en niin pitänyt, koska tyyli oli niin raflaava ja negatiivinen jo ihan nimestä lähtien. Kirja sai minut tuntemaan itseni lähinnä paskaksi ihmiseksi sen sijaan, että olisin kehittynyt mitenkään). Se sai kuitenkin minut tarttumaan temperamenttityyppeihin vielä lisää ja lainasin kirjastosta toisenkin aihetta käsittelevän kirjan Dunderfeltin Tunnista temperamentit. Tämä toi temperamentit jotenkin lempeämmin ja rakkaudellisemmin esille. Myös kirjan alussa oleva johdanto temperamenttiteoriaan(?) ja erilaisiin näkemyksiin, oli mielenkiintoinen. Siellä esiteltiin erilaisia näkemyksiä lähestyä persoonallisuuden rakenteita ja ulottuvuuksia mm. Yin ja Yang, Ayurveda järjestelmän 3-jako Vata, Pitta, Kapha, 4 temperamenttia (musta sappi - melankolinen, keltainen sappi - koleerinen, veri - sangviininen ja lima - flegmaattinen), Jungin 8 tyyppiä ja Enneagrammi.

Temperamentti kuvaa aivan perustasoa ihmisen persoonallisuudesta. Temperamentilla kuvataan reaktiotyyliä, joka vaikuttaa siinä rajapinnassa, jossa psyyke ja biologia kohtaavat. Se on siten luonteeltaan sanatonta, reaktionomaista ja hyvin alkukantaista psykologista toimintaa, jolla ihminen luo suhdetta havaittuihin ilmiöihin ja tapahtumiin. (Dunderfelt - Tunnista temperamentit s.31)

Minä löysin itseni oranssista temperamentista vaikkakin temperamentteja on siis pääasiallisesti neljä: Keltainen, Vihreä, Punainen ja Sininen. Minun temperamenttini jakautui puolet punaista, puolet keltaista = Oranssi.

Oranssissa reaktiotyylissä henkilö on ulospäin suuntautunut, persoonallisuudessa yhdistyvät tietty kiivaus ja impulsiivisuus sekä kiinnostus ihmisiin ja elämänläheisiin asioihin. Hän on mitä luultavimmin hyvin huumorintajuinen ja arvostaa mukavaa ja samalla reilua kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tärkeää on että elämässä on vauhtia ja saa olla mukana toteuttamassa tärkeitä konkreettisia asioita.
Monessa mukana, mutta tapana kasata liika töitä itselleen, mutta kun maailmassa on niin paljon kiinnostavaa! Joten väsyminen, kiireessä puolitiehen jääneet asiat ja lähi-ihmissuhteiden hoitamattomuus ovat usein tällaisten ihmisten harmeina.

Edellä oleva mukaeltu lainaus kirjasta on todellakin minua. Huumoristakin nautin, mutta itse en ole kyllä järin humoristinen ja huumoriin on minun vaikea heittäytyä. Perus vitsit kun eivät oikein uppoa, tykkään älykkäästä huumorista ja myös elämän tahattomista humoristisista heitoista ja tapahtumista. Omien värieni suhteen keltainen temperamentti saa minut innostumaan elämästä, näkemään elämän innostavana haasteena, jolla on niin paljon tarjottavaa. Kiperissä tilanteissa reagoin kuin punainen ja en ehkä ymmärrä sanomani jyrkkyyttä. Molemmat värit ovat niitä, joiden suhteen voi miettiä paljonko tilaa vien suhteessa muihin ihmisiin. Nautinnollisinta keskustelua syntyy kun voi vaivatta virrata ja molemmat keskusteluun osallistujat ottavat tilansa temperamenttityypistä huolimatta. Hankalinta kanssakäymistä on silloin kun toinen ei pysty ottamaan omaa tilaansa ja itse yritän pidätellä itseäni (jos ymmärrän tehdä niin).

Temperamenttityylien tutkiminen auttoi kuitenkin ensisijaisesti ymmärtämään muita. Miksi tuo punainen ihminen sanoi nyt noin tai vaatii tuota? (koska se oli hänelle vain fakta - ei mitään henkilökohtaista) Miksi vihreä ei saa hommaansa tehtyä vieläkään? (Koska mihinkään ei ole mikään kiire ja punaisen mielestä homma olisi pitänyt olla hoidettuna jo 3 päivää sitten...) Miksi keltainen vain hosuu eikä homma etene tai tekee itseasiassa ihan jotain muuta kuin pitäisi? (Koska on niin monta hyvää juttua käynnissä) Sinisiä ihmisiä elämästäni ei sitten juuri löydykään, ehkä? Toki ketään ei voi ulkopuolisena luokitella täysin, sillä sisäisen maailmansa ihminen tuntee itse parhaiten, mutta jonkinlaista helpotusta se itselleni on tuonut muiden erilaisen tempperamenttityylin, näkemyksen tai reaktion ymmärtämiseen. Ensimmäisenä ei ole se syyttävä sormi pystyssä jonkun negatiivisvivahteisen kokemuksen vastaantullessa, vaan olen yrittänyt ajatella asiaa toisen näkökulmasta ja etenkin toisen tempperamenttisesta näkökulmasta. Samanlaista "synninpäästöä" toivon myös itselleni. Tiedän olevani tilaa vievä ihminen, jolla on voimakkaat mielipiteet ja reaktiot, mutta tiedän lähtökohtani kuitenkin olevan rakkaus ja hyväntahtoisuus, joten toivon ympäristöni ihmisiltä armeliasta suhtautumista voimakkaalle innostumiselleni, joka joskus kieltämättä saa aika moiset mittasuhteet 🔥 elämä kun on intohimoa 🔥

Jos et tiedä omaa temperamenttityyliäsi, niin voit testata sen täällä. Kiinnostaisi tietää muidenkin tuloksia ja että oletko tuloksesta samaa mieltä? "Löysitkö" itsesi? Vai oliko koko juttu jo ihan tuttua?

Temperamenttiteorian tutkimisen jälkeen, halusin sukeltaa syvemmälle persoonallisuusteorioihin, joten seuraavaksi lukuun lähti Enneagrammin viisaus. Netissä voit testata oman enneagrammityyppisi ja saat myös lyhyen kuvauksen tyypistäsi. Kirjan testi ja nettitesti tuottivat minulle saman tuloksen. Kolmas nettitesti antoikin sitten ihan eri tuloksen... hmm... Kirjaa lukiessa asiaan sai kuitenkin huimasti paljon enemmän tietoa ja variaatiopohjaa. Enneagrammi olikin etenkin tutkimusmatka itseeni (kun temperamentit olivat tutkimusmatka minun ja muiden välisiin suhteisiin) ja se on ollutkin aika huikea ja hieman surullinenkin matka. Kunpa vain olisin tiennyt nämä asiat silloin kun olin nuori...

Tiedät kyllä, kun olet löytänyt tyyppisi- Ylitsesi vyöryvät todennäköisesti helpotuksen ja häpeän, riemun ja surun aallot. Asiat, jotka olet aina alitajuntaisesti tiennyt itsestäsi, selkiytyvät äkkiä ja alat huomata elämänmittaisia ajatus- ja toimintamalleja. Voit olla varma siitä, että kun näin tapahtuu, olet tunnistanut persoonallisuustyyppisi oikein.

Enneagrammin viisaus alkaa hämmentävästi. Kirjan tarkoituksena on ymmärtää omaa persoonallisuustyyppiään, jonka jälkeen siitä pitäisi luopua. Ensimmäinen ajatukseni oli, mitä ihmettä? Eli ensin meille sanotaan ketä me ollaan ja sitten sitä ei ollakaan? Kuitenkin pidemmälle lukiessani ymmärsin tämän tarkoituksen.

Itsensä tunnistaminen yhdeksi yhdeksästä persoonallisuustyypistä voi olla mullistava kokemus. Ensimmäistä kertaa elämässämme saatamme nähdä selkeästi yleiskuvan ja logiikan, jota olemme noudattaneet elämässämme ja käyttäytymisessämme. Jossain vaiheessa "tyypin tunnistaminen" kuitenkin muodostuu osaksi minäkäsitystämme ja saattaa jopa alkaa haitata kasvuamme.

Tyyppimme tunnistaminen ei ole lopullinen määränpäämme. Tämän työn tarkoituksena on tehdä loppu persoonallisuutemme automaattisista reaktoista tiedostamalla ne. Voimme herätä ainoastaan huomaamalla ja oivaltamalla selkeästi persoonallisuutemme toimintamekanismit. Mitä selkeämmin näemme persoonallisuutemme mekaaniset reaktiot, sitä vähemmän samaistumme niihin ja sitä vapaampia olemme. Siitä enneagrammissa on kysymys

Oma enneagrammityyppini on 7, innostuja. Well, nimi kertoo kyllä kaiken, niin hyvässä kuin pahassa. Lyhyesti kuvattuna innostuja on yleismies, moniosaaja, ihmelapsi, harrastelija, eri alojen asiantuntija, energiapakkaus. Aika hienoja ominaisuuksia, tosin jokaisella on se kääntöpuolensa. Innostuja uupuu, ei ehkä näe tämän hetken kauneutta, ajatukset (monkey mind) pyörittää elämää, intentio on niin monessa asiassa, että monta vakaampaa tyyppiä ihan hirvittää. Myös se, että osaa vähän kaikkea, no se tarkoittaa toisaalta sitä, että ei ehkä osaa mitään täydellisesti.

Mieheni on 8 eli haastaja (temperamentiltaan punainen) ja aika nappiin sekin kuvaus "hänestä".

Seitsikon pääpahe/kuolemansynti on ylensyönti, joka viittaa kyltymättömään haluun "ahmia itsensä täyteen" kokemuksia. Seitsikot yrittävät täyttää sisäisen tyhjyyden tunteensa tavoittelemalla erilaisia myönteisiä, innostavia ideoita ja virikkeellistä toimintaa, mutta heistä tuntuu aina, ettei heillä ole tarpeeksi.

Tuntuu aika hurjalta lukea itsestään negatiivisia juttuja. Tokihan siellä on myös niitä positiivisiakin ja paljon onkin, sillä enneagrammi perustuu rehellisyyteen molemmin puolin. Omat kokemukseni kirjaa lukiessa seilasivat rakkaudellisesta itseinhoon, surusta iloon, innostuksesta jopa vähän masentuneeseen. Mutta sitähän elämä on. Kukaan ei ole täydellinen ja hyveillä on yleensä varjopuolensa, kuten varjopuolilla hyveensä.

Enneagrammista on apua vain, jos olemme rehellisiä itsellemme. Niinpä enneagrammijärjestelmä soveltuu parhaiten itsetarkkailuun ja itsetutkiskeluun.

• Kunkin tyypin parantavat asenteet, lahjat ja tyyppikohtainen muutosprosessi.
• Ohjeet hankalien tapojen ja reaktioiden tarkkailemiseen ja niistä luopumiseen.
• Tietoa kunkin tyypin motivoimisesta.
• Tiedostamattomat lapsuuden viestit.
• Kullekin tyypille sopiva terapeuttinen lähestymistapa.
• Tietota kunkin tyypin henkisen kasvun käynnistämisestä, herätyssoitoista ja varoitusmerkeistä.
• Ohjeet tietoisuuden lisäämiseksi päivittäisessä elämässä.
• Harjoituksia sisäistä työskentelyä varten kullekin tyypille.
• Ohjeet järjestelmän käyttämiseksi jatkuvan henkisen kasvun tukena. 

 Avoimen sydämen ansiosta voimme olla täysin läsnä kokemuksissamme ja aidosti yhteydessä elämämme ihmisiin. Voimme "maistaa" kokemuksemme sydämestämme ja pystymme erottamaan, mikä on totta ja arvokasta. Tästä näkökulmasta katsottuna voisi sanoa, että sydän - ei mieli - tietää.

Kuitenkin siihen negatiiviseen tuntemukseen auttaa avoin sydän. Sydämeen on aina aivan parasta palata. Kun se levoton mieli ja ego ohjaa kohti kaikkea epäolennaista, se saa sinut hämääntymään, tuntemaan itsesi "aina oikeaksi tai väärän kohtelun saaneeksi" tai huijaa sinut keskittymään aivan johonkin jonninjoutavaan kuin siihen mikä on oikeasti tärkeää. Tämä hetki, läsnäolo, sydämen valo. Oma mieleni tekee tätä valtavasti. Se pyörittää jatkuvaa ajatusmyllyä päässäni, jolloin sydämeen keskittyminen on huikean haastavaa. Onneksi siinäkin voi kehittyä päivä päivältä. Jonain päivänä mieli hiljenee helpommin, jonain päivänä taas ei, sekin on hyväksyttävä. Mutta tietoisesti asian hahmottaminen on jo askel eteenpäin. Voi myös hyväksyä sen, että tänään siellä päässä pyörii kaikenlaista ja antaa pyöriä. Jonain hetkenä enemmän sinne sydämeen kuitenkin taas pääsee.

Koko kirjan lukeminen oli huikea syväluotaus omaan persoonallisuuten. Oli huikeaa nähdä myös kuinka on ihmisenä myös kehittynyt. Eniten surua herätti se, että tajusin nuoruuteni pahoinvoinnin johtuvan pitkälti siitä, etten ymmärtänyt lainkaan itseäni (eikä kyllä kukaan muukaan) ja että toimintani oli kaikin puolin epäterveellä tasolla.


Kirjan esittelemät tasot olivatkin ehkä koko kirjan annin suurin juttu, joiden avulla pystyi peilaamaan oman elämän kulkua tähän päivään asti. Millä tasolla on tullut oltua minäkin hetkenä? Sillä enneagrammin hienous oli mielestäni todellakin juuri tuossa. Meillä on persoonallisuustyyppi, mutta sen tyypin kulloinenkin taso vaihtelee, jopa päivittäin. Tasoja on 3, Terve, Keskitaso ja Epäterve taso.
Nuorena uin kaikkien kokemuksieni (ja kokemattomuuden) myötä todellakin epäterveellä tasolla, pitkään.
Minulla ei ollut minkäänlaisia kykyjä hallita tuntemaani ahdistusta (muutoin kuin pakenemalla). Nyt kuitenkin vasta ymmärrän miksi niin tapahtui! Sillä tosiaankin seilasin hysteerisen touhuamisen ja syvän masennuksen ja uupumisen kanssa. Minulla jopa epäiltiin maanis-depressiivistä mielialahäiriötä, joka onneksi osoittautui kohdallani vääräksi. Kun opin tuntemaan sekä kohtaamaan ahdistukseni ja selviämään siitä, aloin tasaantua. Jossain vaiheessa olin myös aivan alimmalla tasolla ja silloin ratkaisuni oli hyvin lähellä kuolemaa. Minun onneni oli kuitenkin se sisimmässäni asuva elämänkipinä ja ymmärrys siitä, että tästä voisi olla jokin muukin poispääsy. Minulla oli onni myös päästä turvaan (omasta toiveestani) itseltäni paikkaan, jossa en voinut toteuttaa ratkaisuani.

Epäterveen tason avainsanat: Maaninen/Depressiivinen, holtiton.

Seitsikot haluavat niin epätoivoisesti paeta ahdistustaan, että heistä tulee täysin holtittomia. He antavat kipunsa sanella käyttäytymisensä sen sijaan, että tuntisivat sen. Hysteerinen touhuaminen vuorottelee syvän masennuksen kanssa, ja seitsikoista utlee yhä epävakaampia ja arvaamattomampia. Turtina ja piittaamattomina he menevät äärimmäisyyksiin tukahduttaakseen kipunsa.

Alimman tason avainsanat: Uupunut, Lamaantunut

Oivallus siitä, että he ovat saattaneet pilata terveytensä, elämänsä ja kykynsä nauttia, on liikaa epäterveille seitsikoille. Heistä tuntuu, ettei heillä ole enää vaihtoehtoja tai ulospääsyä kivustaan. He ovat hätääntyneitä ja kokevat olevansa ansassa. Usein heidän holtittomuutensa on johtanut vakaviin taloudellisiin ja fyysisiin ongelmiin, jopa kroonisiin kipuihin.

Myös fibromyalgia heijastelee alimpia tasoja. Treenaamiseni ja syömishäiriöni ajoi minut täysin alimmalle tasolle. Minä kirjaimellisesti rikoin koko kehoni ja sairastuin. Nyt kun olen tajunnut sen mitä olen itselleni tehnyt... onneksi löysin tavan päästä sieltä pois. Onneksi elämääni astui rakkaus, armo, kauneus, meditaatio, läsnäolo, puhdas ruoka ja elintavat. Eikä oman uskonkaan löytäminen tosiaankaan ole ollut vähäpätöistä. Siihen on ollut aina hyvä turvata, oli itse uskosta kuka tahansa mitä mieltä tahansa.

Tällä hetkellä nautin pääsääntöisesti terveen tason elämänenergiasta. Olen odotuksen täyttämä, innostunut, välillä myös innostunut ja tyytyväinen. Olen tuottelias ja aikaansaava kaikenlaisen häsäämisen ja "sekoilun" sijaan.

Peruskaipaukseni on olla onnellinen, tyytyväinen ja löytää täyttymys. Sitä en saa mistään materialistisesta, en työpaikasta, en mistään käsinkosketeltavasta. Ne puhtaat onnen hetket ovat olleet täysin käsittämättömiä puhtaan rakkauden ja sydämen yhteyden hetkiä, yksin tai läheisten ihmisten jakamana.

Ajatukseni oli kirjoittaa jonkinlainen kuvaus kokemuksistani näiden kirjojen parissa. Ehkä kirjoitukseni ajautui syväluotaavimmille osille kuin oli tarkoituksena. En kertakaikkiaan vain pysty kirjoittamaan analyyttista yleismallista arviointia, se on sinisten heiniä. Kaikkia tuntemuksia, ajatuksia tai oivalluksia ei tähän myöskään pystynyt kirjoittamaan, sillä niitä tuli näistä kirjoista niin paljon! Tulisi ihan uusi kirja koko hommasta jos kaikkea yrittäsikään avata... no toivottavasti sinä pystyt näistä sanoista lukemaan sen vaikuttuvuuden ja myös rakkaudellisuuden ja armon, mitä olen tähän yrittänyt virtauttaa... On aika hienoa olla onnellinen, tyypillisesti olen myös odotuksen täyttämä, sillä näen elämän kuitenkin aina mahtavana tulevaisuutena, mutta ne onnellisuuden hetket syntyy juuri tämän hetken läsnäolosta, ei tulevaisuudesta.

Kiinnostaisi tietää mitä mieltä sinä olet ylipäätänsä itsensä kehittämisestä tai itsetutkiskelusta? Lähestymistapojahan on monia, kirjat, meditaatio, usko, kurssit... vai luotatko elämän virtaan? Oletko sattumalta lukenut samoja kirjoja? Tai olisko hyviä uusia lukuvinkkejä? Vai onko koko homma mielestäsi ihan huuhaata? Sana vapaa <3

Ihanaa loppuviikkoa

Rakkaudella

iive

Oranssit tekstit lainauksia kirjasta Tunnista temperamentit - Tony Dunderfelt

Siniset tekstit lainauksia kirjasta Enneagrammin viisaus - Don Richard Riso & Russ Hudson