Refeed day ja LIFW vko3 tunnelmia

Viikko 3 alkaa olla taputeltu ja en voi käsittää miten nopeasti aika menee! Ajan nopeutta tietysti selittää se, että kaikki vaan sujuu sinänsä kivasti, koska mitään ei tarvitse tehdä oikeastaan väkisin. Kaikki tapahtuu eräänlaisessa flowssa, vaikka eteen on tullut aika kipeitäkin asioita käsiteltäväksi.

On aina tosi yllättävää miten elämä antaa näitä asioita työstettäväksi, sillä tämä viikko on ollut aikamoista energiatykitystä taas. Missä seisot, mihin uskot, oletko omassa voimassasi? Eikä niitä kysellä, että hei, haluaisitko nyt käsitellä tämän pimeän puolen itsessäsi tänään? Ei sehän lävähtää päälle, vähän niin kuin avari päin naamaa. Sitten puistelet hetken päätäsi ja alat miettiä, että mitäs nyt tehdään? Kuinka reagoidaan, mihin suunnataan? Piiloon vai rohkeasti kohti.

Tämän viikon RD-päivä, eli reward day tai refeed day tai Pertti-päivä, niin kuin itse nyt heitin tuota kutsuttavaksi, koska halusin päivältä pudottaa tuon merkityksen pois... se sai kyllä työstämään tuota tunnesyömistä ihan urakalla. Enkä voi vieläkään oikein uskoa, että selvisin sitten alkuviikon pahasta mielestä ilman tunnesyömisreaktiota! Oli ihan hiton paha olla hetken aikaa ja otti päähän, mutta se tunnesyömisreaktio ei aktivoitunut lainkaan. Outoa!

Haasteeseen on tullut tällä viikolla vähän spesifimpää tietoa valmentajilta, sellaista josta itsekin on saanut jotain uutta. Se on ollut piristävää ja todella mielenkiintoista, sillä asioita on selitetty todella monipuolisesti erilaisten tilanteiden kautta. RD-päiväänkin tuli mielestäni hieman parempi merkitys, tosin suomennettuna sekin tankkauspäivä, mutta ei mikään herkkujen tankkaus, vaan hiilihydraattien tankkaus, muuten hiilihydraattitietoisessa elämäntavassa.

Harkittu refeed day, missä selkeästi lisää hyviä hiilareita ja vähentää rasvoja ja protskuja. Mun mittapuussa RD ei ole palkintopäivä, vaan tankkauspäivä eli refeed day. -Kristian Popov-

Eilen saimme taas Q&A livevideon, jossa Aaro Helander vastaili meidän haastelaisten kysymyksiin. Päällimmäisiksi fiiliksiksi jäi innostus, sillä Aaro osasi vastata kysymyksiin jotenkin todella innostavasti, selkeästi, yksinkertaisesti, ymmärrettävästi ja inhimillisesti. Pointsit etenkin tuosta inhimillisyydestä. Aaron video oli ehkäpä parasta settiä ravitsemuksesta mitä tähän mennessä nyt on tullut, sillä se sisälsi minulle uutta tietoa. Toki viimeiset viikot varmaankin ovat juuri sitä, sillä ne perusasiathan on olleet minulla jo tiedossa ja käytössäkin pidempään, nyt tulee sitä syventävämpää tietoa. Pidän myös erityisesti haasteen henkisestä aspektista. Siitä kuinka henkinen hyvinvointi otetaan myös tässä mukaan mm. motivaatio-videoiden ym avulla, Facebook-ryhmän tsemppaavasta hengestä puhumattakaan.

Oma RD-päivä oli oikeastaan havaintoja, sillä mikään ei oikein himottanut, eikä nyt ollut mitään menojakaan esim. ravintolaan. Päädyin syömään aamulla pakkasessa olleen gluteenittoman hapanleipäpalan - maku olikin aika karsea ja vireystila tämän jälkeen vielä karseampi, joten eipä jatkoon.

Mansikka-banaani-proteiinismoothiesta sen sijaan tuli hyvän vibat, vireystila parani ja mieli virkistyi, makukin oli oikein kiva, joten tämä jatkoon seuraavalle RDlle.

Päivällisellä söin liha-papuhässäkän kanssa riisiä. Tämä oli itselleni ehkä se suurin yllätys, sillä olen ollut riisin ystävä ja keliaakikkona sitä on tullut syötyä kyllä. Tosin tämän vuoden aikana huomattavasti vähemmän kuin ennen. Yli 3vkon pesäero riisistä kuitenkin johti siihen, että riisi oli siis todella pahaa! Edellisenä päivänä söin samaa ruokaa kukkakaalimuusilla, jolloin tuo ruoka oli ihan sairaan hyvää ja siitä tuli hyvä fiilis. Riisillä tuo ruoka olisi tehnyt mieli jättää syömättä! Täytynee kokeilla vielä risotto ja basmati-riisiä, mutta ainakaan näillä fiiliksillä tavallinen riisi ei tule jäämään ruokavalioon millään muotoa.

Ajattelin, että mentaalisesti myös jokin herkku olisi kiva ja ostinkin Foodinin granola barin kauppareissulla. 3vkon täydellinen sokerittomuus tuntui tässäkin. Ei se tuosta granola barista pahaa tehnyt, mutta kuinka imelää se olikaan! Mietin vain, että entäs jos valintana olisi ollut vaikka Mars-patukka? Ei sitä olisi pystynyt syömään lainkaan.

Illalla tein sitten sitä ainoaa juttua mitä oikeasti teki mieli eli lohkoperunoita. Vähän oliiviöljyä, mustapippuria, grana padano juustoa ja uuniin. Luomuketsuppia kylkeen. Ihan jees, ei mikään erityisen järisyttävä kokemus, mutta varmastikin juuri sitä kaivattua hiilarilisää. Bataattiranskikset olisi ollut vieläkin paremmat, mutta ei vain jaksanut nyt niitä tehdä.

RD-päivää edeltävänä iltana join myös uimisen (järvessä) ja saunomisen päälle Kombuchan. Vaikkakin siinä on jonkin verran sokeria, jäi fiilis hyväksi. Tämä menee jatkoon ehdottomasti mm. limpparin tai siiderin tilalle niihin hetkiin kun vaan haluaa nautiskella jotain, juurikin vaikkapa saunan jälkeen.

Tällä kertaa juomaksi valikoitui Captain Kombucha, aika limsamaista ja kevyttä. Karman Kombucha on ehkä hifeintä(?) mitä olen juonut, ainakin maultaan. Kellaripanimon taas maukkainta, mutta siinä ne kököt siellä ei ole yhtään mun juttu. Jatkossa voisin ostaa Kellaripanimon Kombuchaa ja siivilöidä sen... Puhdistamon versiota en ole vielä tosin maistanut.

RD-päivän kalorit jäi varmaan alle kulutuksen, sillä ruokahalua ei jotenkin ollut. Mieli pyöri niin tiiviisti päivän energiassa Sydämen matkaopas-kirjan siivittämänä, joten eilen ruoka oli oikeastaan aikalailla sivuroolissa.

Olen jo tovin työstänyt aihetta naiseus minussa. Kuinka rikkinäisestä nuoresta yksinäisestä naisesta kasvoi ensin kumppanin avulla puoliso, lapsen avulla äiti ja nyt nainen. Olen pitkään ollut aika maskuliininen nainen energialtani, niin kuin suomalaiset naiset nyt yleensäkin paljon ovat. Meiltä onnistuu fyysinen työ siinä missä miehiltäkin, on pitänyt pärjätä. Olen hakenut itseeni sitä fyysistä voimaa ja myös henkistä voimaa. Mutta nyt oman feminiinisemmän ja herkemmän puolen löytäminen on ollut viime aikojen työstämisen alla.

Tällaisestahan ei juuri puhuta missään normaaleissa kahvipöydissä (ainakaan mun elämässä, tosin muutamin ihanin poikkeuksin ja hei te ihanat naiset, jotka tiedätte ketä olette, kohta on taas yhdessä olon aika kaiken tämän oman kasvun jälkeen ❤️), joten olen ollut iloinen siitä, että muutamat blogiportaalit (Hidasta elämää, Naiseuden voima) käsittelevät paljonkin aihetta.
Meri Mortin Lumoava nainen kirja ja nyt Kirsi Rannon Sydämen matkaopas - Naisen vaiettu voima, ovat olleet tukena ja sanoittamassa tätä omaa matkaa ja fiilistä. Ja kyllä, osa näistä jutuista tuntuu ehkä vähän älyttömältä ja ehkä kaikki ei tule omaan elämääni niin vahvasti (tai kuka sitä tulevaisuudesta tietää), mutta paljon tulee muuttumaan omassa itsessä tämän myötä. Ja nimenomaan parempaan suuntaan. Minunkin on jotenkin todella vaikea kirjoittaa tätä. Koko ajan mietin, pitäisikö tämä osuus pyyhkiä pois, mutta enää ei ole vaikenemisen aika, vaikka kuinka joku pitäisi minua outona tyyppinä. Olen aina ollut sisimmältäni hörhö. Välillä se on näkynyt, välillä olen sitä piilotellut, välillä olen ollut siitä ylpeä ja välillä olen sitä hävennyt. En anna enää sanan hörhö olla leimaava, vaan kannan hörhöyttäni ylpeänä siitä mitä se on elämääni tuonut. Some on siinä mielessä aivan huippu juttu, sillä sieltä voin päivittäin katsoa, että hei tässä maailmassa on niin paljon samanlaisia ihmisiä kuin minä, ne on jopa hörhömpiä kuin minä ja ne uskaltaa olla sitä.

Koen että LIFW on osa tätä muutosta hyvin paljon, sillä se tukee fyysistä muodonmuutosta siksi ihmiseksi mikä sisäisesti jo koen olevani ja minkälainen minun kuuluisi olla. Kun fyysinen ja henkinen puoli saavuttavat jossain vaiheessa saman pisteen... uskon sen avaavan elämääni jotain ihan uutta. Vähän niin kuin uuden elämän.

Jo nyt on selvää, että paljon tulee muuttumaan, sillä niin paljon on jo muuttunut. En ole koskaan voinut henkisesti tai fyysisesti näin hyvin kuin nyt. Parisuhde on aivan jollain uudella tasolla, äitiydestä puhumattakaan. Ja se miltä tuntuu olla omassa itsessä, kaikkien niiden itseinhon ja rikkinäisten vuosien jälkeen... ei sitä voi edes sanoin kuvata.

Paljon on matkaa vielä edessä, sillä elämähän on matka. Muutumme ja kehitymme koko ajan. Mutta jo tällä matkalla olen onnellinen.

Syyskuu 

AERACURA ~ KUKKAAN PUHKEAMINEN 

"Olet juuri pääsemässä alkuun, joten ole kärsivällinen itsesi ja tämän prosessin kanssa. Älä luovuta."

Olemme koko tähän astisen vuoden synnyttäneet uutta maata, joka vie aina aikaa. Syyskuussa opimme, että mitä enemmän ankkuroimme itseemme ja elämäämme feminiinienergiaa, sitä vahvemmaksi meidän on kasvatettava pyhää maskuliinipuoltamme; luottamusta, itsearvostusta, itsekunnioitusta ja kykyä toimia. Saatamme vielä monta kertaa törmätä omiin sisäisiin varjoihimme, jotka nousevat pintaan kuin valepukuisina enkeleinä; varjoissamme piilee suurimmat lahjamme ja kykymme. Kukkaan puhkeaminen vaatii meiltä äärimmäistä rohkeutta olla oma itsemme, rakastaa itseämme täydesti ja pyyteettömästi, ja voimia olla keskittymättä ulkoisiin impulsseihin ja ärsykkeisiin. Meillä on oltava selkeä päämäärä: rakkaus. (Deepthi-Jumalatarviestit 2018)

Rakkaudella
Kukkaan puhkeava
iive