13 vuoden uupumus

Nyt alan todellakin tuntea pikkuhiljaa sen mitä 13 vuoden uupumus on keholleni ja mielelleni aiheuttanut. Toisaalta en tiedä onko kyseessä loppujen lopuksi lähes koko elämän mittainen uupumus? No ainakaan 13-14 vuoden vuorotyö-ura ei ole sitä auttanut.

Reilu vuosi sitten lopetin yövuorojen tekemisen. Sitä edelsi lähes vuoden kestänyt sairastelukierre. Lähes aina kun olin yövuorossa sairastuin. Kehoni osoitti silloin selkeästi sen, että vuorotyövuodet ovat nyt ohitse. Työterveyslääkärini päätti pitkän seurannan jälkeen kirjoittaa lausunnon, joka muutti koko elämäni. Ei kykene yötyöhön, tai jotain sellaista.

Olen koko elämäni ajan kärsinyt unirytmin häiriöistä, väsymyksestä ja siitä etten aamuisin herää pirteänä. Kaikista luovin olenkin iltaisin / öisin, mutta kun samalla täytyy sopeutua yhteiskuntaan ja olla äiti ei yöllä kukkuminen ole ollut vaihtoehto. Ensimmäistä kertaa koskaan aikuisena olen nyt vuoden ajan nukkunut vain öisin. Nukahtamis ja yöllä heräilyongelmat ovat helpottaneet ja tuntuu, että päivä tai itseasiassa yö yöltä myös unen laatu alkaa parantua jollain tasolla.

Jo se, etten tehnyt enää vuorotyötä vaan tein töitä ja kävin koulussa päivisin auttoi jo huomattavasti parantamaan elämänlaatua. En muista milloin viimeksi olisin ollut sairaana ja pääsääntöisesti päivät sujuvat kohtalaisen pirteästi. Kun lopetin juomasta kahvia paljastui se, kuinka väsynyt olen vielä sieltä pinnan alta.

Edellinenkin kirjoitukseni käsitteli pitkälti tätä samaa aihetta. Kuukauden jälkeen kofeiinittomuus näkyy elämässäni nyt vieläkin selkeämmin parantavana elementtinä. Joskus teininä minä ja Pepsi Max kohtasimme. Olin vuosia siitä ja energiajuomista riippuvainen. Eräässä vaiheessa korvasin nämä "muka luonnollisemmalla" kahvilla. Tokikin tällöin katkesi suhde aspartaamiin / sokeriin, mutta suhde kofeiiniin jäi. Ei ihme että kärsin unihäiriöistä nuorena kun olin ensin aamusta asti virittänyt itseni täyteen terään kofeiinilla. Iltaan mennessä olin täysin ylivirittynyt. Ei ihme etten kyennyt nukkumaan.

Kahvia en ole koskaan juonut siinä mittakaavassa kuin Pepsiä / energiajuomia. Koin vielä kevääseen asti, että kahvin kofeiini ei ole minulle ongelma, koska oikeasti join kahvia aika vähän. Se vähän oli vain minulle vaan liikaa. Kun siis lopetin kahvinjuonnin, totesin olleeni niin väärässä. Nyt kun olen nauttinut kahvia vain sen kupillisen huomaan selkeästi kuinka se kiihdyttää koko kehoa, mieltä ja energiaani. Kahvi ajaa minut ylikierroksille enkä enää pidä siitä duracell-ilmiöstä minkä se minulle tekee. Mieluiten olen väsynyt kuin kahvin yliboostaama. Onneksi nykyään olen enemmän rauhallisemmin minä kuin kumpikaan noista edellisistä.

Keväästä alkoi viimeinen etappi uupumisesta toipumiseen. En tiedä kuinka kauan tämä etappi kestää, valonpilkahduksia näkyy siellä sun täällä aina välillä ja välillä tuntuu etten jaksa edes sormia liikuttaa. Pilkahdukset ovat kuitenkin näyttäneet vahvasti sen miltä elämän kuuluisi tuntua ja se tuntuu ihanalta. Se minä on rauhallisempi, energia ei häsää ympäriinsä (saati mun sisällä!) ja asiat tuntuu ympärilläkin ihan erilaisilta kuin ennen kun pystyn kaiken tekemisenkin keskellä pysähtymään ja vain nauttimaan tästä hetkestä missä ollaan just nyt. Jotenkin nyt minusta alkaa tuntua, että todellakin alan löytämään omaa voimaani. Sitä mitä olen koko tämän bloginkin olemassaolon ajan "metsästänyt".

Tämä kesä on ollut minulle kuin lahja taivaasta. Kevään lopussa sain mahdollisuuden keskeyttää opinnot kesäksi. Valmistuminen siirtyisi, samoin rahallinen tilanne huononisi, mutta intuitioni johdatti selkeästi minua valitsemaan keskeyttämisen. Teen freelancerina pieniä töitä somen ja verkkokaupan parissa kotoa (tai reissusta käsin), mutta ennen kaikkea olen saanut toipua ja olen saanut elää. Tehdä hyvinvointia edistäviä asioita ja nauttia.

Tiedostan nyt, että jos olisin väkisin pusertanut opinnot loppuun, olisin syyskuussa valmistunut suoraan sairaslomalle. Olisin nimittäin suorittanut kesää, työharjoittelua, näyttöä ja tulevaa työpaikkaa. Nyt tämä mahdollisuus onkin antanut minulle ajan löytää väsymykseni, kokea sen ja alkaa parantua siitä.

Hyvinvoinnin heinäkuu on ollut siis mahtava. Välillä on mennyt päiviä kun olen ollut tekemättä käytännössä yhtään mitään. Olen nukkunut 12 tunnin yöunia ja niiden päälle usean tunnin päikkäreitä. Yleisemmin kuitenkin päivät ovat täyttyneet jostain mukavasta tekemisestä, luonnossa rauhallisesti liikkumisesta ja perheen kanssa olemisesta. Illalla keho on ollut tyytyväisen oloinen ja tuumannut, että nyt on aika mennä nukkumaan. Välillä etenkin nyt marjastuskauden aikaan olen kyllä ollut iltaisin jo vähän liiankin väsynyt siitä kivasta tekemisestä mitä ulkona on ollut tarjolla. Sitten seuraavana päivänä on voinut levätä.

Kevään ja kesän aikana olen pohtinut ja tutkaillut paljon myös alkoholin vaikutusta hyvinvointiin, sillä tänä aikana olen nauttinut alkoholia huomattavasti useammin kuin normaalisti. Vaikkakin minun paljon on toisille ihan todella vähän, mutta asioita pitääkin katsoa aina henkilökohtaisesti.

Normaali yö - alkoholin nauttimisen jälkeinen yö

Älykello on kyllä siitä mainio, että sehän antaa palautetta tekemistäsi asioista raakana faktana. Alkoholin hykerryttävä vaikutus sen rentouttavan nauttimishetken jälkeen on karusti - ei niin rentouttava ja palauttava yö. Ihan sama juonko 1 tai kaksi lasillista vai koko pullollisen kuohuviiniä, yöunet ja palautumisen se näkyy pilaavan. Toki pullollinen pilaa sen seuraavan päivänkin aivan totaalisesti. En kuitenkaan halua luopua elämässäni kaikesta, on vain hyvä tunnistaa se mitä tietyt asiat keholle ja palautumiselle voivat tehdä. Voin juoda kahvia tai "skumppaa" välillä tai herkutella, kunhan muistan sen jälkeen levätä ja antaa keholleni aikaa palautua ja toipua.

Toivottavasti sinulla on ollut hyvä kesä!

Rakkaudella

iive