12 vuotta on kohta 3-vuorotyötä takana ja se oli ihan oma valinta silloin, oikein halusin tehdä vuorotyötä, iltaisin, viikonloppuisin ja etenkin öisin. Nautin hissuttelusta yöllä, olin silloin kaikista inspiroituneimmassa tilassa ihan kaikin puolin. Kamalinta mitä tiesin, oli aamuvuorot tai tylsä 8-16 elämänrytmi. No, toki olin silloin tosi nuori ja kestävyyskin sitten sitä luokkaa (vaikka muuten olen nyt huomattavasti paremmassa kunnossa fyysisesti kuin silloin).
Jostain olen nyt viime aikoina saanut päähäni, että etenkin yötyöt ovat oikea kärsimysten tie. Elämä pysähtyy ja siitä tulee vain selviytymistaistelu. Olen kadottanut yövuorojen nautinnon kokonaan. Päässä pyörivät kaikki mahdolliset yötyön riskit ja ajatus siitä, että kunhan vain selviän tästä niin... toisaalta ahdistusta herättää nukkuminen päivällä ja asenteella - ei se kuitenkaan onnistu. Toisaalta on jonkinlainen pakko onnistua, selvitä ja olla super-ihminen. Maksimalisoida 100 prosenttisesti koko elämä siinä hetkessä. Mietin, että miksi ihmeessä? Jos ei onnistu niin eikö voisi joskus epäonnistua? Lyödä hanskat tiskiin ja mennä vaikka lääkäriin ja sanoa, että nyt ei pysty? Miksi vääntää väkisin? Tämähän on siis ihan mahdollista ja hei, ihan ok.
Toisaalta kun mietin tilannetta ihan rehellisesti, niin olen oikeasti onnistunut ihan hyvin. Toki nukkuminen on ollut jokseenkin sekavaa ja pätkittäistä, mutta olen kuitenkin ihan elossa ja kohtalaisen hyvinvoiva. Silti olen koko ajan aivan jatkuvassa negatiivisuuden kehässä ja suoraan sanottuna v***ttaa.
Aloin pohtia, että mahtaako asiat olla aivan niin huonosti kuin olen niitä päässäni pyöritellyt?
Ettei nyt vaan olisi niin, että minulla on meneillään aivan mahtava asennevamma?
Kielteisyyden tilassa ollessasi sinussa on aina jotakin, joka haluaa kielteisyyttä ja hahmottaa sen nautinnolliseksi tai uskoo sen auttavan halutun saavuttamisessa. Kukapa haluaisi muuten tarrautua kielteisyyteen, tehdä itsensä ja muut onnettomiksi ja hankkia itselleen sairauksia? Kun siis huomaat negatiivisuuden pauloissa ollessasi itsessäsi jotakin, joka nauttii kielteisyydestä tai uskoo sen hyödyllisyyteen, olet tiedostamassa egon avoimesti. Tuolla hetkellä identiteettisi on siirtynyt egosta tietoisuuteen. Tämä merkitsee egon kutistumista ja tietoisuuden kasvamista.
Jos voit ymmärtää kielteisyyden vallitessa: "Aiheutan itselleni tällä hetkellä kärsimystä", voit nousta ehdollistuneiden, egokiinnitteisten tila- ja reaktiorajoitusten yläpuolelle. Sinulle avautuu tietoisuuden myötä louttomasti mahdollisuuksia - paljon älykkäämpiä tapoja toimia joka tilanteessa. Olet vapaa irrottautumaan murheestasi sillä hetkellä, kun havaitsen sen typeryyden. Kielteisyys ei ole älyllinen asia. Siinä on aina kyse egosta. Ego saattaa olla nokkela, mutta se ei ole älykäs. Nokkeluus jahtaa omia pikku tavoitteitaan. Älykkyys näkee suuremman kokonaisuuden, jossa kaikki asiat liittyvät toisiinsa. (Lainaus: Ekchart Tolle - Uusi Maa s.100)
Lintusella on usein tapana jäädä jumiin negatiivisuuteen ja minulla on tapana repiä häntä pois sieltä. Mutta ulkopuolelta onkin paljon helpompi nähdä asiat toisin kuin itse negatiivisuuden sumussa seikkaillessa.
En kuitenkaan pysty nukkumaan hyvin.
Olen koko ajan väsynyt.
Kehoni ja mieleni voi huonosti, voin sairastua.
En jaksa tehdä mitään.
Tästä täytyy nyt vain selviytyä vaikka tuntuisikin pahalle.
Jos sanon itselleni jatkuvasti näin, niin arvatenkin näin myös käy. Sillä ihan itse luon todellisuuttani ja puheillani sekä sanoillani on valtava merkitys.
Opettelin pitämään pyöräilemisestäkin vain kääntämällä negatiivisuuden positiiviseksi ja tarttumalla siihen vain koko ajan, joten miksi se ei toimisi tässäkin?
Nukun loistavasti
Herään pirteänä.
Olen inspiroitunut ja vetreä. Voin hyvin.
Voin keskittyä erilaisiin asioihin kuin päivärytmissä. Minulla on aikaa ajatella.
Minun ei tarvitse selviytyä, minä voin vain olla ja voida hyvin.
Viikonloppuna sain nauttia aivan luksusoloista. Lintunen lensi Mammalaan ja mies viihtyi tiiviisti golf-kentillä. Lauantaina lepäilin, luin ja kävin uimassa. Eilen tein herättyäni itselleni ihanan kasvonaamion jogurtista ja banaanista sekä jaloille epsomsuolakylvyn sitruuna-öljyllä. Ajattelin niiden piristävän/palauttavan, mutta päädyinkin nukkumaan syvimmät unet koko viikonloppuna mikä tekikin kyllä hyvää. Olen liikkunut kevyesti, tehnyt kehonhuoltoa ja venytellyt eli ihanasti pitänyt itsestäni huolta. Äsken ajattelin kuitenkin viikonloppuni olleen aivan hirveä ja nyt kun katson sitä hieman eri näkökulmasta, niin viikonloppunihan on ollut ihan mahtava! Olen vain itse tehnyt siitä "muka kärsimysnäytelmän".
Joten nyt kohti aivan upeaa viikkoa ja heitetään nuo asennevammat roskiin! Tiedossa on Lintusen kaverisynttäreitä ja tietenkin vapaapäiviä. Synttäreille en niinkään ole jaksanut panostaa tarjoiluun, mutta yllätin itsenikin suunnittelemalla sinne Mysteerihuone-pelin room escape-tyyliin. Olen hommasta ihan innoissani ja toivotaan, että lapsetkin tykkää.
Ihanaa viikkoa kaikille <3
Rakkaudella
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)