Sokerikoukussa? - Voiko sille tehdä jotain?

Kaupan karkkihylly on joko ehdoton kauppavierailun ykköskohde tai sitten se todellinen mestaruuskoe - siis se, että suoriutuisit kauppaostoksista menemättä sinne. Keho sanoo, että sokeria on saatava, mieli ja järki ovat usein toista mieltä, mutta silti... on pakko.

Voiko tälle oikeasti tehdä jotain?

Olen ollut itse kovan luokan tunnesyöjä ja kehittänyt siitä myös syömishäiriön itselleni ahmimishäiriön ja bulimian vivahtein. Syöminen on ollut tapa hallita minussa jotain jota en osannut käsitellä.

Jokainen tunnesyöjä tunnistaa varmasti tilanteen, jossa raskaan työpäivän tai viikon jälkeen suuntaa sinne kaupan herkkuhyllyille. Sama suunta on kipeänä tai ahdistuneena. Tunnesyöjälle ehkä riittää se yksi karkkipussi tai suklaalevy (tosin sekin ehkä sitten joka kerta). Ahmimishäiriöiselle ei. Siinä hetkessä kun tuo toiminta ei ole enää oma valinta, niin siinä hetkessä olisi syytä huolestua.

Olen niin hävennyt useasti ostoksiani... limsaa, jäätelöä, karkkipussi, suklaalevy, sipsejä... kaikkea sitä millä on voinut turruttaa itsensä oikein sokerikoomaan. Vatsan niin täyteen kaikkea, ettei voi enää tehdä mitään muuta kuin vain ensin syödä ja sitten vain olla.

Olen ollut itse siinä tilanteessa, että tarpeeksi stressaantuneena, väsyneenä ja ahdistuneena, sinne herkkuhyllylle on suunnattu joka päivä tai useamminkin päivässä. Sinne on suunnattu vaikka itse ei ole edes halunnut. Kun tietoisesti tietää, että oma toiminta vahingoittaa omaa terveyttä ja silti vain pitää mennä. Kamppailu sitä halua vastaan on raastavaa. Olen itkenyt rappukäytävässä kun se herkku siellä kaupassa vain huutaa luokseen. Kuinka sinne on pakkomielteisesti mentävä ja tahdonvoimalla ei ole mitään sijaa tässä tilanteessa. Välillä on ollut pitkiä kausia, että homma on pysynyt balanssissa, kun ei ole ollut elämässä niitä kuormittavia tekijöitä, silloin on ollut voimia myös vastustaa tunnesyöjän ja sokerikoukun kutsua.

Koen ettei yhteiskunta oikein anna meille työkaluja tämän asian kanssa toimimiseen. Pikemminkin kaikki media, mainokset, kauppojen tuotteiden asettelut pikemminkin vain vaikeuttavat sitä. Kauppiaalle suklaapatukat kassalla ovat lisämyyntiä, jollekin se voi olla se viimeinen piste jossa luovutetaan vaikka olisi kuinka hienosti kauppareissun muuten selvinnyt. Sokeriaddiktiota ei ole olemassa.

Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota.

Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista. -Mikael Fogelholm-

En ala väittämään professorille vastaan, vaan näen että neurokemiallisen addiktion sijaan sokeriaddiktio syntyy aivan toisin mekanismein ja on paljon moniulotteisempi asia.

Työkaluiksi meille annetaan mediassa pikadieettejä ja kuureja. Välillä kannustetaan itsehillintään ja seuraavassa hetkessä mainostetaan jotain triggeröivää. Muistan kuinka joskus katsoin tv:stä Biggest Loseria (joka on kyllä konseptina aivan järkyttävä) ja mainostauolla sitten mainostettiin jotain suklaata, sipsejä tms. Se oli aivan älytöntä!
Ja sitten kun ihminen ei itsehillintään tässä kaikessa tykityksessä pysty, niin siitä syyllistetään.

Moni on kysynyt minulta kuinka olen päässyt sokerikoukusta, tunnesyömisestä ja ahmimisesta eroon?
Ei minulla ole siihen helppoa pikaratkaisua, mutta useampikin vinkki kyllä löytyy ja ajattelinkin jakaa niitä myös tänne, sillä koen että ne todellakin oikeasti toimivat. Tänäänkin kävelin kaupassa täysin tietoisesti karkkihyllyjen välistä, katselin pusseja ja levyjä, kirkkaita käärepapereita ja haistelin irtokarkkien tuoksua.

Ja ne eivät herättäneet minussa mitään. Ei kieltäymystä, ei houkutusta, ei mitään. Täysin tyhjää ja neutraalia. Aivan kuin olisin kävellyt aivan minkä tahansa osaston läpi missä ei nyt sillä kertaa ole minulle mitään mielenkiintoista. Minulla ei ollut niille mitään tarvetta.

Ravitsemustila kuntoon 

Keho on suunniteltu kertomaan meille mitä se tarvitsee. Nykyajan ravitsemus kuitenkin häiritsee tuota toimintaa ja kehon viestit saattavat vääristyä tai emme osaa tulkita niitä oikein. Kun tulkitsemme kehomme haluavan suklaata, voi ollakin että keho suklaan sijaan oikeasti kaipaa rasvaa (koska rasvattomuustrendi) tai kivennäisaineita esimerkiksi magnesiumia. Fazerin Sinisellähän näitä ravintopuutoksia ei kannattaisi lähteä korjaamaan, sillä sitä syödessä saa aimo annoksen kaikkea muuta ei ehkä niin optimaalista.
Eli jos on ongelmia tunnesyömisen tai ahmimisen kanssa, niin tarkistaisin onko minulla jotain ravinnepuutoksia. Itse olen eheyttänyt ravitsemustilaani ensin Freetox-ruokavaliolla ja nyt ketogeenisella ruokavaliolla Freetox Ketopower paastovalmennuksessa.

Helppo askel on myös päivittää kaikki ruoka ja herkut aina niihin parhaisiin vaihtoehtoihin mihin kulloisenakin hetkenä pystyy. Kun tekee mieli suklaata niin ostaa sitä kaikista parhainta ja laadukkainta suklaata mitä löytää. Ja syö sen sitten hyvällä omallatunnolla, koska mitään ei auta se jos samalla itseään itseinhossa ruoskii.

Olen huomannut, että laadukasta suklaata täytyy itseasiassa syödä paljon vähemmän kuin sitä bulkkitavaraa, jotta se tyydyttää kehon tarpeet. Tämä ei toimi ehkä aivan heti, sillä voi kulua tovi että keho tämän asian tajuaa.

Suolistobakteereista on myös kirjoitettu paljon. Uskon itse näiden vaikutukseen. Olemme sitä mitä syömme ja mitä kehossamme ruokimme. Napakka vierotuskuuri sokerista alentaa sokerihimoja muutaman vaikean päivän jälkeen roimasti. Saattaapa olla, että pidemmän tauon jälkeen maistamme jotain sokerista ja yllättäen se ei maistukaan enää niin hyvältä. Kumman nopeasti se vain vie vain sitten mennessään ja muutaman sokeriannoksen jälkeen kehomme huutaa taas sokeria. Kokemusta on. Itselläni tämä liittyy etenkin valkosokeriin ja esimerkiksi yhdistelmiin missä on yhdistettynä sokeri sekä rasva. Mielenkiintoista on ollut huomata se, että sokerista vierottautumisen jälkeen kokeilut luonnollisempien tummien, puhdistamattomien sokereiden tai esimerkiksi taateleiden makeus eivät ole herättäneet tuota sokerikoukkua läheskään niin jymäkästi kuin puhdistettu valkosokeri tekee.

Kiellettyjen ruokien purkaminen

Minulla on ollut pitkä lista ruokia ja asioita jotka ovat olleet listalla kielletyt ruuat, sillä ne triggeröivät ahmimista helpommin kuin jotkin muut ruuat. Olen pikkuhiljaa tietoisesti alkanut purkamaan näitä kieltoja itseltäni henkisesti. Laadun päivittäminen ja herkuttelun salliminen on ollut iso osa tätä prosessia. Samoin tunnetyöskentely. Minulla on edelleen ruokia joita en halua syödä, mutta syy kieltäytymiseen ei ole enää hallinta/hallitsemattomuus vaan tietoinen valinta siitä etten koe ko. aineksia itselleni syömisen arvoiseksi. Hyvä esimerkki on juurikin suklaa. Arvostan itseäni nykyään niin paljon, että en enää syö huonoa suklaata.

Viikonloppuna kävin kahvilassa kahvilla ja cappucinoni mukana tuli pieni tummasuklaa. Päätin syntymäpäivän vuoksi syödä tuon suklaan vaikka se sisältää sokeria hieman. Maistoin suklaata ja totesin sen yksinkertaisesti olevan pahaa. En syönyt sitä enempää vaan napsaisin kotona sitten palasen raakasuklaata. Entiselle minälle olisi kelvannut mikä tahansa suklaa.

Ennen en voinut pitää kotona mitään herkuksi luokiteltavaa. Ei vierasvaroja, ei yhtikäs mitään. Sillä olisin heikkona hetkenä syönyt ne aina - kaiken.
Tällä hetkellä meiltä löytyy kaapeista paljonkin raakasuklaa herkkuja, lakritsitaateleita ja kaikenlaisia ihanuuksia. Eivät ne siellä kaapissa huutele niitä syömään. Se ei johdu siitä ettenkö pitäisi niistä, sillä rakastan niitä enemmän kuin bulkkisuklaata. Ne eivät vain koukuta minua lainkaan. Voin itse tietoisesti hallita syönkö niitä vai en.

Tunnetyöskentely

Tämä on ehkä kaikista tärkeimmäksi tuntemani osa-alue. Kun olen huolehtinut siitä, että ravitsemukseni on kunnossa ja siltikin minulle syntyy ns. epäterveellisiä mielitekoja, alan tunnustelemaan mistä mieliteot syntyvät. Onko jokin asia huonosti? Väsyttääkö, stressaako, ahdistaako? Olenko surullinen tai tylsistynyt? Voihan myös yksinkertaisesti tehdä mieli jotain hyvää vaikka olotila onkin neutraali, ihan hyvä ok tai jopa loistava. Tällöin syömisen pitäisi olla oma valinta.
Useat meistä on pienestä pitäen opetettu tukahduttamaan huonoa oloa jollain hyvällä sen sijaan että kokisimme ne huonot fiilikset. Lähes kaikille on tarjottu sairaana ollessa tai vastoinkäymisten kohdatessa lääkkeeksi herkkua - se parantaa oloa!
Olen itse kärsinyt vuosien aikana masennuksesta, paniikkihäiriöstä, unettomuudesta ja ahdistuneisuushäiriöstä tunnesyömisen ja ahmimishäiriön lisäksi. Loppujen lopuksi kaikki nuo ovat olleet oireita siitä, että en ole osannut kohdata omia sisäisiä tuntemuksiani.

Möröt eivät asu sängyn alla tai komerossa. 

Ne asuvat meissä itsessämme.

Mitä alkoi tapahtua kun en enää näitä ahdistuksia turruttanut syömällä? Valtasivatko sisäiset möröt minut? Muserruinko ja katosin ikuiseen pimeään?

Hetken ja useammankin hetken kyllä tuntui siltä, mutta loppujen lopuksi ei tapahtunut juurikaan mitään.

Saatoin itkeä ja surra, tuntea aivan täysillä sen kuinka kamalaa kaikki olikaan, mutta loppujen lopuksi kaikki tuo meni ohitse. Kun myönsin itselleni ettei minun tarvitse jaksaa tai että saan olla surullinen, vihainen, väsynyt, ärsyyntynyt, vittuuntunut, ahdistunut, peloissani... ja kohtasin sen itsessäni aidosti niin pala palalta niiden ote alkoi irtoamaan minusta.

Opettelin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Kunnioittamaan itseäni ja kuuntelemaan sydämeni ääntä. Varovasti aloin avata sydäntäni ensin itselleni, sitten muille. Huomasin, että minua rakastetaan ja arvostetaan. Jokainen meistä on rakkausolento 💗 jos kukaan muu ei rakasta, niin itserakkaus 💗 niin negatiivinen kaiku kuin itserakkaudelle onkin annettu. Niin itserakkaus on sitä mitä meillä aina on mahdollista löytää 💗💗💗

 Kuva: Rebecca Campbell - Work your Light Oracle Cards - Artwork by Danielle Noel

Olenko nyt sitten parantunut ahmimishäiriöstä?

En tiedä.
Ehkä kannan tätä ominaisuutta itsessäni aina. Ehkä lopulta tunnetyöskentelyni ja kehon korjausprojektini saavuttaa jossain vaiheessa pisteen jolloin olen täysin vapaa. Uskon kuitenkin, että koskaan en enää joudu niin pahaan koukkuun kuin missä olen ollut. Kun ei ole mitään turrutettavaa tai pelättävää asiaa itsessä, ei ole myöskään tarvetta ahmia. Myöskin ketogeeninen ruokavalio, jossa sokereita ei syödä missään muodossa on ollut juuri nyt aivan mielettömän hyvä minulle. Äskettäin olin myös Freetox Ketopower paastovalmennuksen testiryhmässä ja täytyy sanoa, että myös paasto on aivan mieletön tapa käsitellä etenkin tuota tunnepuolta 💗

Joten seuraavan kerran kun tulet tilanteeseen jossa haluat tunnesyödä tai ahmia epäterveesti, niin haastan sinut kokeilemaan sitä, että tunnustelet ensin mihin asiaan sinun on nyt "pakko syödä"? Mikä on se asia, joka saa sinut nyt epäterveesti haluamaan sitä herkkua, mitä et oikeastaan edes haluaisi. Kun löydät sen syyn, niin fiilistele hetki. Tunnustele kestäisitkö sen ilman turruttamista? Tai voisiko sitä hoivata vaikka jollain muulla tavalla? Esimerkiksi lepäämällä tai hemmottelemalla itseä vaikka ihanalla kylvyllä?
Ja jos et kestä tuntemustasi, niin tiedosta edes se ja syö sitten hyvällä fiiliksellä jotain hyvää, oikein ihanaa. Jotain mikä on oikeasti arvoistasi 💗 Jos mielesi tekee jäätelöä, niin etsi se kaikkein parhain jäätelöaltaan jäätelö ja nauti siitä! Sanoita itsellesi, että sinusta tuntuu nyt tältä ja se on ihan ok nyt hoitaa asia tällä kertaa näin.

En väitä, että tällä jokainen parantuisi, mutta uskon että näistä voi olla paljonkin apua. Ja jos sinulla on joku hyvä vinkki, niin postaa se muillekin kokeiltavaksi 💗

Rakkaudella

iive