Viimeinen eli viides viikko menossa. Aika on mennyt aivan huikean nopeasti enkä koskaan olisi uskonut, että tästä haasteesta olisi tullut näin hyvä fiilis.
Mietin haasteeseen lähtöä pitkään. Ajattelin, että ei sillä ole minulle niin mitään tarjottavaa, koska tiedän jo "kaiken". Niin kuin tiesinkin, mutta toteutinko niitä käytännössä? Osaa totetutin, osaa en. Haaste sai kuitenkin mut tarkkaavaisemmaksi ja kokeilemaan uusia juttuja.
Joten TOP 3nen ihan ehdottomasti on
INSPIRAATIO
On aivan mahtava fiilis siitä, kun sadat kanssakulkijat kulkee sun kanssa samaa matkaa ja täysin valehtelematta on ryhmätuki tuolla facebook-ryhmässä ollut aivan parhaimmistoa. Koen, että olen ollut itse inspiraationa muille ja ehkäpä saanut kerrankin sanoitettua niitä tsemppaavia viestejä eteenpäin. Itse olen yhtälailla saanut tsemppiä, mutta eritoten myös triggereitä.
TRIGGERIT
Ne saakutin pirulaiset! Kun joku kirjoittaa koskettavasti jostain (tiiätkö silleen, että sun sisimmässä joku herää ja alkaa hieman kaihertaa) tai tölväisee ehkä vähäsen ja sä reagoit ja sitten mietit, että FTF? Miksi reagoin näin ja sieltä alta paljastuu jotain, joka auttaa sua eteenpäin.
ARKI/ TAPA/ TOTTUMUS
Aah kuinka tylsää! Mutta mistä koostuu uudet elämäntavat? Ne koostuu siitä, että toistat ja toistat ja toistat niitä niin kauan kunnes niistä tulee tapoja. Kun heräät pahimpanakin kooma-aamuna ja automaationa teet ne jutut itsellesi jotka tekeekin sulle hyvää!
HEIMO
Bonuksena voisin tuumata kaikkien näiden valmennusten kasvattavan sitä HEIMOA, johon haluan kuulua. Siellä on niitä esikuvia, joita seuraan ja sitten siellä on niitä jotka on siinä mun kanssa kanssakulkijana opettelemassa. Tämä heimo tietää mistä puhun, mitä arvostan, ne ymmärtää.
Tällä hetkellä se heimo on eniten somessa enkä suurinta osaa ole tavannut koskaan, mutta jotenkin tunnen ihan täysillä, että tästä aukeaa jotain aivan uutta pikkuhiljaa. Kohtaamisia ihmisten kanssa, verkostoitumista, sitä, että aletaan yhdessä elämään sitä elämää eikä vain jokainen duunata sitä omaa juttuamme siellä omassa boksissa.
Omista tuloksista kirjoittelen vielä erikseen ja ehkäpä ne before-after-kuvatkin tänne päätyvät... Tänään ja viime viikolla olen kuitenkin kokenut jotain sellaista niin älytöntä fiilistä, josta on vieläkin pakko kirjoittaa uudelleen...
Eilen sujautin kaupassa ihan helposti koon 38 housut jalkaan. En voi väittää ettenkö olisi iloinen! Olen ollut tässä samassa tilanteessa ennenkin. Erona vain on se, että se tilanne on sattunut jollain laihdutuskuurilla, tai hirveällä rääkillä kuten kaalisoppadietti tai bikini challenge... joissa olen kieltäytynyt, olen rääkännyt itseäni, tuo elämä on ollut vaatimusten ja ahmimisen vuorottelemaa elämää... nyt olen elänyt, olen nauttinut ja voin päivästä päivään jatkaa tätä elämää ihan näin, mistään tärkeästä luopumatta. Se on se ehkäpä ihan maailman paras fiilis! Ja en ole ahminut. Se triggeri minussa ei ole lauennut pitkään aikaan ja tänään esimerkiksi vapaapäivien fiilistelyyn söin salmiakkia ihan vaan fiilistelyyn viinin kanssa (juu ei jaksanut enää nenänvalkaisua) kokonaiset 50 grammaa ja se oli hyvä. Olenko siis oppinut kohtuutta?
Nyt olen sitä mitä olen aina halunnut olla ja nyt minusta tulee jotain
sellaista, mitä en koskaan olisi aiemmin uskaltanut edes kuvitella
olevani.
Kaikesta eteenpäin menemisestäni, itsetyöskentelystä ja kaikesta tästä huolimatta oli sisälläni jonkinlainen lannistunut olo... että jos nyt tästä edes pääsisi siihen ehkä elävien kirjoihin, vähän niin kuin terveeksi ja jospa vähän laihtuisikin silleen niin kuin että olis ehkä ihan ok olla... Se unelma itsestä oli kuitenkin tuota, sillä jotenkin itseen oli koodiutunut se normisto, ettei minusta ole muuhun... että tätä musta voi tulla, mutta ei kuitenkaan koskaan mitään sellaista kuin esimerkiksi muutamat ihailemani naiset... kuinka ne voikaan olla noin? Noin huikeita! Ja mä vaan oon tämmöinen...
Nyt se fiilis on rajaton! Minustakin voi tulla se upea, se mitä en ole koskaan voinut kuvitellakaan. Enkä tarkoita vain ulkonäköä vaan kaikkea. Sitä että minustakin henkii se energia, rakkaus ja se hyvä olo mitä minulla on. Siinä on aivan sama miltä näytän ja miltä en, kun se olo vain kumpuaa sisältäni ympärilleni.
Ja tiiätkö, sustakin voi tulla ihan mielettömän upea!
Rakkaudella
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)