lauantai 15. syyskuuta 2018

Pyhä naiseus

Yllättäen tämän vuoden suurin teema on ollut naiseus. Sellainen uudenlainen naiseus, jota en koskaan kuvitellut kokevani. Luulin, että minä vain en ole sellainen nainen... herkkä, sensuelli, seksikäs... etenkään tuo viimeinen.

Tähän astinen elämä kasvatti minusta maskuliinisen naisen, joka osaa kaikkea ja pystyy kaikkeen kun vain päättää. Elämä kohteli myös seksuaalisuuttani aika karulla tavalla kun etsin helpotusta rakkaudettomuuden aiheuttamaan rakkauden nälkääni ja jätti syvät haavat, pysyvät luulin. Viime vuosien aikana olen kuitenkin pikkuhiljaa eheytynyt myös tämänkin suhteen. Olen ymmärtänyt ja hyväksynyt paljon asioita ja käsittänyt, että ensisijaisesti sen rakkaudennälkäni sammutan minä itse hyväksymällä ja rakastamalla itseäni sellaisena kuin olen. Viimeisen kahden kuukauden aikana eheytyminen on ollut hurjaa, en olisi ikinä voinut edes aavistaa kuinka upeaa on olla tällä tiellä, enhän voinut edes uskoa sen olevan minulle mahdollista. Olen pystynyt päästämään vihdoinkin irti.


Keväällä luin Meri Mortin Lumoava nainen kirjaa ja ymmärsin siitä ehkä 1/3 osan. Suurin osa kirjasta oli minulle kuin hepreaa. En ymmärtänyt mitä tarkoitetaan kuukautiskierron tuntemuksilla, saati että olisin voinut ajatellakaan puhuvani niistä jonkun kanssa (kuinka puhua jos ei ole mitään puhuttavaa?). Aloin silti kirjoittamaan tuntemuksiani kehostani, fiiliksistäni ja kaikesta mahdollisesta vasta hankittuun kalenteriini. Kun kesällä iski totaalinen stoppi e-pillerien syömiselle, koko homma aukesi aivan uudella tavalla. Kalenteri alkoi täyttyä täysin uudenlaisilla merkinnöillä ja hetki meni sisäistäessä, että hei mitäs täällä nyt tapahtuu? Mitä nämä kaikki tuntemukset ovat ja mistä ne tulevat? Kaikki se eheyttämistyö menneisyyden traumojen suhteen otti myös aivan valtavan harppauksen. Olin vihdoin vapaa.

Olen käsittänyt pikkuhiljaa sen, etteivät menneisyyden tapahtumat määritä minua ihmisenä millään tavalla. Ne eivät tee minusta huonoa, saati että niistä tarvitsisi kärsiä koko loppuelämää. Ymmärsin myös e-pillereiden turruttaneen täysin kehoni luonnolliset viestit ja osaltaan sammuttaneen lähes kokonaan myös seksuaalisuuden minussa. En edes halunnut olla kaunis tai puoleensa vetävä suurinta osaa ajastani, en vaikka minulla on mitä upein puoliso jonka kanssa sitä olla. Piilottelin itseäni rumien, käytännöllisten vaatteiden (ja ylipainon) alla, enkä antanut itseni loistaa, sillä olin niin sisäiseen häpeään vangittu.

Sain ensimmäisen pillerittömän kierron jälkeen kirjastosta lainaan Kirsi Rannon Sydämen matkaopas-kirjan, kirjan alkuosa resonoi kovasti, olihan sen kaltainen henkinen maailma ollut minulle läheistä ja merkityksellistä jo useamman vuoden. Kun kuitenkin aloin lukea kirjan toista osaa Pyhästä Naiseudesta, aloin ymmärtämään mitä kaikkea minussa tapahtuukaan juuri nyt. Mitä ovat nämä oudot tuntemukset kehossani kemiallisen turtumuksen jälkeen ja mitä ovat olleet myös ne salaiset kuiskaukset sydämessä, sielun halu loistaa kaikilla tavoin. Etenkin teksti Maria Magdalenasta avasi sisälläni jotain syvempää ymmärrystä itseäni kohtaan ja toi samalla myös helpotusta.
Kun Maria Magdalena leimattiin pyhissä teksteissä prostituoiduksi, naiseuden, kehoyhteyden, sisäisen voiman ja seksuaalisuuden ylle laskeutui vuosituhansiksi häpeän leima ja koko naiseuden voima demonisoitiin. Tämä näkyy naisten keskuudessa yhä tänäkin päivänä. Kun naisen keho häpäistään ja hänen seksuaalisuutensa nähdään likaisena, pahana ja erillään jumalallisesta, naiset eivät enää pysty näkemään itseään eivätkä muita naisia kauniina ja jumalallisina. Naiset alkavat hävetä sitä, mikä heissä on kaikista voimallisinta ja pyhintä: omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, jossa koko naisen voima piilee. Tällöin naiset menettävät yhteyden feminiinienergiaansa ja alkavat toimia maskuliinienergiasta käsin. He eivät pysty olemaan sitä, mitä he todella ovat, ja pelkäävät astua esiin, olla näkyviä ja puhua totuutensa ääneen. He pienentävät itsensä, sulkevat suunsa ja heistä tulee tiukkoja, määräileviä, tuomitsevia ja alistuneita. He menettävät sisäisen pehmeytensä, herkkyytensä, intuitionsa ja äidillisen rakkautensa, joka on heidän todellinen lahjansa koko maailmalle. (Lainaus: Kirsi Ranto - Sydämen matkaopas, Naisen vaiettu voima s.104)
Mitä tähän voisi sanoa? Iso osa elämääni on tässä kirjoitettuna muutamaan lauseeseen. Mutta sen sijaan että surisin niitä menetettyjä, rikkonaisia vuosia... niin nautin nyt eheytymisen polustani kohti pyhää naiseutta ja jo tämä matka tuntuu aivan upealta. Aivan kuin olisin saanut uuden elämän tai niinhän olen saanut, sillä elämäni on vuoden aikana muuttunut aivan täysin. Ulkoisesti (perhe, ystävät, koti ym.) ovat kaikki samaa, minä olen vain aivan eri ihminen. Vihdoinkin voin rakastaa ja antaa muiden rakastaa myös minua.


Torstaina vietin lounas-treffejä ystävän kanssa 4,5h! Oli upeaa puhua kaikesta, mitään pois jättämättä tai häpeämättä, samalla tietäen, että toinen ymmärtää jo lähes puolesta lauseesta sen mitä tarkoitat. Sydämessä vahvistui samalla tietoisuus siitä, että en ole ainoa nainen jolle tämä muutos on tapahtumassa. Yht'äkkiä vähän joka puolella pilkahtaa siitä pieniä merkkejä kun nyt vain huomaa katsoa. Ja tämä koskee ylipäätänsä kaikkea. Ei enää huonoa kohtelua (ei itseltä, ei muilta), ei enää huonoa ruokaa, ei armottomuutta, ei kertakaikkiaan mitään mikä ei resonoi näiden uusien tuntemusten kanssa. Minunkin piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan syödä e-pillereitä vielä tämän vuoden loppuun. Yht'äkkiä se ei vain ollut mitenkään mahdollista, kertakaikkiaan tuli niin vahva tunne.
Ei pysty lakaisemaan mitään maton alle tai piilottamaan ulkoisiin ärsykkeisiin, eikä todellakaan voi paeta siulunsa syvyyksistä nousevia ailahduksia. Tunnekeho on puhdistettava todella syvältä! (Päivi Kaskimäki)
Samalla kun niin monelle asialle täytyy sanoa ei, tulee aivan yhtä monta asiaa tilalle joille sanoa nyt kyllä. Oman elämän luominen tapahtuu lähes välittömästi. Ajattelet vain jotain ja PAM se on siinä.

Omalla kohdallani myös itsestäni huolehtiminen on noussut isoksi teemaksi. Puhdas ruokavalio on poistanut lähes kaikki allergiat ja voin taas käyttää meikkiä, tosin olen myös täysin sinut ilmankin sitä. Puhtaalla ruokavaliolla ja elämällä olen myös kivuton, joten voin taas liikkua. Puhdas ruokavalio ei ole tehnyt minua vain terveeksi vaan myös kauniimmaksi, sisältä ja ulkoa. Ei siis turhaan ole ollut tämäkään homma.
Susanna Tanni on ollut myös yksi suuria vaikuttajia elämässäni. Hänen ylläpitämänsä Freetox-yhteisö kannustaa ja tukee puhdasta elämää kaikilta puolilta. Susanna on myös upea nainen ja näyttää todellakin ulospäin sen mitä puhdas elämä ihmiselle tekeekään ja erityisesti naiselle. Vaikka onkin "luomu-ihminen" niin miksi tulisikaan näyttää nuhjuiselta tai kulahtaneelta. Susanna on mahtava esikuva siitä kuinka puhdas elämä saa näyttämään fantastiselta! Ja etenkin, että saa näyttää siltä! Saa näyttää siltä, että on upea, kaunis, itsestään huolta pitävä ja seksikäs.


Katsoin kirjakaupan ikkunaa ja siellä oli myynnissä ainakin 5 erilaista kirjaa rohkeille, kapinallisille, maailmaa muuttaville tytöille naisista, jotka olivat sitä jo tehneet. Tasapuolisuuden nimissä oli myös huippua, että samassa ständissä oli yksi kirja myös pojille, sillä toista sukupuolta alistamalla ei myöskään synny mitään hyvää. Selkeästi kuitenkin naisia ja tyttöjä voimaannutetaan joka puolelta. Vielä voimaannuttaminen on aika maskuliinis-vaikutteista, mutta ehkäpä sen sitä pitää ollakin näin aluksi kunnes voimme ottaa myös sitä herkkyyttä ja naisen pyhää voimaa myös enenevissä määrin esiin.

Hain oman tsemppikalenterini tilalle nyt kirjakaupasta uuden kirjan, josta syntyy minun Sydämen polun kirjani ja aikas mahtavaa millaisen kirjan löysinkään ;) Jännä ;)





Believe or not!
Mut nyt tehdään vähän taikoja elämässä <3


Rakkaudella

iive

2 kommenttia:

  1. Olipa ihana lukea sunnuntaiaamun auringonvalossa tämä kirjoituksesi. Olen niin samoissa ajatuksissa. Olet lähtenyt hyvälle polulle, tielle.
    Kunpa itse löydän sen rohkeuden, niin perässä tullaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun olen tässä, tuota samaa haavetta kantaneena, niin tiedän, että jo se haave itsessään on jo alku sille tielle <3
      Oma haaveeni oli silloin pienen pieni, häivähdys vain, häpeän alle hautautuneena. Ei minusta varmaankaan koskaan olisi tälle polulle... mutta silti se pieni kipinä siellä kyti, ajatus toisenlaisesta naiseudesta, varovainen häive, mutta silti niin voimakas, että viimein se syttyi liekehtimään <3

      Siellähän sä siis jo olet, koska ylipäätänsä jo haluat ja ajattelet tahtovasi tällaista polkua kulkea <3
      Ihanaa matkaa <3

      Poista

Kiitos :)