Pitkän matkaa on menty siitä kun halusin ensin 20 vuotiaana kuolla koska olin niin masentunut ja sairastuttuani 30 vuotiaana elää hinnalla millä hyvänsä. Ensi keväänä täytän 35 vuotta ja olen jo nyt juuri sitä mitä pitääkin. Minä olen minä. Juuri hyvä näin.Muistan vieläkin tuon tunteen ja nautinnon siitä kun tuota kirjoitin, toisaalta nyt sitä on helppo tuntea, sillä tunnen taas samoin. Tosin vuosi 2017 ei antanut minulle sellaista hyvää mitä kuvittelin. Paras ystäväni kuoli, työyhteisöni hajosi, minä suoritin, yritin elää, fibromyalgia palasi, masennuin ja uuvuin. Sen kaiken kautta sain (ja otin) käsiteltäväksi kaiken sen mitä olin elämässäni kerännyt kannettavaksi sisälleni. Vaikka sanon, että vuosi 2017 oli paskin vuosi ikinä, niin siitä kaikesta kasvoi kuitenkin jotain aivan mielettömän hienoa ja sen sadosta olen tänä vuonna saanut nauttia.
Mielenkiinnolla odotan sitä, millaiseksi vuosi 2017 muodostuu. Erään teorian mukaan sen pitäisi olla uuden 7 vuoden syklin alku. Edellisessä 7 vuoden syklissä synnytin uuden ihmisen (tyttäreni, joka on nyt 7 vuotias) ja tavallaan myös itseni uudelleen. Mielenkiintoista on siis nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä jotenkin on sellainen iso tuntuma siitä, että jotain tulee tosiaan tapahtumaan.
Kaija Juurikkalan maalaus Kolilta, joka jotenkin kuvaa tätä kaikkea tuntemaani niin hyvin.
Tuossa kuvassa voisin olla minä.
Nyt tiedän, että minun täytyi kokea tuo kaikki. Se johdatti minut tielle, jossa nyt tiedän, että minun kuuluu olla. Minä olen ehjä, kokonainen, minä. Minä juuri sellaisena kuin on hyvä. En koe enää sitä ettenkö kelpaisi tai kuuluisi joukkoon, sitä erillisyyden tai vääränlaisuuden tunnetta ei enää ole. Pikkuhiljaa olen löytämässä sitä omaa heimoa ja oikeasti paikkaani tässä maailmassa. Tuota kaikkea olen henkisesti ja siitä olen niin onnellinen.
Myös fyysisesti on kaikki muuttunut. Vaikka viime vuonna kyykkäsin fysiikan kanssa aika pahasti ja sen korjaaminen on kestänyt kauan, on se silti ollut mieletön matka. Tätä fiilistä mitä nyt kehossani tunnen, kun pikkuhiljaa kaikki palikat alkaa olla kohdallaan... ei sitä oikein edes osaa kuvailla. Keho muotoutuu koko ajan enemmän minun tuntuiseksi, ilman laihdutuskuureja, ilman rääkkitreenejä, aivan itsekseen vain ja ainoastaan niin, että elän siten kun minusta tuntuu hyvältä. Kun keho sanoo, että mennään, niin me mennään ja kun keho sanoo, että levätään, niin silloin levätään.
Syömishäiriön ja tunnesyömisen kanssa 30vuotta kamppailleena, en voi olla kuin onnellinen siitä, että tänä vuonna aidosti ensimmäistä kertaa koskaan mm. kaupan karkkiosasto on ollut minulle aivan yhdentekevä. Olen kyllä maistellut hyllyn tuotteita ja todennut, ettei ne nyt vaan ole mun juttuni enää. Olen löytänyt aidosti hyvien herkkujen maailman ja tiedättekö, että on aivan mahtava fiilis siitä, että kaapissa voi olla 6 raakasuklaalevyä ja vaikka mitä herkkuja ja voin todellakin syödä niitä vain silloin kun niitä tekee oikeasti mieli. Niitä ei tarvitse syödä siksi, että ahdistaa tai on masentunut tai väsynyt tai mitä nyt milloinkin. Eikä minun tarvitse ajatella paljonko kaloreita tai sitä tai tätä ne sisältävät, sillä niitä ei yksinkertaisesti tarvitse syödä liikaa. Esimerkiksi 3 lakritsitaatelia on just hyvä, keho sanoo siinä, että jes, kiitos, nyt riitää. Tavallista lakritsia olisi voinut vetää pussillisen eikä keho olisi tajunnut stopata sitä missään vaiheessa.
Ennen ei siellä kaapissa voinut olla yhtään mitään herkkua, koska söin ne heti. Minulle ei enää herkut huutele, vaan minä itse päätän mitä syön ja mitä en. Se vapauden tunne on aika huikea!
Ja joka päivä olen tästä kiitollinen. Olen kiitollinen siitä, että jostain syystä minulla oli voimaa, mahdollisuus ja intoa sekä inspiraatiota tehdä esimerkiksi fibromyalgialle jotain. Joka päivä muistan, että voisin olla työkyvytön, masentunut, sairaseläkkeellä ja vetää vahvoja kipulääkkeitä. Kaiken sen sijaan olen ollut kivuton nyt 11 kuukautta ja 7 päivää. Minä olen päättänyt parantua ja minä parannun, täysin, kokonaan. Aika huikeeta.
On niin mieletöntä ettei tällä tiellä tarvitse olla enää myöskään yksin. Yksistään suomessa on satoja ja tuhansia ihmisiä, jotka etsivät sitä omaa tietä, erilaista puhtaampaa elämäntapaa. Ja onneksi meillä on myös insiproivia ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi rohkeitä näyttämään kaikille sen mitä tekevät. Niiltä ihmisiltä olen saanut niin paljon ja ilman heitä tämä matka olisi ollut varmasti paljon hitaampi. On muodostunut myös yhteisöjä, joissa elämäänsä voi jakaa, löytää vinkkejä, inspiroitua, kanssasisaria ja veljiä tälle matkalle.
Fibromyalgiaan sairastuttuani kipuilin paljon myös henkisesti. Lähes koko elämä meni uusiksi ja minusta tuntui etten voi enää tehdä mitään eikä minusta ole mihinkään. Oli kuin olisin joutunut ikuisen sumun keskelle. Kukaan ei ymmärtänyt sairautta, ei tiennyt mistä se johtui, enkä saanut lääkkeistä juurikaan mitään vastetta, vaan lähinnä vain haittavaikutukset. Jossain kohtaa olin todella vihainen elämälle, jossain kohtaa olin myös helpottunut siitä että kivusta huolimatta tämä sairaus ei minua varsinaisesti tappaisi. Jossain kohtaa jopa alistuin siihen, että tätä elämä nyt on, elämää rajallisten voimavarojen kanssa... parantumattoman kipusairauden kanssa.
En enää muista mistä hetkestä sen idean sain, mutta jossain vaiheessa aloin miettimään sitä, että jos kukaan ei tiedä mistä fibromyalgia johtuu, niin eihän kukaan voi tietää ettei siitä voi parantua. Tiesin myös ihmisen, joka oli tehnyt myös sairautensa suhteen aikamoisen tempun. Minä jos kuka, MS-tautia sairastavia hoitanut ihminen, tiesin mitä MS voi olla ja ihmiselle tehdä. Joidenkin Olli Postin sanomisten myötä aloin miettiä siis omaa sairauttani ja sitä, että jos tälle lääkärit nostavat kädet pystyyn ja toteavat ettei mitään ole tehtävissä, niin minun on pakko tehdä jotain itse. Ja nyt on todellakin tehty. Koko elämä on pistetty uusiksi. Tiedän, että jos palaan vanhaan elämäntapaan, niin tulen saamaan ne oireet takaisin, mutta onneksi minun ei tarvitse kaivata enää sitä vanhaa, sillä olen saanut tilalle moninkerroin parempaa tilalle.
Universumi on myös aika hauska, sillä juuri tänään fiilistelin tätä kaikkea niin vahvasti kun facebook muistutti minua tästä kahden vuoden takaisesta blogipostauksesta ja mietin sitä miten tämä elämä onkaan viime vuodet sujunut ja kuinka olen omatkin odotukseni ja varovaiset unelmani ylittänyt aivan täysin... ja sitten siinä samassa minulle laittaa viestiä itse Olli Posti ja kysyy minulta, siis minulta(!) että haluaisinko ennakkolukea hänen Supermarket Survival-kirjansa?
Hyvä etten hyppinyt innosta kattoon ja todellakin haluan! Sillä parahin Olli Posti, tosiaankin sinä olet yksi niistä, jotka ovat syyllisiä siihen, että olen juuri nyt näin onnellinen ja matkalla kohti upeaa tulevaisuutta, terveenä. Odotan niin sunnuntaita, että pääsen lukemaan rauhassa ja voin luvata, että tästä tulen kirjoittamaan vielä lisää ja paljon.
Syötyään itsensä takaisin elävien pariin, Olli Posti on omistautunut levittämään ravitsevamman syömisen sanomaa suomalaisille. Ollin oivallukset ovat tuttuja luennoilta, mediasta, blogeista ja yhteisöistä. Vuonna 2016 hänet valittiin vuoden terveysvaikuttajaksi julkisessa some-äänestyksessä. Ollilta on vuodenvaihteessa tulossa opaskirja Supermarketissa selviytymiseen. Ollin keskeisin opetus on, ettei hyvästä tarvitse luopua, ja paheissakin voi panostaa laatuun. Syöminen saa olla juuri niin hauskaa, helppoa ja vapaata kuin haluat.Sen lisäksi, että olen parantunut, niin myös elämäni on helpompaa. Kauppiaat ja kaupparyhmittymätkin ymmärtävät pikkuhiljaa jo, että myös _meille_ on kaupoista löydyttävä jotain ostettavaa, ravitsevampaa, terveellisempää, aidompaa, ihanampaa, sellaista mistä tulee hyvä olo oikeasti, eikä vain kehoa keinotekoisesti huijaavana. Olen myös iloinen joka ikisestä ihmisestä, joka tajuaa mitä ravinneköyhä ruoka meille tekeekään ja löytää aidon ruuan ilon ❤️❤️❤️
Siispä
Superhyperonnellisena ja fiiliksissä
Rakkaudella
❤️ iive ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)