Jotain Suurta

Täällä on valloillaan erikoinen olotila. Olo tuntuu hieman tyhjältä, siltä kun vanhaa olisi sisältä heitetty pois, mutta uutta ei ole oikein tullut tilalle. Ihan kuin kaikki olisi enemmän tai vähemmän auki. Silti tuntuu kovasti seesteiseltä.

Pääsin vihdoin lääkärille, jota asiat tuntui kiinnostavan. On nyt lähetettä fysioterapiaan, fysiatrille, sairaanhoitajalle kuntoutushakemuksen tekoon jne. Lääkettäkin sain jotta voisin harrastaa liikuntaa enemmän. Nyt on taas olo, että pärjään tämän kivun kanssa. Että voin elää sen kanssa. Ja kyllä musta tuntuu, että tämä kipu on jotain varten, jostain syystä minun on tämä kipu kohdattava, kestettävä ja hyväksyttävä.

Do not resist the pain
Allow it to be there. Surrender to the grief, despair, loneliness, or whatever form the suffering takes. Witness it without labeling it mentally. Embrace it. Then see how the miracle of surrender transmutes deep suffering into deeper pain. This is your crucifixion. Let it become your resurrection and ascension.

Älä vastusta kipuasi
Antaudu surulle, epätoivolle, pelolle, yksinäisyydelle tai mille tahansa minkä muodon kärsimys ottaa. Havainnoi sitä ilman että nimeät sitä mentaalisesti. Anna sen olla. Syleile sitä. Näe kuin antautumisen ihme muuntaa syvän kärsimyksen syväksi rauhaksi.
Eckhart Tolle

Sunnuntaina palattuani kotiin joogasin ensin kaksi tuntia ja loppuun vielä syvävenyttelin tunnin verran. Oli pakko. Sillä viiteen päivään en ollut juuri joogannut. Ensin hathailin kroppaa auki ja hereille. Sen jälkeen nautin Aitoa energiaa tunnista, joka on ihan hullu, mutta aivan mieletön tunti ja tuntui kun kaikki tukkoinen, huono energia olisi lähtenyt irtoamaan. Ilmankos nyt tuntuu niin tyhjältä.

Ympärilleni rakentama muuri on alkanut murtua pala palalta. Kivi kerrallaan se murtuu pois. Jännittää, mitä sieltä paljastuukaan. Olen ollut pitkään hukassa myös luovuuteni kanssa. Käsitöitä olen toki tehnyt ja korujakin. Maalaustaide ja keramiikka ovat olleet kuitenkin aina ilmaisukeinoja joissa se luovuus on tullut puhtaimmillaan. Ja nyt minusta tuntuu, että ehkäpä saisin nekin kymmenen vuoden jälkeen takaisin. Myös luonnon yhdistäminen taiteeseen on tullut jotenkin lähelle. Mitään ei oikein ole tullut toteutettua varsinaisesti mutta ideoita pyrkii koko ajan pintaan...

Tänään alkaa laskeutuminen yövuoroihin. Seuraavat kaksi viikkoa teen pelkkää yötyötä. Olo tuntuu siltä, että täytyy hiljentyä, rauhoittua sitä varten, maadoittua. Aivan kuin perhosen toukka menisi koteloonsa kehittelemään vähän hommia.

Jospa kahden viikon päästä olisi vihdoin lämmin ja kesä. Sillä ei tämä kesää ole vielä nähnytkään tämä kesä. Vaikka luonnosta ja vihreydestä onkin saanut nauttia. Silti minun kesä on lämmin, jopa kuuma, raukea ja sellainen, että heität vaan jotain pientä päällesi ja viiletät vapaana ;) 

Ehkä nähdään kahden viikon päästä, ehkä aiemmin. Jotenkin tuntuu siltä, että nyt alkaa kehittyä minun elämässäni jotain suurta. 

Tämän haluan kuitenkin tänne lopuksi vielä laittaa. Sillä Jennyllä on niin viisaat sanat!

(Jos et ole tutustunut Jennyn Sisäinen voima-kirjaan tai Vastaisku ankeudelle-blogiin niin tee se nyt!)

Vaikka sinua koeteltaisiin tässä hetkessä miten ikinä, ethän lakkaa elämästä. Älä siirrä elämää ja siitä nauttimista sinne, kun tiedät, että sinulla alkaa olla helpompaa. Älä ajattele, että sitten kun. Elämästä ei ole ikinä takuita, voi olla, että helpomman elämän odottaminen ei lopu koskaan. 

Ehkä sitä hetkeä ei koskaan tule, kun voit sanoa, että loppuihan se, meni ohi. Nyt olen valmis taas elämään. 

Luota siihen, että kaikki muuttuu, kyllä, myös paremmaksi. Luota, mutta elä nyt. Todella elä, älä vain hengitä. Tästä hetkestä voit ottaa kaiken irti, täysillä, sydän rinnassa roihuten, elämälle palaen.

Rakkaudella
iive