Erilainen joulu

Joulu ei tuntunut varsinaisesti joululta, mutta muutoin joulun aika oli ihanaa. Oikeastaan aivan upeaa, ihan erilaista ja ensi vuonna kuusi ja lanttulaatikko fiilistelytyttävät varmasti sitäkin enemmän. Meidän jouluun tänä vuonna nimittäin kuuluivat kuusen ja lumen sijasta palmut, meri ja aurinko.

Tällä kertaa en myöskään kohdannut yhtäkään lääkäriä tahi piikkiä. Minullahan on ollut paha taipumus sairastella reissussa, mutta nyt sain kerrankin nauttia reissusta terveenä. Muistini mukaan olen itseasiassa ollut kipeänä viimeksi joskus keväällä? Viimeisten yövuorojen aikaan. Sen jälkeen en ole ollutkaan sairaana lainkaan vaikka muut perheestä ovat kylläkin flunssailleet.

Joulun vietimme siis Gran Canarialla äidin, pikkuveljen sekä oman perheen kesken. Bungalow-hotelli oli kivasti Playa del Inglesin laitamilla, pienet kaupat aivan siinä vieressä ja vuokra-auto takasi laajemmat mahdollisuudet liikkua ja nähdä muutakin kuin pelkkää turistialuetta.

Itselleni joulun paras kokemus oli uida meressä jouluaattona. Se oli ainoa jouluaattosuunnitelmani ja toiveeni. Vesi oli yllättävän lämmintä ja aallot leppoisia. Se oli ehkä ihanin merikokemukseni ikinä! Säähän suosi meitä koko reissun aivan mielttömällä tavalla. Lämpöä riitti koko loman tuulesta ja muutamasta pilvisemmästä päivästä huolimatta.

Keliakian vuoksi suurimmaksi osaksi tehtiin ruuat itse. Hotellin ruuissa oli kyllä kohtalaiset allergeeni-merkinnät, mutta en oikein uskaltanut sen varaan jättäytyä. Siksi valitsimme hotellin, jossa huoneet oli varustettu pienellä keittiöllä. Autolla pääsi paikalliseen kauppaan helposti ja varsinkin Lidlissä oli helppo asioida. Taas tuli espanjan sanavarastoon lisää sanoja! Kauppareissut tuolla muutoinkin ovat todella helppoja sillä gluteenittomissa tuotteissa KAIKISSA lukee SIN GLUTEN erikseen merkittynä. Ei ainesosaluetteloiden pähkäilyä siis! Tokikin oli varmasti tuotteita jotka olisivat myös käyneet, mutta merkintä puuttui, en näitä tuotteita lähtenyt sitten valitsemaan, koska yleisesti jokin merkinnällä varustettu korvaava tuote oli vieressä helposti valittavissa.

Jouluaterian suhteen mietittiin hotellin ruokaa, mutta päädyttiin kuitenkin omiin eväisiin ja "pyjama-bileisiin". En ehkä koskaan ole ostanut niin edullisia jouluruokia! "Tapas"-pöytä oli muutoinkin todella maittava ja hyvä eikä vaatinut varsinaista ruuanlaittoa keneltäkään. Sen kuin nosti tarjottavat pöytään esille ja nautti ruuasta sekä seurasta.

En ole noudattanut joulukuussa minkäänlaista ruokavaliota (paitsi tietenkin gluteenitonta keliakian vuoksi). Reissaillessa on ollut aina omat siemennäkkärit aamiaiselle mukana, koska en vain pidä juurikaan gluteenittoman leivän mausta saati fiiliksestä vatsassa. Siemennäkkäri takaa myös tietyn energiansaannin heti aamusta jos nyt muutoin olisi ollut hankaluuksia gluteenittoman ruuan kanssa, mutta ei onneksi ollut.

Joulun aikaan nautittiin sokerisiakin herkkuja mm. ostin kalliimman puoleisen suklaarasiankin itselleni. Tiedättekö sellainen missä kaikki suklaat ovat niitä hyviä. Sillä ajatuksena oli tosiaankin nauttia sellaisesta ruuasta mistä oikeasti pitää eikä syödä mitään tai jättää syömättä "koska kuuluu tehdä niin".

 Kuva: Syömishäiriöliitto

Syömishäiriöliiton jouluruokarauhan julistus oli oikeastaan aika hyvä. Tai oikeastaan tosi hyvä ja kävisi myös muihinkin tilanteisiin tosiaankin kuin jouluksi. Itse pohdin ja kyseenalaistan päivittäin omia syömisiäni. Onko jokin noudattamani ruokavalio nyt syömishäiriötä vai ei. Onko terveellisesti syöminen itsensä rakastamista vai syömishäiriötä? Mikä on oma valinta, mikä on syömishäiriön valinta. Onko minulla vieläkin syömishäiriö vaikka esimerkiksi keto-ruokavalio antoi minulle todella rauhallisen tilan esim. ahmimisasioiden ja sokerin"hallinnan" kanssa? Toisaalta ketolla tuli useammin herkuteltua perjantai-iltaisin viinillä kun se sokeri oli pois eli toisaalta siirtyikö addiktio vain toiseen?

Kyseenalaistan jatkuvasti omia valintojani, joskus ne rassaavat, joskus ne eivät. Suhteeni ruokaan ja alkoholiin on niin monimutkainen. Etenkin alkoholia olen pohtinut nyt paljon. Oli niin monia vuosia kun en käyttänyt sitä lainkaan, joten jopa kohtuukäyttö tuntuu minusta liialliselta. Etenkin kun puoliso ei nauti alkoholia lainkaan, niin se oma vähäinenkin käyttö heijastuu aivan eri tavalla. Pari lasia viiniä perjantaisin tuntuu "syntiseltä" vaikka moni käyttää alkoholia paljon, paljon enemmän. Mietin usein miksi asioista täytyy ajatella näin? Miksei vain voi antaa olla? Sallia enemmän? Toisaalta tiedän osaavani nauttia ja rentoutua täysin ilmankin, joten miksi pitäisi nauttia herkkuja tai alkoholia?

Joka tapauksessa ei tullut jouluähkyä tai mitään muutakaan vaikkakin tässä on menty täysin ohitse minkäänlaisten ruokavalioiden. Taas sellainen vuodenvaihde kun ei tarvitse aloittaa mitään "uutta elämää" tai ryhdistäytyä tai mitään muutakaan. Se tuntuu kieltämättä aika mielettömän hyvältä. Ei tarvitse hypätä enää herkuttelukuplasta terveyskuplaan tai toisinpäin vaan on vaan tämä yksi kupla jossa arki on terveellistä ja nautinnot tarpeen mukaan sallittuja.

Joululoma on pitänyt siis sisällään ihanaa aurinkoa, kävelyä niin auringonnousuun kuin laskuunkin. Hulvattoman kiertoajelun Gran Canarian ympäri (en suosittele!) Uimista meressä ja altaassa. Nähtävyyksien katselua ja äänikirjojen kuuntelua aurinkoa altaalla ottaen. Liikettä ja lepoa. Täydellistä siis.

Ja joululoma on ollut etenkin loma ilman töitä. Sen verran on tunteja tullut tehtyä viime aikoina, että se loma jatkuu vielä vähän aikaa täällä kotonakin. Syksyn kaikista isoin haaste on ollut se, että kun työt ovat niin innostuttavia, niin nautittavia, niin ihania ja joita kohtaan tuntee niin syvää fiilistä ja intohimoa - niin, niitä tulee helposti tehtyä liikaa.

Energeettisesti Kanarian saaret on puhutelleet minua aina. Atlantti ja vuoret, niissä on vaan niin jotain. Olisin ehkä halunnut vieläkin syvemmin tutustua etenkin vuorilla oleviin luoliin ja kanarianmäntymetsiin, mutta muut eivät tuntuneet asiasta kovin innostuneilta, joten ne jäivät nyt toiseen kertaan. Joulupäivänä oli kuitenkin hieman viileämpi päivä ja muutoinkin lähes kaikki oli kiinni, joten suuntasimme saaren ympäriajolle. Muutoinhan tuo reitti on vallan mainio, mutta tie GC-200, joka kulkee saaren länsireunaa pitkin on todella mutkainen, vuoristossa kulkeva kapea tie. Tätä reittiä en kyllä suosittele kenellekään huikeista maisemista huolimatta. GC-200 on oikeasti haasteellinen ja jopa vaarallinen tie. Paikalliset porhaltavat vastaan keskellä tietä, tien reuna voi murtua tai kalliolta voi ropista kiviä niskaan. Ei tuo tie nyt mikään surmanloukku ole, ajetaanhan sitä joka päivä, mutta onnettomuusaltis siltikin eikä tosiaankaan kokemattomille kuljettajille. Itse en esim olisi ajanut tuota tietä metriäkään (tai sitten olisin ajanut niin hiljaa, että tuohon pätkään olisi mennyt koko päivä.) Onneksi mies on hyvä ja luotettava kuljettaja ja ajoimme tietä ns. vuoren reunaman puolella. Meren puolella olisi ehkä jäänyt ajamatta... Jos olisimme tienneet pätkän haastavuudesta etukäteen, niin ehkä olisi jäänyt lähtemättä tai sitten ei.

Pysähdyimme matkan varrella muutamallekin näköalapaikalle ihastelemaan maisemia. Ajaessa edettiin rauhassa ja hitaasti tai pakko oli koska muutoin minä olisin kiljunut kyydissä niin paljon. En tiedä miksi mieleni yrittää luoda jatkuvasti minulle erilaisia pelkoja? Autoilu, laivassa matkustaminen, lentäminen jne. niihin on viime vuosina alkanut liittyä sellaista mielen kummittelua. Eikä todellakaan auttanut ennen lentoa se kun luin uutissivustolta lentokoneonnettomuudesta... Onneksi mielen kummittelu ei sentään estä tekemästä asioita, mutta ärsyttävää se on. Vaatii aivan mielettömästi voimia koota itsensä jatkuvasti. Toisaalta joskus mietin, että mitä jos antaisi itsensä vain romahtaa noissa tilanteissa? Kontrollistahan siinä ilmeisestikin on kyse. Kaikki ovat tilanteita joissa minä en voi kontrolloida tapahtumia. Tähän mennessä olen vain hokenut mantraani - kaikki menee hyvin, olen turvassa jne. mutta jokin sisälläni ei kuitenkaan usko sitä täysin.

Silti ajelu vuoristorinteillä jäi mieleen vahvana kokemuksena positiivisesti. Samoin ne kävelyt rannalla miehen kanssa meren kohinaa kuunnellen, hiekkaa varpaissa ja meren tuoksu nenässä, aurinko ja tuuli iholla.

Olen valmis uuteen vuoteen. Vuosi 2019 oli minulle upea. Vuosi 2020 tulee olemaan myös huippu. Vuotta 2021 fiilaan kaikista eniten. Se vuosi tulee olemaan minun vuosi. Ensi vuosi tehdään töitä sitä varten ja nautitaan matkasta. Etenkin nautitaan.

Toivottavasti sinulla on ollut hyvä joulu ja odotat ensi vuotta rakkaudella ♡

iive