Tällaiset juhlapäivät näyttävät kyllä selkeästi sen mitä elämässään haluaa pitää yllä ja mistä haluaa luopua, niin elämäntavoissa, ihmissuhteissa ja niissä henkisissäkin jutuissa. Ja vaikka meillä aika freetox-joulua vietettiinkin, niin silti mahtaa ensi jouluna olla vieläkin omanlaisempi meininki... sillä sen kertoo oma kehon olotila, joka ei ollut jouluna se "kirkas ja puhdas fiilis", ei, vaikka aivan tasan joulupöytään laitettiin kaikkea sellaista mikä on oikeasti hyvää ja maistuvaa ja vimpan päälle tein ne aidoista raaka-aineista, mutta keholle ne eivät sitten kuitenkaan olleet hyväksi.
Ennen joulua jo päätin, etten mieti syömisiä mitenkään ja syön mitä huvittaa. Mutta ei se sitten tuntuneetkaan hyvältä ne tietyt jutut tai ei ainakaan enemmissä määrin. Aattoaamun työt aloitin normaaliin tapaan rasvakahvilla ja smoothiella. Illalla tietenkin syötiin normaali jouluateria herkkuineen (tosin freetox-herkkuja). Joulupäivän ajattelin passailla ihan kaikesta "terveysruuasta", mutta jo illalla oli pakko smoothieta alkaa väsäämään kun kehossa alkoi tuntua aikamoiselta. Ja tänään piti palata heti rutiiniin aamulla aamuveden, rasvakahvin ja smoothien kanssa.
Joulun paras herkku oli tekemäni porkkana-pähkinä-maustekakku, jonka kostutin tuorepuristetulla appelsiinin mehulla ja päälle tuli cashew-pähkinäkerma. Vieraatkin tykkäsi! Muuten ollaan menty muutamalla raakasuklaapalalla ja raakasuklaainkivääreillä, mutta ei nekään sitten paria palaa enempää ole maistuneet.
Joulupäivän iltana jouluruuat vaihtui jo graavilohen jämistä tehtyyn munakkaaseen ja tänään ruuaksi laitettiin aivan mahtava kanasalaatti ja heivattiin kaikki jäljelle jääneet jouluruuat menemään. Onneksi kaikkea tuli aika kohtalaisesti tehtyä, joten pikkujämiä oli vain jäljellä, mutta olisi niistä vielä yhden aterian just ja just tehnyt, mutta kun ei vain enää pystynyt.
Joulun paras lahja oli maalaamani taulu äidille. Olen niin onnellinen siitä, että pystyn taas maalaamaan ja etenkin tuntemaan sitä fiilistä mikä vapaasti maalatessa syntyy. Pikkuhiljaa sitä alkaa taas hiffaamaan mitä sen pensselin kanssa pitää oikein tehdä, että saa tehtyä sitä mitä haluaa.
Ensi vuodesta tulee huikea. 2017 oli syvälle kaivamisen vuosi, kaikki piti käydä läpi, 2018 oli kiitollinen vuosi harjoitella sitä kaikkea mitä elämässä oikeasti haluaakaan olla ja 2019 tulee olemaan sen kaiken muutoksen toteellistamisen vuosi. Ei enää kompromisseja, ei enää vanhoja malleja, ne eivät enää vain kertakaikkiaan sovi ja tämä näkyy ihan kaikessa.
Vastakkainasettelu tuntuu ainakin hetkeksi lisääntyvän, mutta kuinka siihen vastata? Auttaako juupas eipäs, väärässä/oikeassa keskustelu meitä ihmisinä yhtään mihinkään suuntaan?
Henkilökohtaisesti voin vain lisätä Rakkautta ja Hyvää ja se riittää. Minun ei tarvitse muuttaa koko maailmaa.
Säteilevää muutoksen vuotta 2019
💖💖💖
Rakkaudella
iive
Juuri näin. Ei lähdetä juupas-eipäs leikkiin ❤️.
VastaaPoistaJuu, näin se on, että juupas-eipäs ei oikein mitään ratkaisua tuota <3 Keskityttävä ihan muihin juttuihin <3
Poista