Stoppi sokerille

Se on loppu nyt!

Jos viime vuonna minulta olisi kysytty mitä fiilaan sokerista, niin olisin vastannut, että meillä ei ole minkäänlaista suhdetta. Sokeri ja minä oltiin niin sanotusti DONE. Iso syy sille oli keto. Keton aikana en tuntenut tarvetta sokerille ja se oikeastaan maistui aika pahalta, siis itseasiassa aivan järkyttävältä. Keton lopetettuani olen kuitenkin palannut pikkuhiljaa myös sokeristen herkkujen maailmaan harkitusti ja tänä keväänä sitten vähän enemmänkin kuin harkitusti. Mutta nyt se on loppu! Kivaa oli niin kauan kun se kesti, mutta ei se sokeri niin kiva herkku ole, että vaihtaisin siihen pari juttua elämästäni.

Jos nyt laittaisin tähän sellaiset kivat Before and After sokeri kuvat, niin olisi aika mielenkiintoiset. No suurin osa vaatteista mahtuu päälle edelleen, joten ei ne ehkä niin messeviä olisi. En ole niin pitkälle kuitenkaan tilannetta päästänyt. Muutos on suurin asioissa jotka tuntee, eikä niinkään niin että ne näkyvät.

Inhottavin juttu mitä sokeri aiheuttaa on ihon kunnon huononeminen ja se kyllä näkyy. Sen parantumista odotan innolla ja se onkin sokerista irtipäästämisen suurin motivaattori. Olen täysin kyllästynyt näppylöihin kasvoissa, vaikka kuinka muutoin tekisin vaikka mitä iholleni. Täytyy sanoa, vaikka en nyt mikään jatkuvan ketoosin suursuitsuttaja ole, että silloin kasvojen ja vartalon iho on voinut parhaiten kuin koskaan! Se oli ihanaa!

Just nyt tässä hetkessä ei ollut aktiivisia näppylöitä, mutta ihon väri on todella epätasainen, iho ei voi hyvin ja vanhojen näppylöiden arvet näkyvät.

 

Ruokavaliossani tai elämässäni ei ole muuttunut oikeastaan mikään muu kuin sokeristen herkkujen syöminen. Muutoin olen syönyt todella terveellisesti ja olen myös liikkunut hyvin, oikeastaan päivittäin. Pelkästään sokeri on siis tuonut sen +5kg ja suoraanpa lähinnä tuohon keskivartaloon. Ah! Okei, lähteeköhän se sitten samalla millä tulikin?

Yksi hieman ikävämpi muutos on tullut kuukautiskiertoon. Se on epäsäännöllistynyt ja nyt jo useat kuukautiset ovat alkaneet ärsyttävällä tiputteluvuodolla, joka pidentää kuukautisien kestoa useammalla päivällä - ei kiva! Toinen on kuukautiskipujen palaaminen. Olen ollut jo niin pitkään ilman kuukautiskipuja, että näiden tunteminen on aivan jotain järkyttävää! Juuri nytkin vatsassa on niin kova kipu, ettei sitä meinaa kestää lainkaan. Edellisten kuukautisten aikaan heräsin keskellä yötä kipuun ja valvoin kivun kanssa lähes koko loppuyön Buranasta ja lämpötyynystä huolimatta! En keksi tähän mitään muuta muutosta kuin - Sokerin!

Joten jatkan kaikkea hyvää ja ihanaa elämääni, mutta hyvästelen tässä ja nyt sokerin arkipäiväisestä elämästäni. Luultavammin vedän jossain vaiheessa pienen hetken ketoosissa, että saan asioita kropassa rauhoitettua ja tasapainotettua, sitten palaan siihen omaan hyvään ruokavalioon.

Syksy tuo tullessaan myös ihanasti säpinää mm. yritän päästä vatsatanssikurssille, samoin keramiikkakurssille, sulkapallovuorot aukeavat taas ja uimahallikin on jo auki. Tähän mennessä olen kuitenkin uinut järvessä vielä vallan mainiosti. Elokuun oma haasteeni onkin uida joka päivä! Yleensä uin noin puoli kilometriä per uintikerta, joten siitä tulee kuukaudessa minulle jo ihan hyvä saavutus. Uimahallissa tietenkin voisi uida pidempään ja tehokkaammin, mutta vielä nautiskelen pääasiallisesti uimisesta järvessä. Hallissa saa uida sitten talvellakin!

Ylihuomenna alkavat koulut ja sitten se toisenlainen arki. Oma työharjoitteluni alkaa kahden viikon päästä, joten saan omaa aikaa hieman ennen sen alkamista. Tänä kesänä on ollut aika vähän sellaista aikaa, että olisin ollut ihan yksin kotona. Toki metsässä ja palstalla on saanut touhuta itsekseen, mutta kotona on oikeastaan koko ajan ollut joku keväästä asti. Huomaan sen vaikuttavan siihen, että esimerkiksi blogin kirjoittamiseen on ollut vaikea keskittyä. Samoin on ollut vaikea syventyä itsetyöskentelyyn. Ei ole ollut oikein omaa rauhaa siihen.

Oikeastaan odotankin siis syksyä ja työharjoitteluasioissa huomaan jo uusien ideoiden pulpahtelevan päässäni! Mutta pienen hetken odotan, lepään ja annan aikaa etenkin itselleni!

iive