Oman elämäni prinsessa

Keskiviikkona suunnattiin nenät kohti Tahkoa ja vaikka matka sinne sujuikin vielä takapenkillä maaten kun kivut eivät istumista sallineet, olin Tahkolla jo aika kivassa kunnossa ;) illalla käytiin Lintusen kanssa lenkillä Tahkon alueella ja testattiin nopeasti Tahkon uusi lähiliikuntapaikka. Nopeasti siksi, että satoi vettä. Onneksi Tahko Spalla oli kiva sisäleikkitilakin, jossa saatiin oleilla ihan keskenämme ja sinne syntyikin mahtava temppurata. Tuli tehtyä kuperkeikkoja sitten hmmm.... aika moneen vuoteen.
Illalla saatiin sentään aurinkoa, oli pakko mennä terassille hieman fiilistelemään...

Torstai aamuna mentiin uudestaan Tahkon Lähiliikuntapaikalle vai Toimintapuistoko tuo nyt oikein olisi? Alue on juuri valmistumaisillaan ja palvelee kyllä lumettoman sesongin asiakkaita ja paikallisia varmasti koko rahan edestä. Alueelta löytyi mahtava leikkipuisto (tämän suunnittelija on kyllä ollut ihan uudella tavalla innovatiivinen), Parkour-alue, pieni tekonurmi ja koriskenttä (aidattuja molemmat), frisbee-golf rata, "senioripuisto" jne. Ja aivan vieressähän on oikea golf-kenttä ja pienen matkan päässä toinen. (Mies kävi nämä testaamassa ja kehui kenttiä kyllä hyviksi.)

Ulkona riehumisen jälkeen suunnattiin vielä kylpylään, joka nyt kolmannella kerralla onnistui mut vakuuttamaan. Eli selkeästi tällaisen uimataitoisen +5 vuotiaan kanssa hyvä kylpylä. Nautin kyllä ihan joka minuutista tuolla.

Loppu viikko onkin sit sujunut mun vanhempien luona. Muut kun ovat olleet töissä, niin me ollaan Lintusen kanssa rilluteltu Vekara Varkaudessa.

Mun vanhalla ala-asteella käytiin kakkutikkarityöpajassa. Vanhalla ylä-asteella käytiin Sammakoiden työpajalla askartelemassa ja Lintunen pääsi kokeilemaan aasilla ratsastamista. Mä olen suuri aasi-fani. Ne on niin suloisia pitkine korvineen ja temperamentteineen.

Taidekeskus Väinölässä oli menossa Naivistit-kesänäyttely.

ILOA Itä-Suomeen, NAIVISTIT Varkaudessa on oiva kesäinen matkakohde.
Avaa ovi iloon, ihmettelyyn, viipyilyyn ja havahtumiseen elämän valoisalla kujalla. 40 naivistia eri puolilta Suomea tarjoavat huikean moni-ilmeisen matkan, jossa katsoja on pääosassa – luoden oman merkityksen katsomalleen.Veistoksia, maalauksia, grafiikkaa, pieniä ja suuria…Elämän arkipäivää, ihmeitä ja ihmetystä, pohdintaa ja riemullisia löytöjä sekä muistojen kavalkadi   Naivistinen taide kuvaa elämän merkitykselliset asiat lempeän siveltimen lämmöllä ja huumorilla, sekä filosofisina pohdintoina. Pilke silmäkulmassa, ihmisiä, eläimiä ja luontoa arvostaen ja kunnioittaen.

Itse en ole ollut suuri naivismin ystävä, mutta juuri nyt kolahti. Olen huomannut kaipaavani elämääni puhdasta iloa, sellaista mitä lapsilla monesti on ja me aikuiset sen menetämme. Täällä Naivistit-näyttelyssä sain kyllä tätä iloa ja ihmetystä kokea!
Erityisesti ensimmäisellä katselukerralla minua kosketti Marja Myllymäen sekä Kikka Nyrenin keramiikka-työt ja Annika Hiltusen teokset.

Oman elämäni prinsessa-teos kertoi minulle juuri sen, että jokainen voi todellakin olla oman elämänsä prinsessa tai prinssi. Pitäisi osata arvostaa itseään juuri niin paljon.

Ekat suomalaiset mansikatkin syötiin <3 ja raparperipiirakkaa piti ystävän kanssa lenkkeilyn jälkeen myös tehdä kun äidin pihassa kasvaa niin mahdottoman hieno raparperipuska.

Tänään vietettiin lisää VekaraVarkaus hetkiä mm. Seikkailujen saaressa ja Hiekanveistotyöpajalla.

Ja missä sitä lapsen puhdasta iloa itseensä parhaiten saa? Olemalla ja tekemällä lapsensa kanssa Y H D E S S Ä niitä lapsen asioita. Ottaa ne lapsen silmät taas päähänsä, laskeutuu ruohonjuuritasolle, missä jokainen asia voi olla suuri ihme.

Ja uskotteko, että sitä liikuntaa ja ulkonaoloa on tullut viimepäivinä tuntitolkulla, ihan huomaamatta!

iive