Vaikka viikko on ollut vaikea ja haastava, niin on myös tapahtunut paljon. Kun olen setvinyt eteeni tulleita haasteita, on se ollut tie eteenpäin. Avautumista niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Treenien tekeminen ja yleensäkin liikkuminen on ollut haastellista, kesän liikkumisten perusteella olin ajatellut treenien lähtevän käyntiin hieman helpommin, mutta olin kyllä hurjasti ylioptimistinen. Olen tehnyt ligt-treeneistä vieläkin kevyempiä versioita ja suurimmaksi osaksi olen tehnyt pelkkää dynaamista liikkuvuusharjoittelua. Tajusin, että Kesä-Kuntoon projektin aikana olin kyllä liikkunut paljon, mutta kehon huolto oli tainnut jäädä jokseenkin puutteelliseksi. Näinpä tällä viikolla olen keskittynyt erityisesti kehon avaamiseen ja sitä kautta saanut myös jo hiukan lihaskuntotreeniäkin tehtyä niin, ettei kroppa siitä niin kovasti enää kipeydy.
Viimeinen haasteviikko lähtee maanantaina käyntiin ja treenien suhteen aion jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti. Fiksusti hiljaa treenien tehoa koventaen, treenejä joka päivä, mutta vaihdellen ja nyt täysi huomio siihen ettei keho mene jumiin. Onnea on kyllä tuo tens-laite, joka on ollut kyllä todella hyvä hankinta. Koen, että saan sen avulla palauteltua lihaksia paremmin.
Vaikka haasteessa ollaan saatu monta hyvää treeniohjelmaa käyttöön, jäävät ne odottamaan aikaa parempaa ja aion keskittyä nyt (tosin haasteen treenityylin inspiroimana) kehittämään kehon heikkoja kohtia joita ovat erityisesti yläselän liikkuvuus/lihasjäykkyys/lihasten heikkous ja syvät vatsa- ja selkälihakset. Jalkojen lihasvoima on ihan ok, perus kyykkyä ja askelkyykkyä toiminnalliseen jumppaani sisältyy, mutta jalkojen lihasten jäykkyys on ollut ongelmana. Näin ollen jaloille on suunniteltuna etenkin liikkuvuusharjoittelua ja lihashuoltoa.
Tähän mennessä elämä on yleensä sujunut sykleissä henkinen - kehollinen. Nyt nuo syklit ovat yhdistyneet ja yht'äkkiä henkinen onkin herättänyt paljon kehollisia juttuja esiin ja toisinpäin. Olen käynyt paljon läpi omaa naiseutta ja sitä kokemusta, että koen nyt syntyväni etenkin ulkoisesti siksi naiseksi joka olen sisäisesti. Olen sydämenpolullani ja opettelen nyt uutta elämääni ja sitä millainen uusi ääneni onkaan.
Viime vuodesta kirjoitin blogissa sen olleen paskin vuosi pitkään aikaan. Sattui rankkoja juttuja, iski burn out ja masennus. Unihäiriöt olivat massiivisia. Keho ei päässyt palautumaan ja siinäpä sitä oltiin monen asian äärellä. Miksi minulle kävi näin? - mietin pitkällä sairaslomalla. Mutta se oli hyvä että mietin. Kävin läpi menneisyyttä, sieltä jääneitä arpia ja pelkoja. Kävin läpi syömishäiriökuvioitani ja tunteiden pelkoa. Kaikkien läpikäymisten jälkeen koin tavallaan vanhan minän kuolevan, mutta samalla myös jättävän viimeinkin taakseen ne elämän koettelemukset joita olin kantanut mukanani kuin hiidenkiveä.
Tämä vuosi on ollut uudelleen syntymisen vuosi. En ole ihan saanut aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä jos henkisesti olinkin puhdistautunut, oli kehoni edelleen se sama. Nyt 8kk uutta elämää on takana ja kehokin on muuttunut, jopa muut huomaavat sen tai ehkä he huomaavat sen jopa paremmin kuin minä itse.
Uusi elämäkin toisaalta on suhteellinen käsite. Vihermehujen ja puhtaan ruuan matkaa on menty jo monta, monta vuotta. Henkistäkin matkaa on kuljettu jo vuosissa laskettava määrä... silti jokin on nyt loksahtanut kohdalleen. Niistä on tullut arkea, jokapäiväistä elämää. Nyt olen sitä mitä olen aina halunnut olla ja nyt minusta tulee jotain sellaista, mitä en koskaan olisi aiemmin uskaltanut edes kuvitella olevani.
Yövuoroihin piti hakea boostia ja balanssia palstalta. Taas muutama kilo kurpitsaa, viimeiset kurkut, salaattia ja villiyrttejä. Niistä sitten yökyöpelin vihermehua tuli evääksi. Mukaan pala inkivääriä piristeeksi!
Kesämaasta bongailin jo huikean värisiä haavan lehtiä. Mitä! Nyt jo syksy? Jotenkin en ole lainkaan tajunnut, että syyskuuta mennään jo reilusti. Ehkäpä järvessä uiminen pitää jotain kuviteltua kesämoodia päällä, vaikka onhan se vesikin jo kylmempää. Tosin, ei se ole yhtään kylmennyt varmaan pariin viikkoon. Nytkin piti järveen hypätä, edellisen päivän uinnit sujuivat sen sijaan lämpimämmissä tunnelmissa uimahallissa kun ei siellä järvessä mitään varsinaisia treenejä pysty enää tekemään. Muutaman muunkin järvihullun olen facesta bongaillut, joten en ole ainoa. Käykö teistä joku vielä uimassa?
Ihanaa syksyä siis kaikille! Kaipa tähän tosiasiaan on nyt havahduttava. Tosin pientä breikkiä pimeyteen tulee ihan pian kun me suunnataan 3 sukupolven matkalle Espanjan lämpöön!
Rakkaudella
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)