Haapasaaren luontopolku

Ja eihän sitä viimeisenä lomapäivänä vain pystynyt makaamaan, liikkumaan oli päästävä! 30min liikkuvuusharjoitukset kotona ja sen jälkeen luonnon helmaan.

Koska minulla on muillakin seuduilla ollut kummallinen päähänpinttymä päästä koluamaan luontopolkuja ja muita vastaavia kohteita niin kyllähän niitä täältä kotinurkiltakin löytyy. Google laulamaan ja Jyväskylän luontopolut löytyivät nätisti koostettuna karttoineen päivineen. Tänään päädyimme Haapasaaren luontopolulle.

Haapasaari on runsaan kilometrin pituinen ja enimmälti vain 200 metrin levyinen saari
Vaajakosken Haapaniemen kyljessä. Saaren korkein kohta on reilut 25 metriä Päijänteen pinnan yläpuolella. Luontopolun lähtöpaikka opastauluineen on saaren eteläosan pysäköintipaikalla.
Saaren metsäalasta merkille pantavan suuri osuus on lehtipuuvaltaista - on koivua, leppää, haapaa, pihlajaa. Kuivimmat osin kallio- ja kivikkopohjaiset lakialueet ovat mäntyvaltaisia. Metsäpohja on kuivanlaista kangasta, rantojen tuntumassa lehtomaista kangasta.
Polkureitin pituus on 2,7 km. Saaren keskiosan yhdyspolun kautta kulkija voi valita erilaisia lenkkivaihtoehtoja. Kiertosuunta on vastapäivään. Reitin varrella on 12 rastitaulua. Ns. Opinsaunan kiuas vaatii erillisen pistäytymisen. Länsirannan nuotiopaikka on kaikissa vaihtoehdoissa reitin tuntumassa. Saaren kapeudesta johtuen koet kulkevasi lähes koko ajan vesistön tuntumassa. Maasto on kuivalla kelillä kuljettavissa ulkoilujalkinein. Korkeusvaihtelu on maltillista, joten reitti on helppokulkuinen.
Luontopolun kartta

Arvelin, että 2,7km ei olisi liian pitkä reitti lapselle kuljettavaksi ja hienosti Lintunen jaksoikin melkein koko matkan. Viimeisellä kilometrin puolikkaalla taisi tulla koko perheelle kiire kun siirryttiin taas rantamaisemista saaren keskiosaan, varsinkin kun itikkamyrkyn teho tuntui todellakin laantuvan. Niinpä isin lenkin raskaustehoa nostettiin hieman ja neiti pääsi harteille keikkumaan.

Ensimmäinen osuus luontopolusta oli rantaa sivuavaa tien pohjaa, joten siinä pystyi hienosti jopa juoksemaan. Eilisen sateen vuoksi tie oli useimmilta paikoilta kovinkin kosteaa. Saaren sisäosiin siirryttäessä hyttyset ilmoittivat olemassa olostaan ja luontopolku oli todellakin vain yhden ihmisen kuljettava epätasainen polku.

Saaren kärjen saavutettuamme alkoi ehkäpä hienoin, mutta hitain osuus, sillä polku suikerteli rannan muotojen mukaan ja oli kivikkoinen, sekä hyvin juurinen. Hienosti näytti Lintusellakin tasapaino tuolla sujuvan ihan ilman kädestä pitämisiä.
Rannassa oli kieltämättä aika ihana kulkea. Vesiraja oli vain ½-1metrin päässä polusta ja järveltä puhalsi vieno tuuli karkottaen itikat.

Pienessä niemekkeessä oli tulentekopaikka ja veneilijöille jonkintasoinen rantautumispaikka. Polttopuita ei kyllä ollut mailla eikä halmeilla. Oikein kiva paikka kuitenkin ja pystyisipä tuolta pulahtamaan veteen uimaankin. Lisäksi tuonne pääsee suorempaa reittiä ettei tarvitse kahta kilometriä puita mukanaan kantaa ;)

Opinsaunan kiukaalle ei tällä kertaa kurvattu. Täytyy tsekata se joskus toiste kun näkyi siellä Geocachingin mukaan olevan kätkökin. Luontopolun kätkö käytiin kylläkin loggamaassa.

Yhteenvetona voisin todeta Haapasaaren Luontopolun olevan kaunis ja viehättävä paikka. Suosittelen hyviä jalkineita, sekä aimoa annosta hyttysmyrkkyä. Maasto oli tavalliselle kansalaiselle oikein kivaa kumpuilevaa polkua, mutta pienemmälle väelle aikamoisen haastavaa kuljettavaa.
Mennään varmaan toistekin!

iive