I am realistic - I expect miracles!

Ihan mahtavat vapaapäivät menossa, ei voi muuta kuin olla vaan tässä flowssa missä elämä kantaa. Joskus sitten taas rämmitään siellä kuraojassa, mutta nyt tuntuu vaan niin hyvälle ❤️ Ystävän kanssa ollaan monta kertaa puhuttu siitä, että kuinka sitä omaa onnea "pitäisi" muka pitää piilossa, koska vanhat sananlaskut ja ihmisten kateus ja mitähän vielä kaikkea! Tuumittiin yhdessä, että sittenhän sitä ei olisi onnellinen lainkaan jos sitä ei olisi avoimesti onnellinen niistä pienistä ja suuristakin asioista, vaan pitäisi niitä kätkössä. Joten vanhat runot ja sananlaskut ja ihmisten kateus saa olla ihan keskenään, ei kuulu meidän elämään!

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Eino Leino

Ja en voi kuin iloita aivan täysin ystävän puolesta kun hän elää ja toteuttaa unelmiaan. On upeaa etenkin nyt katsoa hänen kuviaan joista se onni ja upeus oikein tihkuu. Joku voisi olla kateellinen, koska ei itse ole juuri nyt paratiisirannalla, mutta minusta ainakin tuntuu, että minäkin saan palasen onnea kun vain katsonkin niitä ihania fiilistelyjä nyt sieltä kaukaa. Olen onnellinen ystävän puolesta, että hän saa kokea niin mahtavia juttuja nyt ja jotenkin voisi pikkaisen tuntua siltä, että hei kerrankin universumi tosiaankin näyttää lisäävän sitä mihin on keskittynyt eli onnellisuuteen ja positiivisuuteen ❤️ Joten ihanaa honeymoonia ystäväiseni sinne kauas ❤️❤️❤️

Oman asennepostauksen jälkeen omakin olotila parani aivan huomattavasti. Kun päätin olla stressaamatta yövuoroissa jaksamisesta, niin tapahtui ihan mieletön vapautuminen! Ihan mahtavaa! Vuorokausirytmi vaihtui jotenkin tosi helposti eikä muutenkaan tullut sitä koomaa mitä yleensä tulee. Näinkö todellakin ajatustyö voikin vaikuttaa näin suuresti siihen mitä fyysisesti koemme ja näin nopeasti vieläpä! Olen kyllä aika hämmästynyt, mutta todella iloinen tietysti.

 I am realistic - I expect miracles!

Ihan parhaita ideoita ei ollut tämmöisen työputken jälkeen nauttia sitä viiniä, mutta kun vaan teki mieli. Ihan sama vaikka olikin luomuversiota, niin palautumista ei kyllä nyt alkoholi helpottanut ja eilen hieman aamulla puuskututti ja päivän syömiset meni päin honkia (lohkoperunoita ja kebabia), mutta sitten tuumin, että so what! Elämäni ei nyt yhteen tällaiseen päivään tosiaankaan kaadu ja mikään ei ole pilalla todellakaan. 80/20 pätee edelleen ja esim. LIFW ei ole kohdallani mikään kuuri vaan koko elämänmittainen matka. Mikään ei pääty tämän viikon loppuun (vaan sittenhän se vasta alkaakin!) Mutta mitenkään ei tämä vaikuta mun painonhallintaan millään tavalla. Vaikkakin se mun perfektionisti syömishäiriö-minä siellä yrittikin vastaan rimpuilla ja rimpuilee koko ajan, mutta minä olen päättänyt tänäänkin mennä lounaalle ystävän kanssa ja hahhah, näyttää tuolle perfektionisti-minälle pitkät ja syödä myös palan kakkua. Ison palan.

Joka tapauksessa kissasen kanssa otettiin sitten vähän lepoa synttärivalmistelujen keskellä. Kisusella on kyllä kuvassa just sellainen fiilis mitä itselläkin 😅

Itse syntymäpäivät onnistuivat ihan älyttömän hyvin. Iloitsin etenkin siitä, että itsellä ei ollut sitä pakkofiilistä näitä juhlia järjestäessä kuten aiemmin. Osasin myös olla murehtimatta rahasta ja järkkäsin juuri sellaiset jutut mistä tykkäsin. Tosin kiitos Flying Tigerin, on syntymäpäivien ja muiden juttujen järjestäminen ainakin puolet halvempaa mitä ennen. Vaikkakin se ekologinen puoli itsessä hieman kyllä soimasi jossain tuolla takavasemmalla kaikkien näitten härpäkkeiden kanssa...

Pari päivää ennen syntymäpäiviä sain idean Mysteeripelistä. Olen itse ollut armoton Room Escape-pelien pelaaja joskus. Ihme onkin että vain kerran olen käynyt sitten livenä pelaamassa näissä oikean elämän mysteeripelihuoneissa... no joka tapauksessa sain idiksen, että kaverilahjat ovat aarre, jonka synttärivieraat ja sankari saavat etsiä. Mielestäni pelistä tuli ihan huippu ja tytöt osasivat tosi hyvin tehdä porukassa nuo tehtävät. Tiimityö ❤️ Aikaa homman valmisteluun oli kyllä vähän turhan niukasti, toisaalta se oli hyvä, sillä muutoin olisi voinut lähteä mopo käsistä, sillä niin mahtavia ideoita Pinterestistä löytyi näihin peleihin!!! Olisi tehnyt mieli rueta rakentamaan vaikka mitä koodihärpäkkeitä ja vekottimia!

Ensimmäiseksi pelaajien piti ratkaista sokkelo, josta ratkaisuna oli sana AAPINEN. Kirjan välistä taas löytyi koodiavain, jossa piti ratkoa matikan laskuja. Jokainen tulos vastasi kirjainta aapisesta ja sanaksi tuli RADIO.

Radion alla oli ensimmäinen kirjain seuraavasta sanasta ja vihje seuraavaan paikkaan. Kirjaimia oli yhteensä kuusi ja niitä oli piilotettu mm. maton alle, tyynyliinaan, rasiaan, pelikoteloon jne.
Kirjaimista muodostui sana YELLOW (koska 3lla on aloitettu juuri enkku ja värejä on juuri opeteltu). Viimeisestä piilosta löytyi myös sanaristikko Harry Potter teemalla (koska se on Lintusen lemppari) ja yhdistettynä keltaiseen, tuli ratkaisuksi siis jotain keltaista keittiössä. Pikkaisen vinkkinä piti kyllä tytöille ristikon kanssa tuumata, et hei jos ette tosiaan tiedä, niin katsokaa GOOGLESTA 😁

Aarrelaatikkohan sieltä keltaisesta keittiönlaatikosta löytyi, mutta avain oli vielä hukassa. Sen piilo oli vielä ratkaistava ja yllättävän haasteellinen oli tuo palapeli josta ajattelin sen olevan liian helppo, mutta eipäs ollutkaan vaan saivat tytöt vähän pähkäillä.

Aarteena löytyi kynsilakkaa ja pimeässä hohtavia iho/kynsitarroja. Essencen kynsilakat ja tarrat oli yllättävän hyvälaatuisia (testasin nimittäin itse ensin ja googletin myös kokemuksia) ja etenkin halpoja tällaiseen hommaan. Kaupassa katsottiin hieman pitkään kun iskin hihnalle 12 pulloa kynsilakkaa ja 10 tarra-arkkia. Paketointi on myös osa fiilistä, joten näitä sitten synttäreitä edeltävänä iltana sellofaaniin käärittiin.

Peliin meni aikaa noin 40min. Mikä oli juuri sopivasti. Välillä piti tyttöjen pähkäillä, välillä vihjeet löytyi salamana niin ei kerennyt rueta tuskastuttamaan. Pelin jälkeen soitettiin musiikkia ja minä lakkasin kynsiä ja liimailin noita tarroja. Ja koska tarrat oli pimeässä hohtavia niin siitähän se ilo repesi ja alkoi armoton valojen räpsyttely päälle pois, päälle pois. Mutta ihan parasta oli, että kaikilla tuntui olevan kivaa. Myös minulla. Tästä jutusta olen kaikista iloisin, sillä aiemmin tämmöiset tapahtumat, monta kiljuvaa tyttöä yhtäaikaa ym. on kyllä olleet mulle aika kärsimysten tietä. Nyt oli vaan tosi hauskaa. Ehkä asiassa auttaa tietenkin myös se, että tytöt ovat tutumpia kun usea on ollut meillä kylässä koulun jälkeen ja etenkin se, että 3 luokkalaiset on kyllä jo aika isoja, ei enää niin lapsia.

I am realistic - I expect miracles, on kulkenut nyt mun mukana aika monta vuotta. Ja ihmeitä on tosiaan tapahtunut. Lasi on nykyään enemmän puoliksi täynnä kuin tyhjä ja vaikka edelleen joskus tipahdan sinne negatiivisuuden puolelle, niin yhä nopeammin sieltä tullaan pois. Elämä on täynnä pieniä ihmeitä, joka päivä, rakkautta, hymyjä, ihania herkistäviä asioita. Niitä vain ei näe sieltä muurin sisästä kun suorittaa ja kaahottaa menemään. Mulla on ihana mies kun se aina pysäyttää mut ja halaa ja kehottaa pysähtymään kun mulla on liiaksi ahdistusvauhti päällä. Ihan parhaita hetkiä elämässä ❤️ vaikka se välillä myös ärsyttää... mutta olen mä pikkuhiljaa oppinut ja siinä pysähtyessä halauksessa onkin jotenkin todella hyvä olla ja se sama fiilis on siirtynyt myös muihin tilanteisiin ja asioihin.

Ei tarvitse suorittaa - välillä voi vain olla ja nauttia siitä elämän flowsta ja pienistä ihmeistä.

Rakkaudella 

iive