(Mistä vaan) parantumisen avaintekijät

*Muoks. Tässä tekstissä puhun sairauksista/olotiloista/tilanteista joita elintapamme aiheuttavat 💚

Joskus aiemminkin olen kysynyt tämän kysymyksen ja tänään tämä kysymys on taas ajankohtainen.

Ota eteesi paperi ja kynä (tai kuvittele se).

Kirjoita paperiin kolmen elämäsi tärkeimmän ihmisen nimi.

Kenen nimen kirjoitit ensimmäiseksi?
Muistitko kirjoittaa sinne itseäsi ollenkaan?

Kuntoutusviikko oli yllättävänkin ajatuksia herättävä, omat valinnat saivat todella vahvistusta ihan kaikin puolin.
Olin etukäteen jo huolestunut viikon syömisistä. Viimeisenä päivänä ennen lähtöä päätin pakata myös mehustimen mukaan. Kävin ostamassa ison satsin vihreää mehustettavaa matkaan. Lisäksi mukaan lähti myös sauvasekoitin, Foodinin vaniljaproteiini, Puhdistamon marja sekä viherjauheet. Vitamiinit jaoin dosettiin valmiiksi (onneksi myös pari ylimääräistä päivää, sillä päiväannoksia pitikin hieman nostaa voinnin kohentamiseksi). Oli siinä siivoajalla hieman varmaan ihmettelemistä mun huoneessa.

Tällä reissulla pääsin hotellin puolelle majoittumaan, sillä viimeksi sain rivitaloilla hengenahdistusta ja ihottumaa. Mies myös rohkaisi minua varaamaan oman huoneen (pitää maksaa itse lisää yhden hengen huoneesta, muuten Kela korvaa) ja tämä osoittautui todella hyväksi investoinniksi. Omassa rauhassa oli paljon parempi kuntoutua ja etenkin koska yöt ovat minulle haasteellisia ei tarvinnut kämppäkaveria öisin tuskaillessa varoa.

Kaikesta "korjaussarjasta" huolimatta tulin nimittäin kuntoutuspaikan ruuasta aivan todella kipeäksi. Sinänsä ruuissa ei vikaa ollut, mutta kun kaikki mitä tarjoiltiin oli muovipussista ja einestä. Salaattipöydässä oli onneksi aina vihersalaattia, kurkkua, tomaattia ja lisukkeita tarjolla. Se pelasti syömistä tosi paljon, mutta jos liikkuu päivässä n. 3h niin ei salaatilla elä.

Kahden päivän jälkeen olin niin kipeä, että yksi yö meni lähinnä valvoessa vatsan kanssa. Vaikka olin syönyt vain gluteenitonta, vaikka olin syönyt paljon salaattia, vaikka olin syönyt vain hieman "liharuokaa" välttämättömimmän energian saamiseksi. Onneksi potilastoimistosta sitten toimittivat "erikoisruokavalioni keittiöön" eli gluteenitonta kanaa tai kalaa pippurilla ja suolalla.

Söin sitten koko loppuviikon yksiä muikkuja lukuunottamatta paistettua kanaa. Joka sekin oli kyllä parempi vaihtoehto, sillä siitä ei ainakaan vatsa tullut kipeäksi.

Jäin vain miettimään sitä kuinka muut söivät ruokaa ihan aikalailla ongelmitta. Maun puolesta kurssikaverit eivät ruuasta niin tykänneet, mutta ei heistä kukaan reagoinut minun tavallani.

Mietin vaan, jos koulu- ja laitosruuan taso ympäri suomea on tämä, niin mitä tällainen suoraansanottuna eines/puolivalmisteruoka aiheuttaa ihmisille? Minun on vaikea nähdä sitä kuinka tällainen ruoka täyttää esimerkiksi edes ne virallisterveellisten ravitsemussuosituksien alarajat? Toisaalta ne suosituksethan eivät niin välitä siitä miten ruoka on tehty ja onko se puolivalmistetta tai einestä vai kotiruokaa. Tässä ollaan mielestäni todella pielessä!

Rasvajuttuja mietin myös, sillä saimmehan taas siitä yllin kyllin muistutusta. Edelleenkin mietin miten keinotekoinen kasvisrasvalevite on parempi kuin voi + kasvirasvanlähteet luonnollisena (avocado, siemenet, erilaiset öljyt jne)? Minun päähäni tämä asia ei millään lailla mene. Toisaalta syön sen leipäni voilla kerran päivässä max. ja ne "normaalit ihmiset" vetelee sitä leipää tietenkin hieman enemmän, jolloin sen levitteenkin käyttömäärä on suurempi. Ja onhan se leipäkin jo meillä aivan erilaista. Muovipussileipä vs. itsetehty siemenleipä, joka sisältää vain puhtaita raaka-aineita ja on tuoretta ja sisältää jo itsessään siemenien ja oliiviöljyn muodossa ne kasvirasvat.

Ja samoinhan on niiden maitotuotteiden laita. Jos vetelisin täysrasvaisia maitotuotteita samaa tahtia kuin ne "normaalit ihmiset" niin enpä usko senkään niin hyväksi olevan. Kysymys onkin paljon määristä. Kumpi on parempi? Purkki kasvisrasvasekoite"kermaa" joka päivä vai purkki oikeaa luomu-kermaa kerran pari viikossa (koko perheen ruokaan)?

Aamupalaksi join aina smoothien marjoilla ja vihermehua. Ensimmäisiksi päiviksi otin kotoa mustikoita, loppuviikon menin Sundvikin Samin niin hehkuttamilla mustaviinimarjoilla joita hain kaupasta. Mustaviinimarjat olivatkin tosi hyviä! Niistä smoothieen tuli tosi raikas maku aamuun. Onneksi niitä on ihan omassa pakkasessa myös!

Iltaisin vetelin sitten vihersmoothieta. Viimeisenä iltana sattui sopivasti Olli Posti Freetoxaajissa pitämään LIVEnä juttua ravitsemussuosituksista ja juuri kun niitä oli samana päivänä kuunnellut kuntoutuksessa. Niitä virallisia siis. Voin sanoa että Ollin setti oli sen 100 tai vaikka miljoona kertaa innostavampi, parempi, uskottavampi tai ihan mitä vaan kuin se virallisterveellinen setti.
Katselin iltaisin myös paljon muitakin lähetyksiä mm. Tomi Kokon juttuja ja muita Ollin juttuja.

Huomasin mielenkiintoisen eron näissä verrattuna vaikka Mikael Fogelholmiin.
Fogelholm puhuu omasta kannastaan hyvin joo vakaasti, mutta hänessä ei näy pienintäkään innostusta, ei omistautumista, ei intohimoa asiaan. Uskooko hän niihin kuitenkaan itse sydämellään vai pelkän tutkimustiedon pohjalta?
Sitten kun katsoo vaikka Tomi Kokkoa, Sami Sundvikia, Jaakko Halmetojaa, Kaisa Jaakkolaa tai Olli Postia. He kun puhuvat, niin he puhuvat sydämestään. Heistä näkee että he ovat puhumansa asian takana 100% He elävät sitä elämää mistä puhuvat. Sen katsominen on mieletöntä!

Viimeisenä iltana minä tosiaankin nautin viherdrinksua Ollin juttuja kuunnellen. Muut kurssikaverit olivat nauttimassa siitä viimeisestä illasta hieman toisenlaisissa merkeissä. Toki sielläkin olisi ollut kiva olla, mutta jos aikoo olla tavoitteellisesti treenaamassa seuraavana aamuna klo 8.15 niin jostakin on tingittävä jos haluaa tehdä merkittäviä muutoksia omassa elämässä. Se oli minulle nyt tärkeä päätös, joskus toinen kerta voin valita toisin.

Välillä tämä itsensä parantaminen on helvetin tylsää. Useimmiten se kuitenkin palkitsee tavalla jota ei olisi voinut etukäteen kuvitellakaan.

Viimeiseksi kuntoutuksessa meidän piti kirjoittaa paperille meidän tavoitteet. Mun tavoitteet ovat parantua fibromyalgiasta lopullisesti, elää onnellisena ja terveenä ja olla elämäni tärkein henkilö.

Aika suureelliset, mutta mitään ei saa jos ei tavoittele!
Tämän vuoden omaksi tavoitteeksi esimerkiksi laitoin 0 sairaslomapäivää töistä vaikka ajattelinkin sen olevan aivan mahdoton tavoite. Alkuvuosi meni aika heikosti noro-epidemian (töistä saatu) ja aikamoisen flunssan takia. Mutta sitten huomasinkin äsken, että puoleen vuoteen en ole kertaakaan ollut pois töistä oman sairauden vuoksi. Se oli minulle aikamoinen WAU-tilanne!

Mutta niin kuin Olli Posti tuumasi LIVE-lähetyksessään (joka katsottavissa kyllä täältä) niin olen ihan samaa mieltä kuin hän.

Parantumisen avaintekijänä on muuttaa radikaalisti ruokavaliotasi!
Jos haluat parantua, älä edes kuvittele, että se on mahdollista syömällä lautasmallin mukaan.

Uskon myös siihen mitä puhutaan Kelly Turnerin Yhdeksässä paranemisen avaintekijässä, että sinulla täytyy olla vahva syy tai halu elää --> motivaatio parantumiseen.
Sinun täytyy olla myös itse oman paranemisesi ydinhenkilö. Kukaan toinen ei voi tulla sanomaan kuinka paranet tai millä paranet, ei edes lääkäri. Sinulla voi olla toki "konsultteja tai neuvonantajia", mutta sinä itse päätät mikä on sinulle parasta!
Ja itselleni se henkinen elämä on todellakin niin tärkeässä osassa tässä. Se on aina paikka mihin turvata, mihin suunnata pettymysten, kipujen, takapakkien, toiveiden, ilojen, ihan minkä vain kanssa.

Suosittelen todella lukemaan nuo 9 avaintekijää esim. Christer Sundqvistin blogista.

Kukaan toinen ei myöskään tule ja paranna sinua. Vain sinä itse voit parantaa itsesi!

Tänään oli ihanaa päästä kotiin vaikka kuntoutusviikko mukava olikin. Mitään ihmeitä ei jaksanut kokkailla, mahdollisimman tuoretta ja puhdasta vaan lautaselle ja ääntä kohti. Ihanaa oli avata myös ZeroPointin uusi testipaketti, josta löytyi pitkähihainen paita sekä kahdet pitkät housut. Kompressiota tietenkin kaikki. Odotan niin innolla, että pääsen niitä testaamaan käytössä.

iive