Voitko itse luoda oman elämäsi?

Pidän erityisesti ajatuksesta, jossa itse luodaan omaa elämää. Sitä voi kutsua oman elämän luomiseksi, manifestoinniksi, vetovoiman laiksi ja varmaan vielä paljon muuksikin. Toki asialla on myös varjopuolensa eli ajatus siitä, että myös ne vastoinkäymisetkin olisivat itseluotuja. Näinhän ei varmaan kukaan haluaisi ajatella. Tosin, luultavasti myös paljon muullakin on vaikutusta elämääsi, ei vain sinulla itselläsi, hyvissä ja huonoissa asioissa.

Mutta paljon on merkitystä sillä mitä elämästänsä ajattelee, sillä pystyy jo paljon määrittelemään millainen elämä on ja mitä siinä tulee tapahtumaan. Eikä se sinänsä ole mitään mystistä, vaan loppujenlopuksi aika yksinkertaista.

Muistan erityisesti kuinka jossain vaiheessa haaveilin pakkomielteisesti omasta talosta ja pihasta. Kärsin kerrostalossa ja häpesin myös omassa kodissani asumista, sillä minusta tuntui, että kaikki asuivat valtavissa lasiseinäisissä kalliissa talossa ja minä vain asustelin vuokrakolmiossa. Tämä synnytti minussa tunteen, että olisin jotenkin huonompi kuin muut. Elämä oli kohdaltani sujunut niin, että tässä hetkessä talolainan ottaminen oli mahdotonta, joten minusta tuntui, että minun on pakko asua näin, ettei se ole oma valintani.

Jossain vaiheessa elämä alkoi kuitenkin näyttää minulle myös sitä, mitä käytännössä ison asuntolainan kanssa eläminen saattoi tarkoittaa. Tuli talousnotkahdus, työttömyyttä, joku ei saanut asuntoaan myydyksi vaikka olisi halunnut, hometalouutisointeja tuli paljon vastaan ja valitettavasti osa näistä kosketti myös omaa lähipiiriä. Aloin miettiä onko unelmani talosta todellinen vai ympäristön luoma? Pikkuhiljaa hyväksyin tilanteen, että kotimme on nyt tämä vuokrakolmio tässä ja siitä alkoi muodostua kauniimpi ja rakkaampi. Tiedän, että kuukauden varoitusajalla voin lähteä tästä ihan minne vain ja talon kunto ei ole minun vastuullani. 3 vuotta sitten sain palstan, aivan kodin läheltä ja totesin ettei tässä suhteessa minulta puutu mitään. Loppujen lopuksi juuri mitään ei tapahtunut ulkoisesti, vaan henkisesti. Päästin irti kärsimyksestäni ja aloin olemaan onnellinen. Aloin rakastamaan kotiani sellaisena kuin se on ja mitä enemmän sitä rakastin, sitä tyytyväisempi ja onnellisempi elämääni tässä kodissa olin.

En kuitenkaan koskaan olisi ostanut (tai rakentanut) valtavaa lasiseinäistä lukaalia vaan omakotitaloni olisi ollut pikemminkin luokkaa boheemi mökki, jota taatusti olisi pidetty erikoisena sitäkin. Ehkäpä joskus tulen asumaan omakotitalossa tai sitten en. Täytyy myöntää, etten ehkä kaipaa kosteusvaurioiden pelkäämistä, remontteja, rännien uusimista, putkien jäätymistä tai mahdollista kattovuotoa niistä lumitöistä puhumattakaan. Olen oikein tyytyväinen, että ne kuuluvat jonkun muun vastuulle.

Olen tuumaillut myös luoneeni oman sairauteni ihan itse, itseasiassa aika monet sairaudet ovat oman luomisen tuloksia (mutteivat tietenkään kaikki). Fibromyalgia "laukesi" bikini challengeen osallistumiseni jälkeen. Vika ei ollut bikini challengen, oikein hyvä valmennus sellaiselle, joka siinä osaa käyttäytyä niin kuin pitää, minä en osannut. Valmennus oli itselleni aivan liian vaativa, se että osaa sinänsä tehdä ne treenit ei tarkoita sitä, että minulla olisi ollut tarpeeksi kuntoa tehdä ne. Kun hommaan lisätään kalorien rajoittaminen, itselle sopimaton ruokavalio, syömishäiriö ja oman kehon kuuntelemattomuus, armottomuus, perfektionismi ja erityisherkkä persoona. No tästä kaikesta voi syntyä aikamoinen soppa. Omalla kohdallani sen tulos oli fibromyalgia.

Tätä soppaa on korjattu nyt vuosia. Arvoin osallistumistani LIFWiin myös tämän vuoksi. Entä jos alkaisin taas vaatia itseltäni liikaa? LIFW oli kohdallani siis myös testi siitä, kuuntelenko itseäni vai kuuntelenko muita ja katsonko liikaa mitä muut tekevät ja mihin pystyvät.
Tulos oli kohdallani ihan ok. Mielestäni osasin tehdä asioita oman kuntoni mukaisesti ja joustaa sopivasti tietyissä jutuissa. Mutta kyllä siellä kyti se tietty palo ja halu olla parempi. Tätä ajatus- ja tunnekieroutumaa sai käsitellä aikalailla.

Usein myös ahdistukseni ovat vain oman ajatteluni tulosta. Loukkaannun ja sen jälkeen alan pyörittämään päässäni negatiivisia ajatuksia sen sijaan, että sanoisin suoraan, että hei nyt tuntui pahalle ja toinen voisi mahdollisesti sanoa takaisin ettei tarkoittanut sitä lainkaan niin. Halu tehdä kaikki asiat myös todella hyvin, siis monesti ihan liian hyvin, aiheuttaa myös ahdistusta, pahaa oloa ja huonoja fiiliksiä.

Mutta kuinka siis luoda elämään hyvää? Oman ajattelun ja tunteiden selvittelyn muuttaminen on haasteellista, mutta myös mahdollista. Isoimmissa asioissa pitää tehdä isompia muutoksia, laajemmilla alueilla ja se kestää pitkään.

Sitten on sellaisia pienempiä, yksinkertaisempia juttuja mitä voi tehdä. Ihan konkreettisesti.

Kuten vaikkapa se pyöräily mitä inhosin (ja jota saan kyllä tän flunssan aiheuttaman pyöräilytauon jälkeen työstää varmaan taas uudelleen...), mutta jota opin sietämään ja jopa jollakin tavalla tykkäämään siitä. Olihan se aikamoista hokea rakastavansa pyöräilyä, ääneen, mutta yllättävän tehokasta se oli.

Samoin on ollut tehokasta kotitöistä pitämään oppiminen. Inhoan pyykkien lajittelua tai astianpesukoneen täyttämistä. Ne hommat on vaan niiiiiiin ärsyttäviä! Kuitenkin ne ovat hommia, jotka on pakko tehdä, ainakin jos haluaa syödä puhtaista astioista ja kulkea puhtaat vaatteet päällä. Valintahan se on sekin. Näiden kanssa olen tehnyt paljon ajatustyötä, en ihan vielä voi sanoa pitäväni niistä tai edes aina jaksavani tehdä niitä, mutta nyt ollaan jo huomattavasti neutraalimmalla alueella. Ainakaan ne eivät sitä ärsytyskäyrää enää juurikaan nosta. Olen hyväksynyt tilanteen.

Tämä näkyy myös treeneissä, sillä jokainen hyvä treeniminuutti lisää hyviä treenejä eikä se tunnu enää niin tuskaisalta, henkisestikään. Liikunnallisesta elämäntavasta syntyy rutiini ja sen vähentyessä tai puuttuessa, keho ja mieli alkavat luonnollisella tavalla antamaan signaaleja liikkumaan lähtemisen puolesta. Jos taas oletusarvoisesti työpäivän jälkeen lysähdät sohvalle sarjamaratonin ääreen... niin, no sitä tulet varmasti tekemään useimpina päivinä siitä eteenkinpäin.

Uusin asia elämässäni on Bullet Journal. Sain aivan mielettömän inspiraation rueta tekemään sellaista. Ensin pidin sitä vain oman elämän tutkiskeluna, etenkin naiseuden suhteen, mutta nyt jo on selvää, että siitä tulee niin paljon enemmän.

Bullet journal on henkilökohtainen kalenteri, jota täytetään itse tyhjään vihkoon. Oikeastaan bullet journal – eli tuttavallisemmin bujo – on yhdistelmä kalenteria, päiväkirjaa ja erilaisia listoja. Sen avulla voi seurata omia mielialoja ja merkitä muistiin kivat sattumukset.

Bujoon liittyy mindfullness-käsite: kun päässä pyörivät asiat kirjataan järjestelmällisesti ylös, ne eivät enää stressaa ja kuormita ajatuksia ja mieli pysyy vapaana. (ET-lehti)

Ajatus Bujosta syntyi kun en löytänyt itselleni mieleistä kalenteria mistään. Ehdottomasti paras puoli bujossa on itse tekeminen. Suurin osa tämän hetkisestä luovuusblokista syntyy pelkästään harjoituksen puutteesta. Kymmenen vuoden luovuusblokki kun taas syntyi taidekoulusta ja sen tuomista paineista, elämän romahtamisesta ja ylipäätänsä kaikesta shitistä, joten aikamoista on että tämä blokki on nyt selvitetty. Mutta jos ei kymmeneen vuoteen ole piirtänyt tai maalannut mitään, ei voi olettaa olevansa samalla tasolla kuin silloin kun piirsi ja maalasi lähes päivittäin. Bujon luominen lisää luovuutta ja harjaannusta, niin piirtämisen kuin kirjoittamisenkin osalta, mutta helpommin, sillä siinä ei sinänsä tarvitse luoda mitään mieltä räjäyttävää taidetta. Oma bujoni tuskin tulee olemaan valmiiksi listoitettu tai ruudutettu, sillä se tuntuu aivan liian rajoitetulta. Tekstiä kun saattaa syntyä päivässä 2 lausetta tai 2 sivua.

Erilaiset listat ja kalenterit ovat bujossa myös suosittuja. Omasta bujostani löytyy Kuukalenteri-johon on merkitty kuun kierron vaiheet, sekä kuukautiskierron vaiheet.

Lisäksi löytyy myös mood tracker, jonka itseasiassa tein juuri, sillä tuosta ET-lehden artikkelista löytyi minulle sopiva tyyli. Aiemmin näkemäni ovat olleet sellaisia väreillä merkittyjä ja vaikka ovatkin olleet hienoja, niin jokin niissä ei ole iskenyt... haluan, että bujoa voi aina täyttää halutessaan vain yhdellä kynällä - kymmenen värikynän sijaan.

Prismasta bongasin myös aivan ihanan kirjan! Edullinenkin oli, mutta en sitä kuitenkaan ostanut, sillä hoksasin tämän sopivan täydellisesti myös bujoon ja halusin ehdottomasti yhdistää nämä kaksi asiaa. Kyseessä oli 52 listaa onnellisuuteen. Jäin hommaa siis pähkäilemään ja miettimään toteutusta, mutta yllätyksekseni nämä listakysymykset löytyivät suoraan myös netistä.

Sijoita itseesi hetki aikaa viikossa - hämmästyt, miten elämäsi muuttuu vuoden kuluessa.
Mitkä ovat olleet elämäsi parhaita päätöksiä? Mitkä asiat saavat sinut onnelliseksi? Entä mitä olet tehnyt oman onnellisuutesi eteen tänä vuonna?
Listaamalla itsellesi tärkeitä asioita etenet askel askeleelta kohti onnellisempaa elämää ja opit kiitollisuutta. Elämänilo ja tasapaino ovat helpompia saavuttaa, kun sanoitat elämääsi, jäsennät tavoitteitasi ja keskityt siihen, mitä oikeasti haluat. Maailmalla suurmenestyksen saavuttanut 52 listaa onnellisuuteen on koukuttava työkalu todellisiin tuloksiin. (WSOY)

Aion tätä listaa täyttää jatkossa myös tänne blogiin tai ainakin kokeilen miltä se tuntuu. Teen tälle luultavammin oman sivun tuohon välilehtiin, sillä niin fiiliksissä olen tästä ja uskon täysillä että tämä toimii.

Sillä jokainen hyvään ja positiiviseen ajatukseen käytetty minuutti lisää niitä minuutteja elämään. Sama tietysti toimii myös päinvastoin. Näin minä uskon. Joten jatkossa minulla on nyt kaksi uutta välinettä lisää luoda tuota hyvää ja myös käsitellä niitä negatiivisia juttuja elämässä, sillä pelkkään positiiviseen ajatteluun taas en usko. Meidän on syytä tuntea ja kohdata rehellisesti myös ne varjomme, sillä jokaisessa meissä ne ovat.

Luin viime viikolla Echart Tollen Uusi maa-kirjan. Itse voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan siitä, mitä  kirjan lukeminen minussa herätti. Paljon yhteneväistä sillä on myös näiden edellä kirjoittamieni asioiden kanssa. Olen vielä kovin alkuvaiheessa, mutta kuitenkin, tiedostan asian olevan olemassa ja olen siis jo aloittanut. 

Päämääränämme ja kohtalonamme on uuden ulottuvuuden tuominen tähän maailmaan. Tavoite toteutuu, kun ihmiset elävät tietoisesti ykseydessä kaikkeuden kanssa ja liittyvät maailmankaikkeuden älyyn.

On olemassa kolme modalitettia, joiden avulla voit kytkeä elämäsi maailmankaikkeuden luovaan voimaan. Modaliteetti merkitsee perustavanlaatuista energiataajuutta, joka soljuu tekemisisiisi ja yhdistää toimintasi maailmassa paljastuvaan havahtuneeseen tietoisuuteen. Havahtuneen toiminnan kolme modaliteettia ovat hyväksyminen, nauttiminen ja innostus.

Hyväksyminen - tämä tilanne ja hetki vaatii minua juuri nyt tekemään näin, ja siksi toimin mielihyvin tällä tavoin. Näin toimiessani olen sovussa toiminnan kanssa (niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin vaikkapa ne pyykit tai tiskit). Tällöin minussa on rauha, joka virtaa tekoihini.

Jos et voi nauttia puuhastasi tai et voi hyväksyä sitä, lopeta se. Muuten et ota vastuuta ainoasta asiasta, josta voit olla vastuussa: Tietoisuudentilastasi. Jos et ota vastuuta siitä, et ota vastuuta elämästä.

Nauttiminen - Kun teen vallitsevasta elämästäni keskipisteen menneen ja tulevan sijaan, kykyni nauttia tekemisestä parantuu merkittävästi. Positiivinen myönteinen muutos saapuu elämääni paljon todennäköisemmin jos voin nauttia siitä, mitä teen jo nyt - sen sijaan, että odottaisin ensin muutosta, jotta voisin nauttia tekemisestä. Tämä heijastuu juuri nyt elämässäni todella paljon, etenkin elämäntapamuutoksen suhteen. Nautin niin valtavasti matkastani, LIFWistä, treeneistä, liikkumisesta, joogasta, ruuista joita syön, että olen onnellinen jo nyt enkä vain odota sitä päivää kun olen täydellisessä vaakalukemassa.
Myös bujon tekeminen on nautinnollista. Piirtäessäni olen suoraan yhteydessä juuri tähän hetkeen, nautin, virtaan, olen luova, en ajattele enkä ajattele etenkään pahaa tai negatiivista.

Innostus - haluan olla innoissani joka päivä edes jostain, sillä ilman innostusta elämä on vain... varmaan tiedätte? Ei sitä oikein voi edes kuvata kuinka latteaa se on. Innostus on voimaa, joka siirtää mielen haaveet fyysiseen ulottuvuuteen.

Violetit tekstit lainauksia kirjasta Eckhart Tolle - Uusi Maa

Rakkaudella

iive