Uskaltaisitko saada mitä haluat?

Oisko jotain kerrottavaa? No ois, ois niin paljon, että pää melkein posahtaa... tai ei ehkä pää vaan mun sydän.

Viime aikoina elämä on ollut niin täynnä intohimoa ja aivan mielettömiä kokemuksia! Toisaalta kun suhtautuu intohimoisesti ja kiitollisuudella lähes kaikkeen (kyllä myös niihin paskoihin hetkiin tai itseasiassa ERITYISESTI niihin) niin ei ihme, että elämä tuntuu pakahduttavan ihanalta.

Viime keväänä ostin itselleni jossain ihmeen aivokatkoksessa lipun Saa Mitä Haluat-valmennusviikonloppuun Tampereelle (ja joo eihän se mikään aivokatkos ollut vaan intuitio!) ja lauantai-aamuna istuin siis aamuvarhaisella bussissa kohti Tamperetta.

Mietin, että miksi olen valmennukseen menossa? Kaikkihan on aivan hyvin, siis oikeastaan loistavasti! Mihin ihmeeseen siis tarvitsisin valmennusta?

 Tänään piti balansoida itsensä ja hypätä järveen pipo päässä!

Viime aikojen teema onkin ollut hyvin vahvasti intuition seuraaminen. Olen luonteeltanikin aika impulsiivinen, mutta nyt ollaan tämän suhteen menty jotenkin eksponentiaalisella meiningillä. Eräässä hetkessä saan jonkin ajatuksen, tunteen, aikomuksen ja hups! Kohta sitä ollaan toteuttamassa aivan täysillä.

Missä on se vatvoja? Jännääjä? Missä on se minä joka ei jaksa eikä pysty?

Sitä ei ole enää olemassa!

Viikonloppu oli täynnä innostusta, naurua ja minusta tuli virallinen laudanhalkaisija! Nauroin, pompin, huusin ja puhuin täysin tuntemattomille ihmisille. En usko että näin tulisi toimia joka päivä, mutta joskus on kyllä hyvä vähän revitellä, viedä itseään epämukavuusalueille, vaikka olenkin aika rempseä ja räväkkä tyyppi noin niin kuin muutoinkin.

Uskon, että moni sai valmennusviikonlopusta aivan huikeaa innostusta ja etenkin työkaluja oman unelmiensa elämän toteuttamiseen. Niin minäkin sain vaikka olenkin ehkä aika pitkällä jo muutoinkin näiden asioiden kanssa. Mielenhallinta, uskomuksien voima ja erilaiset itsensä kehittämisen metodit on elämässäni arkipäivää, mutta aina on hyvästä kun joku vähän muistuttaa tai ravistelee sieltä omasta laatikosta pihalle.

Eikä siitä nyt niin kauan ole kun itse olin siellä montussa. Olin sairas, masentunut, burn outissa, en viihtynyt työssäni, perheessä oli ongelmia eikä se parisuhdekaan niin kukoistanut. Vaikka vuosi sitten tilanne ei enää ollut ihan noin paha, oli silloin Ilkan neuvo aloittaa jostain muusta kuin siitä työstä aivan paras. Kun on vuoden pistänyt itseään kuntoon fyysisesti ja psyykkisesti, hoitanut parisuhdettaan ihan erilaiselle levelille ja yrittänyt edes jollain tavalla saada jotain tolkkua perhe-arkeen... niin tästä tilanteesta on huomattavasti helpompi lähteä kohti sitä unelmien työpaikkaa.

Parasta elämässäni viimeisen vuoden aikana on ollut opetella rakastamaan itseään aidosti sellaisena kuin on. Olen kurkkinut syvälle sisäisiin mustuuksiin ja tuumannut, että juu kaikilla meillä on varjomme, mutta se ei ole mikään syy olla rakastamatta itseään. Se syy ei löydy myöskään sieltä peilikuvasta. On aika jännä juttu kuinka sieltä voikin nyt katsoa niin erinäköinen ihminen! Kun vaan lakkaa haukkumasta sitä peilikuvaansa rumaksi, joka ikinen kerta, vaan näkee sen kauneuden mikä sekin meistä kaikista löytyy JA KERTOO SEN SILLE KUVALLEEN! Kertoo vaikkei se aluksi olisi tottakaan, mutta toistolla on huikea voima. Olen kokenut sen ihan itse.

Mikään ei ole pahempaa tai parempaa kuin se mitä me itse itsellemme päässämme puhumme!

Oletko onnellinen vasta sitten kun unelmasi ovat täyttyneet? Vai voisitko olla onnellinen ihan juuri nyt? Voisitko olla onnellinen ihan vaan siitä että elät, hengität, sydämesi lyö tai  voisitko olla onnellinen raikkaasta ilmasta ja kimmeltävistä lumihiutaleista sammalmättäällä? Vai odotatko vain sitä päivää kun kaikki on täydellisesti? Sitä päivää mitä ei ehkä koskaan tule?
Rakastatko itseäsi vasta sitten kun suoriudut täydellisesti kaikista elämänalueista, vyötäröltä on hävinnyt ne viimeisetkin -5kg ja peilistä vastaan katsoo täydellinen nainen? Vai voisitko rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet nyt? Katsoa silmiin, ehkä halata ja tuumata, että olet rakkain ja tärkein ihminen maailmassasi (olethan!)

Mitä valmennuksesta siis sitten jäi käteen? Jos kerran olen jo niin onnellinen?  

Saa Mitä Haluat - Kolme aika vahvaa sanaa. Voi olla aika jännittävää miettiä mitä oikeasti itse omaan elämään haluaa ja vielä jännittävämpää on ajatella, että se tosiaan toteutuisi. Vielä jännittävämmäksi homman tekee se, että tietää asioiden toteutuvan!

Vuosien aikana olen toteuttanut aika isoja asioita. Yksi isoimmista on ollut tulla terveeksi - ei oireettomaksi - vaan terveeksi. On aika iso asia olla terve, etenkin sen jälkeen kun on saanut parantumattoman sairauden diagnoosin. Lähes joka päivä edelleenkin vaikka sairaus ei ole oireillut elämässäni piiiitkiin aikoihin, mietin kuinka uskomaton voima on mielellä, uskomuksilla ja ihmisillä ympärillämme. Kun päätin kyseenalaistaa sairausidentiteettini, uskomukset parantumista kohtaan ja keräämään parantuneita tai parantumisesta tietäviä ihmisiä ympärilleni sairaiden sijaan... ei tälle kaikelle tunnu olevan edes sanoja.

Nyt kun olen terve voin viimein toteuttaa myös sen unelman mikä on sisälläni kasvanut pikkuhiljaa. 

Unelmani ja elämäntehtäväni on tehdä työtä terveyden edistämiseksi ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja rakastamaan itseään.

Unelmieni työssä saan olla mukana näyttämässä kuinka jokainen meistä on upea, arvokas, tärkeä ja rakastettava.
Unelmieni työssä saan työskennellä ympäristössä, joka tukee myös minun terveyttäni ja henkistä kasvuani.
Unelmieni työssä saan olla luova.
Unelmieni työssä saan olla MINÄ!

Vuosi sitten en edes tiennyt tällaista paikkaa olevankaan, eikä sitä löydy yhdestäkään ammatinvalinta-oppaasta saati avoimien työpaikkojen luettelosta. Jostain syystä elämä päätti kuitenkin tehdä sen minulle näkyväksi, olemassa olevaksi ja nyt jo saan elää tuota unelmani työtä hitusen joka päivä. Enkä ole koskaan ollut onnellisempi ❤️ 

Minulla on terveys, minulla on sielunkumppani, minulla on rakkautta, perhe, ystäviä, intohimoa elämään, valoa, uskoa ja elämäntehtävä. Ehkä tämän saadakseen piti kokea kaikki se kipu, pimeys, toivottomuus, yksinäisyys, rakkaudettomuus, itseinho ja sairaus... mutta jos nuo olivat sen hinta, että saan kokea tämän kaiken nyt. Niin sitten se oli niin ❤️

Ei taaskaan mitään pieniä juttuja vaan aivan mielettömän SUURIA! Enää ei mikään ole "too much", enää ei pieneilyä, ei häpeää.

Minä pystyn, minä jaksan, minä osaan ja minä ansaitsen. Ja tiedätkö mitä?

NIIN SINÄKIN ❤️ 

 Hotellihuoneen maisemaikkunasta sain katsella Tamperetta. Kaupunkia, joka jostain syystä liikauttaa minussa jotain tuolla sydämessä. Ja vaikka en saa asukaan tässä kaupungissa, niin tulevaisuudessa saan käydä töissä siellä! Kuinka huikeeta ❤️❤️❤️

Rakkaudella

iive

ps. Uskallathan unelmoida ❤️