Eroon tunnesyömisestä

Ahmimishäiriöni taustalla on paljon tunnesyömistä ja muutakin vääristymää mm. keho-ihanteessa. Ehkä kuitenkin kaikista suurin vaikuttava tekijä on todellakin tunnesyöminen. Olen harmitellut välillä tosiaankin sitä, että LIFW haaste menee kohdallani "hukkaan" kun en pysty flunssan takia treenaamaan ollenkaan. Eilen tajusin toisaalta sen, että jos olisin tällaisessa pitkittyneessä flunssassa ilman haastetta, niin joko olisin mättänyt jo monena iltana harmistukseeni kaiken maailman herkkua? Voi olla etten olisi, mutta voi hyvinkin olla että olisin. Sillä haasteen ryhmä ja siellä oleva innostus ja hyvä meininki on pitänyt myös omalta osaltani innostusta yllä ja ruokavalion kuosissa. Ja nyt voin ilokseni fiilistellä ensimmäistä aamua ettei nielaiseminen satu enää yhtään! Jes!

Tällä viikolla meillä olisi tulossa RD päivä eli reward day. Haasteellista. Yleensäkin tuon päivän nimitys on jo haasteellinen, sillä palkitsenko nyt itseäni sitten herkuilla? Tosin ei mättöpäivä, tankkauspäivä ja vapaasyöntipäivä, mitä näitä nyt onkaan, ole nimityksiltään yhtään sen neutraalimpia. Ehkä lyhenteenä RD päivä (unohtaen sen pidemmän merkityksen) on neutraalimpi. Ihan hyvin voisin nimetä päivän vaikka Pertti-päiväksi kun sen tarkoitus on itselle selvä.
RD päivänä on tarkoitus tankata kehoon hiilihydraatteja kun jo monta viikkoa ollaan menty aika pienillä hiilihydraattimäärillä. Se ei sinänsä ole mikään perseilypäivä, mutta toki hyvä päivä syödä vaikka sitä herkkua mitä mieli tekee.

Aion pitää oman RD päiväni vapaapäivälläni perjantaina ja tiiättekö, että mun ei tee mitään herkkua mieli! Ehkä tilanne saattaa muuttua perjantaina, mutta tällä hetkellä ei ole mitään herkkumielitekoja. Ainoa mitä tekee mieli on peruna tai bataattiranskalaiset itse tehtynä tai ehkä sushi.

Tämän saman ilmiön olen huomannut tänä vuonna jo monta kertaa. Alkuvuodenhan menin niin, että minulla oli kerran kuussa ns. herkkupäivä, jolloin käytiin usein ravintolassa ja oli "lupa" ostaa mitä vaan karkkia ym. Ja sitten kun siellä karkkihyllyllä seisoi, ei tehnytkään mitään mieli, koska jatkuvasti söi niin hyvää ruokaa ja niitä terveellisempiä herkkuja, niin ei ollut mitään tarvetta mässätä sokerilla. Ensimmäisellä kerralla kun tuo tunne siellä karkkihyllyllä tuli, olin aivan äimistynyt. Mietin jopa, pitäisikö sitä karkkia ostaa nyt vain varmuuden vuoksi, mutta kun mitään ei tehnyt mieli! En sitten ostanut.

Olen ollut pienestä tytöstä asti aivan hillitön tunnesyöjä. Esitin aina muille, ettei mikään tunnu missään ja minähän pärjään aina, mutta siellä sisällä ne tunteet olivat ja ne olivat pelottavia. Tunnesyöminen oli vain yksi keino paeta pahaa oloa. Toinen keino oli esimerkiksi nukahtaa elokuvan ääreen, ettei vain tarvinnut illan hämärässä tuntea sitä mitä sisällä on. Myönnän, että esitän edelleen ettei mikään tunnu missään ja minun on vaikea avata itseäni ihmisille ja jotkut saattavat pitää minua aika koleana tyyppinä sen vuoksi. Tärkeintä on kuitenkin, etten enää esitä itselleni.

Viime vuosi oli aivan todella rankka tämän kannalta ja kyllä, söin tunteisiin ja näinpä paino nousi pikkuhiljaa lähes 10kg. Syksyn burn out sairasloman myötä sain kuitenkin jonkin erilaisen vaihteen päälle tässä asiassa, sillä syksyllä prosessoin niin paljon omaa itseä, niitä tunteita, surua, pettymystä, pelkoakin ja näiden tunteiden tuntemisen myötä tajusin, ettei mitään pahaa tapahdu minulle vaikka ne tuntisinkin. Minun ei tarvitse ohittaa pahaa oloani suklaalla vaan voin tuntea sen tunteen ja sitten antaa sen mennä. Sen sisälle kerryttämisen sijaan.

Voisinkin tuumata, että tunnesyömisestä pääsee eroon näköjään tuntemalla.

Nyt musta vihdoin tuntuu, että elän näin.

Kun herkkuhimo valtaa mielen, niin on hyvä pysähtyä kuulostelemaan mistä se kumpuaa. Olenko syönyt liian vähän, onko minulla jostain paha mieli, stressaako, onko tylsää, väsyttääkö jne? Vai tekeekö oikeasti vain mieli jotain juttua?

Nyt mennään haasteessa ruokavalion kanssa sellaista settiä, jonka uskon jäävän käyttöön minulle, ehkä loppuelämäksi. Hyvää puhdasta ruokaa, kasviksia, rasvoja ja jokin proteiininlähde ja kerran viikkoon sitten RD-päivänä hiilihydraattilisä, joko minimmin tai sitten esimerkiksi noin kerran kuussa ekstrana ravintolaruokaa, viiniä jne. Alkoholin suhteen pidän itselläni tiukempaa linjaa, sillä sekin on hyvä stressinturruttaja ja siihenkin olisi helppo mennä mukaan. Olen liikaa nähnyt elämässäni sitä kuinka alkoholi ja paha olo ei vaan sovi yhteen ja kuinka alkoholista tuleekin elämän päätarkoitus...

Minä haluan juoda viiniä silloin kun minulla on hyvä olla, en silloin kun on paha olla.

Ehkä joku voisi tuumata, että onpas askeettista ja tarkkaa elämää, mutta itse koen, että saan joka päivä niin paljon. Panostan ruokaan täysillä. Joka päivä syön ihan mahtavaa ruokaa ja sitten kun nautiskelen jotain ekstraa niin se ei tapahdu kauppareissun jälkeen auton etupenkillä mitä tahansa suklaata suuhun kaksin käsin työntäen, vaan se on silloin spesiaalia, harkittua nautintoa johon on satsattu. Alan kallistua nimittäin siihen, että laatu korvaa todellakin määrän!

Tämmöistä settiä syötiin kun oli syntymäpäivä. Oli aivan sairaan hyvää!

Ja onhan elämässä muutakin kuin ruoka mistä saa nautintoa. Ja siitä voi nauttia vaikka joka päivä. Vaikka metsässä olemisesta, maalaamisesta, lukemisesta, treenaamisesta, tanssimisesta, ihan mitä vaan mistä tulee oikeasti hyvä olo, mitä teet sen vuoksi, että haluat tehdä ja se voimauttaa sinua. Joskus se on vaikka päiväunet tai puun halaaminen.

Rakkaudella

iive