Dreams come true - elä intohimolla - usko unelmiisi - seuraa sitä mitä sydän sanoo

Meillä on täällä ihan mieletön viikko takana! Elämä toi mukanaan sellaisia yllätyksiä, ettei oltaisi koskaan voitu kuvitellakaan ja eipä voi muuta tuumata kuin että ihan mahtavaa! Ärsyttävästi en tähän kuitenkaan voi oikein kertoa, että mitä, mutta tuumata vaan, että kannattaa unelmoida. Tosin kuten tässäkin tapauksessa, unelmat voi toteutua vähän hassusti, odottamattomalla tavalla, joten ei anneta sen hämätä vaan nautitaan ❤️

Rehellisenä oot kaunis, täydellinen tapaus,
Käytä hyväksesi kaikki se annettu vapaus,
Joka sullon hallussasi, etene pelotta,
Uneksi ja luota: haaveista voi tulla totta!

Mariska - Rajaton

Labratulokset tulivat myös ja tadaa! Ei aivolisäkekasvaimesta merkkejä! Ferritiini oli alhainen siihen nähden mitä olen rautaa ottanut levottomiin jalkoihin, joten turvallisin mielin voin ottaa rautaa pikkaisen lisääkin, jotta varastorautatasot saisi nostettua optimiin (ja hengittää!!!). Muutenkin kaikki kunnossa!

Tällä viikolla on tapahtunut jotenkin todella paljon. Ihan kuin oltaisiin jossain pikakelauksessa ja asioita tapahtuu ihan huippunopeaa tahtia, mutta sellaisessa turvallisen oloisessa flowssa. Se omanlainen unelmaelämä ilmiintyy nyt aivan täysillä ja usea asia on mennyt nyt niin, että se mikä ei enää resonoi elämässä, jää vain itsekseen pois ja tilalle on vaan nyt tullut uusi juttu.

 Eilen fiilistelin miehen mulle laittamia eväitä. Ihan mahtavaa! Ja mulle todella tärkeä juttu.

Ja ne asiat mitä ei ole vielä tapahtunut, niin niistäkin on sellainen hyvä fiilis. Kaikki toteutuu juuri niin kuin pitää, mikä on parhaaksi juuri nyt. Tokikaan se ei laita minua mihinkään kuplaan kellumaan, että kaikki tapahtuisi tekemättä mitään näiden asioiden eteen. Lähinnä sen tekemisen lopputuloksesta on tunne, että syntyy juuri sitä mitä pitää syntyäkin, mikä on parhaaksi minulle.

Saa mitä haluat-verkkokurssilla ollaan tällä viikolla käsitelty intohimoja, kiitollisuutta ja onnellisuutta. Olen ehkä kurssin kanssa vähän hassussa pisteessä sinänsä kun luin jo kirjan ja tein sen mukaiset harjoitukset. Luin myös Passion Testin ja olen tehnyt nekin harjoitukset. Olisiko siitä parisen viikkoa kun kirjoitin Passion Testin tavoitteet ylös ja jo nyt voin sanoa niiden toteutuneen.

Minä olen terve, ok en ole vielä tavoitepainossa ja ok en pysty tekemään vielä lihaskuntotreenejä, mutta nyt minulla on tunne (luottamus) ja tieto siitä mitä ja miten tapahtuu, että nämä toteutuvat juuri niin kuin on tarkoitettu. Olen onnellinen tässä painossa jo nyt ja pystyn joka tapauksessa liikkumaan ja treenaamaan. Onko siis sillä merkitystä jos en pysty vielä kyykkäämään tai punnertamaan (tai pystyn, mutta palautuminen on vielä haasteellista)?

Minulla on ihan huikea parisuhde ja etenkin tämän suhteen ollaan saatu jotain mieletöntä aikaiseksi. Niin monta vuotta yhdessä ja ollaan rakastuneempia ja läheisempiä kuin koskaan! Ja tämä vain paranee päivä päivältä.

Myös suhde lapseen on muuttunut ihan mielettömän paljon erilaiseksi (hyvällä tavalla). Ollaan keskusteltu enemmän, halittu enemmän, oltu henkisesti toisiamme lähempänä. Minä olen myös pystynyt reagoimaan asioihin paremmin. En joka kerta enää kiihdy kuin raketti kun jotain tapahtuu (esim. kadotetaan kotiavaimet) vaan olen pystynyt toimimaan paljon rakentavammin. Tää on ollut iso juttu!

Ja sitten minä pystyn maalaamaan! Okei, ei tule vielä mitään upeaa taidetta (tai kuka senkin määrittää?) mutta jo se, että tiedän, uskon ja luotan siihen, että se luomisvoima on nyt siellä.... jo se riittää.

Että näin. Toki minä haluan nämä myös pitää eli ei tämä tosiaankaan tarkoita sitä, että nämä unohdettaisiin vaan ne kulkevat arjessa mukana koko ajan. Mitä näiden toteutumisen eteen tarvitsi sitten tehdä?

Oikeastaan kiinnittää huomiota ja ymmärtää, että nämä jutut on jo olemassa elämässä jos ei nyt 100% niin joka tapauksessa ne siellä olivat ja niitä täytyi vain kasvattaa! Ja niiden kasvattaminen jatkuu edelleen, joka päivä, jokaisessa hetkessä.

Facebook toi tällaisen muiston eteeni tänään ja en voi kuin tuumata, että olenpa eri ihminen nyt kuin silloin 7 vuotta sitten. Kuka lie tämän rustannut, tuskin itse ainakaan...

Hetkisen hurmokseen
avoimuuden ikkunassa
luottamuksen valossa
välittömyyden viimassa
ja mitä tulinkaan oppineeksi
kel onni on se onnen kätkeköön
Ei tänne mahdu avoimuuden maailma
ei tänne mahdu ihmisyyden ihanuus.

Tähän tekisi mieli vain huutaa oikein sydämestä tälle lausumalle, että EI! 

ON niin ihmisyyden ihanuus, avoimuus, onni jota ei kätketä, luotetaan, nautitaan, ollaan läsnä. Ja vaikka tulisi kuraa niskaan, niin pidetään kiinni tästä, onnesta, onnellisuudesta, luottamuksesta ja rakkaudesta. Yritetään kuunnella mitä asiaa sillä kuralla on? Kertooko se, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan elämässä, hei pysähdy! Vai onko se edes minun kurani vai jonkun muun, joka sitä minuun yrittää inhimillisyydessään heijastaa?

Mennään siis, ollaan ja tehdään sitä mitä sydän sanoo ❤️ ei se aina ole helppoa, eikä se aina tunnu siltä, mutta silti.

Rakkaudella

iive