Faktahan on se, että ilman ahmimishäiriötä elämä olisi ollut erilaista. Jos minulla olisi terve suhtautuminen ruokaan, olisin säästynyt varmasti paljolta. Viimeisen 9 vuotta olen tehnyt elämäntapamuutosta, joka on osaltaan erittäin onnistunutta, mutta ahmimishäiriö on kyllä vaikeuttanut matkaa melkoisesti.
Vuoden 2018 olen saanut olla ahmimishäiriöstä vapaa vaikka on tapahtunut paljon asioita, jotka normaalisti olisivat ahmimisen laukaisseet. Olen osannut käsitellä asioita ehkäpä erilaisella tavalla ja myöskin tiedostanut sen, että mielihalu syödä on lähtöisin ahdistuneisuutta aiheuttavasta asiasta - ei nälästä ja että ahdistuneisuus lähtee asian käsittelemällä - ei syömällä.
Lauantai ja sunnuntai-iltana pyörin keittiössä ympyrää ja kolusin kaappeja. Mitä söisinkään? Pöydällä oleva tummasuklaalevy houkutteli, mutten päätynyt sitä avaamaan, sillä nyt jopa tiedostin ettei sen syöminen loppupelissä auta mitään. Keho ja aivo huusivat sokeria - anna mulle nyt tähän ahdistukseen jotain helpotusta! Sen sijaan ne saivat meditaatiota.
Olo on edelleen hämmentynyt, ehkä alakuloinenkin ja surullinen, sillä niin kauan olen elänyt tämän vallassa. Toisaalta olen myös hämmentynyt ja ylpeäkin siitä mitä viikonlopun aikaan tapahtui, sillä asiat eivät tapahtuneet tahdonvoimalla (joka loppuu joskus) vaan jokin on selkeästi muuttunut. Onko mahdollista, että olen vihdoinkin parantumassa?
Suurena apuna viikonloppuna olivat myös LIFW-ryhmän jäsenet. Sain paljon mietintä apua ja muiden kokemuksia. Se oli todella voimauttavaa <3
Henkistä damagea käsiteltiin illalla yhteisellä metsäreissulla, jossa tytär harjoitteli järjestelmäkameralla kuvaamista ja minä etsin sieniä ja jopa löysinkin muutaman pienoisen kanttarellin.
Flunssainen olo vaivaa edelleen. Se harmittaa, sillä kaikki suunnitelmani valmennuksen suhteen ovat menneet uusiksi. Ei kuntotestiä, ei treenejä... toisaalta oma usko siihen, että kaikki menee niin kuin kuuluu mennäkin... johtaa ajattelemaan sitä, mitä minulle tässä opetetaan?
Opetetaanko nyt minulle todellakin sitä asioiden henkistä käsittelemistä ja hiljaa aloittamista? Sillä nyt on vain pakko antaa periksi ja aloittaa ne treenit, ei suinkaan Burner 400lla, ei edes Burner 200lla vaan toiminnallisella kehonhuoltotreenillä. Kun ajattelen tätä tietoisesti, tiedän sen olevan juuri oikea lähtökohta, mutta intoilija ja suorittaja minussa haluaisi hypätä suoraan "niihin oikeisiin treeneihin", vaikka jopa juuri valmentaja suositteli tuota kehonhuoltotreeniä lähtöpisteeksi.
Kanttarelleista syntyi Kick Start munakas sunnuntain lounaaksi. Päivälliseksi tein kanasuikaleista, mantelirouheesta sekä seesaminsiemenistä kananugetteja. Nämä olisivat tarvinneet kyllä jonkin kastikkeen, mutta sellaiseen ei nyt aineksia jääkaapissa sitten ollutkaan.
Ruokapuolella olen kokenut olevani vahvoilla - onhan suuri osa tuttua juttua, silti myös siinä suunnassa olen saanut tehdä paljon ajatustyötä ja olen harjoitellut rutiineja, niitä tapoja jotka loppupelissä muuttavat sitä omaa elämäntapaa lopullisesti. Olen miettinyt paljon sitä mitä ovat ne oman elämän kompastuskohdat joissa homma leviää käsiin. Etenkään aamut ei ole mun vahvinta aluetta, joten sen myötä olen aloittanut food preppauksen tai oikeastaan en aloittanut vaan tehostanut, minimoinut niitä karikoita. Poikkeuksena entiseen olen prepannut myös muutkin kuin pelkät aamuvuoro-aamut ja se on ollut tosi toimiva juttu!
Prepattuna aamun vihermehu, rasvakahvi, tyttären smoothie-aamupala, takana näkymättömissä mun smoothie-aamupala ja illan vihermehu viilenemässä saunaa varten.
Ja vaikka vaaka "pitäisi" heittää jonnekin ulottumattomiin, olen silti käynyt vaa'alla. Välillä paino on noussut, välillä se on laskenut. Olen yrittänyt opetella neutraalia suhtautumista vaa'an lukemiin. Vähän samaa suhtautumista olen harjoitellut myös uniseurannan kanssa, sillä jos aamulla tuntuu hyvin nukutulta ja uniseuranta kertoo unen laadun olleen kuitenkin heikkoa, niin kumpaa uskon? Itseäni - vai mittaria? Pilaako siis jokin mittari oman mielikuvan ja tuntemuksen hyvästä yöunesta?
Sama homma vaa'an kanssa, pilaako vaa'an lukema sitä mitä näkyy peilistä tai miltä sisäisesti tuntuu? Juuri painon suhteen yritänkin linkittää painoa ja peilin näkymää sekä sisäistä tuntemusta yhteen.
Viime yön uni oli pitkä, mitä toivoinkin, että olisi ennen yövuorojen alkua. En jaksanut valvoa myöhempään kuten tavallisesti teen, jotta nukkuisin vielä pidempään aamulla. Tämä täytynee korvata iltapäikkäreillä ennen yövuoron alkua.
Rakkaudella
iive
Tuo haaste kuulostaa kyllä tosi kivalta! Onko teillä jotain ryhmäkokoontumisia myös, vai onko se sellainen virtuaalihaaste, että on kokonaan netissä?
VastaaPoistaVaa'an lukeman, peilikuvan ja sisäisen tuntemuksen linkittäminen yhteen kuulostaa kyllä tosi hienolta ja fiksulta! Itse en ole vielä tuossa vaiheessa, että uskaltaisin käydä kaivamassa vaa'an esille, mutta ehkä teen sen joskus. Toisaalta olen miettinyt, että edistääkö vaa'an piilottelu asiaa loppujen lopuksi yhtään, vai onko se vain tosiasioiden välttelyä ja pään puskaan laittamista. En tiedä, mutta jollakin tavalla tuntuu, että mun on parempi olla ilman vaakaa vielä ainakin toistaiseksi.
Tuota uniseurantaakin olen miettinyt, kun itselläni ei sellaista ole, että miten luotettavaksi sinä koet sen? Kokeilin joskus jotain kaverin laitetta, ja minusta ne tulokset olivat ihan pilipalia, kun eivät tosiaan sopineet millään lailla yhteen omien tuntemusten kanssa. Lisäksi laite väitti, että olin nukkunut sikeästi, kun olin vain maannut sängyssä täysin liikkumatta. Skeptikko täällä, hei. :-D
Kovasti tsemppiä haasteeseen! <3 Kaikki tapahtuu aikanaan. :-)
Minun tapauksessa on virtuaalihaaste, Helsingissä on ilmeisesti treenejä myös ihan viikoittain ja Tomillehan on oma hyvinvointi centteri sinne avautumassa ensi kuun alussa, niin sitten varmaan vielä paremmin on kaikkea. Jyväskylässäkin on kyllä oma ryhmä, mutta ei ole vielä startannut kesän jäljiltä, on siis haasteen jo läpikäyneiden ja haasteessa nyt olevien oma porukka, mutta siellä ei ole siis mitään ohjausta kai?
PoistaVirtuaalisella kurssialustalla materiaalia (paljon) ja FBssä sit livekeskustelut haasteessa mukana olevien kesken (sairaan hyvä meininki siellä kyllä!) ja lisätuki valmentajilta (esim. just omiin henkilökohtaisiin ongelmiin) ja haasteen jo läpikäyneiltä mentoreilta.
Vaakahommaan oon itse kyllä ollut ihan tosi tyytyväinen ja toisaalta myös ihmeissäni siitä kuinka hyvin ja helposti se on loppujen lopuksi sujunut. Hoen siinä vaa'alla käydessä omaa mantraa kuinka kaikki on hyvin ja juuri niin kuin pitää tässä hetkessä ja että olen kaunis <3 :D Yllättävän toimivaa!
Uskon kyllä että tuo Polar on mitannut ihan ok noita öitä. Tuossahan on sykeseuranta 24/7 ja lisäksi liikkeestä ottaa. Nyt oon yövuoroissa niin kyllä se näyttää ihan oikein nukutun ajan kun aamulla oon mennyt nukkumaan ja iltapäivällä herännyt. Pötköllään olemisen esim. meditaation se kyllä yhteen kohtaan merkkaa samannäköisenä kuin unen, muttei se sitä sitten kokonaisunimäärään laske kun tuossa on erikseen sitten se unianalyysikohta niin siellä se näyttää oikein. Pyörimisen/liikkumisen ja sykkeen nousun perusteellahan ilmeisesti tosiaan tuon laskee nuo hereilläolemiset. Ja joskushan sitä voi liikkua unissaan vaikka olisikin ns. syvässä unessa.