Uuden elämän reseptit - Kvinoasämpylät (G, M)

Olen ollut hyvin pitkään ilman leipää. Syön sitä lähinnä reissussa esimerkiksi äidin luona tai hotellin aamupalalla. Kotiin en ole ostanut leipää aikoihin, ehkä noin vuoteen?

Suurin syy leivättömyyteen on keliakia. Gluteenittomat leivät eivät kovin maittavia ole ja kalliitakin ovat. Lisäksi ne tuntuvat käyvän mahaan ja niistäkin meinaa syntyä sellainen puputtamisfiilis. Tiedättekö sen kun ei ole oikeasti nälkä, mutta jotain tekisi mieli ja sitten hups olet syönyt 4 leipää?

No näistäkin kyllä se sama efekti tulee, mutta onneksi 6 sämpylää menee kätevästi kolmelta hengeltä nopsasti eikä ylimääräisiä puputtamisleipiä kertakaikkiaan jää!

Haastoin muutkin perheenjäsenet leivättömyyteen ja yllättäen he lähti mukaan, joten lähinnä heitä varten kehittelin nämä sämpylät. Kai näitä viljattomiksi voi sanoa kun kvinoa ei ole vilja vaan savikkakasvi? Testasin tässä nyt uusia tuttavuuksia eli kvinoahiutaleita ja kurpitsansiemenjauhoa.

Kvinoasämpylät (G, M)

1dl Kvinoahiutaleita (Foodin)

1dl Mantelijauhoa

0,5dl Kurpitsansiemenjauhoa (Foodin)

2rkl Chiasiemeniä

1rkl Psylliumia

0,5tl Suolaa

3 Kananmunaa

1tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Sekoita keskenään ensin kananmunat, chiasiemenet  ja psyllium. Haarukka on oikein sopiva sekoitusväline tälle taikinalle. Sen jälkeen mittaa joukkoon loput ainekset ja sekoita. Taikina turpoaa nopeasti lusikoitavaksi.
Lusikoi pellille 6 samankokoista taikinakasaa ja vedellä kostutetuin käsin voit muotoilla niistä tasaisempia.

Laita sämpylät lämpiävään uuniin (uunin ei tarvitse vielä olla lämmennyt loppuun asti), paista uunin tehokkuudesta riippuen n. 10-15min. Vähemmän aikaa paistaen sämpylät jäävät mehevimmiksi, pidemmän aikaa paistaen niistä tulee rapsakampia.

Itse en tarvinnut lämpimän sämpylän päälle mitään muuta kuin nokareet luomu voita ❤️ ja hitusen sormisuolaa kun voi sattui olemaan suolatonta.
Taikinaan olisi voinut lisäillä myös kokonaisia siemeniä tms. mutta tällä hetkellä niitä ei kaapista löytynyt kun kaikki oli syöty, joten seuraavalla kerralla niitäkin sitten testiin!

Sämpylät testattiin uunilämpiminä (aivan superhyviä), mutta myös jäähtyneinä (oikein hyviä), joten näitä voi siis säilöäkin jos vaan pystyy.

Kurpitsansiemenjauho oli hauska uusi tuttavuus, tosin tuoksu aika voimakas, muttei se sitten valmiissa sämpylässä paljonkaan makua/tuoksua dominoinut. Kvinoahiutale tulee varmastikin jatkossa käyttöön. Mietin jo hiutaleiden jauhamista jauhoiksi esim. piirakan tms. leivontaa varten. Puuronkin voisi näistä jokin päivä keitellä.

Testaamatta on vielä Foodinin kikhernejauho. Siitä muutamia reseptejä (flat-bread ja pizza!) olen jo pinnannut Pinterestiin odottelemaan, mutta aikaisempi kokemus etnisen kaupan kikhernejauhoista jäi tuoksumaailmaltaan mieleen ei niin miellyttävänä, joten kokeilu on jäänyt. Toisaalta suursuosikkini kikhernepasta ei maistu tai haise todellakaan miltään kummalliselta... etenkin kikherne-tuorepastan teko kiinnostaa ja sitä tulen taatusti joku päivä kokeilemaan!

Sellainen kikherne flat bread sopisi erityisen hyvin esim. Shakshukan kanssa syötäväksi. Tällä toisella Shakshuka-kokeilukerralla onnistuin mielestäni vieläkin paremmin ja nyt siis vege-versiona (vai voiko kirjoittaa vege kun siinä on kananmunaa? No lakto-ovo-versiona siis ehkäpä?). Ensimmäinen versio tehtiin turvallisesti lihalla, jotta se maistuisi koko perheelle.

Pohdin tovin kuinka toteutan Shakshukan eväsruokana, mutta keksin, että lasinen eväskulhonihan kestää myös uunin. Ajatus lämmitettävistä kananmunista ei houkutellut, joten Shakshukaa valmistaessani en laittanut siihen vielä kananmunia lainkaan, vaan töissä rikoin kananmunan annoksen päälle ja sujautin kulhon uuniin ja ruoka lämpeni noin 10minuutissa. Töissä sattui muutenkin olemaan uuniruokaa, joten uunia ei tarvinnut lämmittää ruokaani varten erikseen vaan käytin jälkilämpöä hyväkseni. Homma olisi varmasti onnistunut liedellä myös pienessä kattilassa.

Tulevaisuudessa olisi mahtavaa jos ruokavalio olisi enemmänkin kasvispainotteinen. Niin että olisikin kasvisruokapäivän sijasta liharuokapäivä kerran/pari viikossa. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kasvisruokien tulee olla helposti tehtäviä ja etenkin maistuvia sekä ravinteikkaita kun perheeseen kuitenkin kuuluu kasvava lapsi sekä urheileva mies. Itse en ole innostunut härkiksistä, nyhtiksestä, kauramuruista, kasvismaidoista tai muista nyt niin trendikkäistä EINES/valmisruuista. Sillä niitä ne minun mielestäni ovat. Teollista, erittäin käsiteltyä ja sellainen ei kuulu minun suunnitelmiini tällä hetkellä. Jollekin toiselle ne voivat toki olla mainioita. Joten onnekseni koko perheen vatsat kestävät mm. pavut ja linssit. Hieman kikkailua kasvisruuat ja lisäkkeet aina aiheuttavat, sillä ruoka(mieltymys)rajoituksia perheestä löytyy mm. mies ei voi sietää parsakaalia (minä ja Lintunen rakastetaan sitä) ja kypsä bataatti sekä porkkana eivät taas ole Lintusen suosikkeja. Mutta tässäkin kunnon maustaminen on avainsana, tosin parsakaalia niilläkään ei kuulemma pysty mitenkään peittämään.

Hiihtohommat ovat innostuttaneet nyt kovasti ja mahtavaa, että nyt kroppa tuntuu hyväksyneen hiihdon täysin, sillä viimeisin hiihtokerta ei enää kipeyttänyt lihaksia juuri lainkaan. Ja voitin myös mäkikammoni ja laskin kaksi kertaa yhden mäen kaatumatta, mikä oli huikeaa. Hieman olen alkanut haaveilla myös luisteluhiihtosuksista... vaikka se perinteinen on aina tuntunut paljon turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ehkä en enää tarvitse ladulla sitä turvallisuuden tunnetta vaan epämukavuusalueillekin voisi kurkotella, kuten nyt vaikka tuon mäenlaskun kanssa?

Ihania pakkas ja täysikuun päiviä

Rakkaudella

iive