Lisäaineet lautasellamme

Viime työyön lopun vietin neuloen ja katsomalla yleltä tulleen Prisma"dokumentin" Lisäaineet lautasellamme.
(Hepa tuolla linkissä eli
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tasta-puhutaan/kirous-vai-kiitos-liisterissa-lisaaineisiin
on muuten ehkä sulle ruudunluvulla mahdollista luettavaa, riippuu kuinka tulkitsee noita sivulinkkibannereita yms.)

Ohjelma oli mielestäni aika populistinen ja kepeä, mutta niin kai sen täytyy ollakin, että se houkuttelisi myös muitakin katsojia kuin asiasta valmiiksi kiinnostuneita. Itselleni ohjelma ei niinkään tarjonnut kovinkaan paljon uutta informaatiota enkä kokenut ihastuttavia ahaa-elämyksiä niin kuin Petos Lautasella-kirjaa lukiessa.

Lisäksi tietenkin katson ohjelmaa lisäainekriittisten "lasien" lävitse, mutta mieleeni hiipii ajatus... mistä tarkoitusperistä tämän ohjelman tekeminen on lähtenyt, kuka sen on rahoittanut, mitä tämän ohjelman tekemisellä haettiin? Informaatiota, propagandaa, siloittelua, faktaa???? Sillä niin kätevästi esitellään tiettyjä asioita kuten esim. atsovärejä. "Kyllä nyt on paremmin, kun ennen on värjätty sentään lyijyllä, eivätkä hallituksetkaan ole näitä kieltäneet, joten ihan turvallisiahan nämä nyt ovat kun ovat säädeltyjä E-koodiaineita, heh, heh, heh..."

Aluksi ohjelmassa pureuduttiin väriaineiden maailmaan. Juontaja kävi tutustumassa mm. säilykeherneiden valmistukseen. Itse en ole varmaankaan ikinä ostanut säilykeherneitä, joten en tiedä laitetaanko suomalaisiin säilykeherneisiin (onko sellaisia?) väriaineita, mutta ainakin brittiläisiin herneisiin siis laitetaan, jotta ne näyttäisivät samoilta kuin tuoreet herneet. Suomalaista tuskin hetkauttaa värjäämättömien herneiden ulkonäkö sillä olemmehan hernerokka-kansaa, joka tyytyväisenä syö värjäämätöntä hernemössöä.

Brittiläiset testaajat ohjelmassa vääjäämättä arvioivat täysin samat, mutta värjätyt herneet värjäämättömiä paremman makuisiksi ja laatuisiksi. Omasta mielestäni olisi täysin absurdia syödä kirkkaan vihreitä kypsiä (säilyke)herneitä tai ruohonvihreää hernekeittoa!
Mutta tästä päästään kuitenkin siihen, kuinka ruuan ulkonäkö on varsin suuressa asemassa kokonaisuuteen nähden. Näkemättä voimme syödä nautinnolla vaikka minkälaista mössöä, mutta näkiessämme sen, emme suostuisi syömään sitä tai kokisimme sen pahanmakuiseksi, ihan vain ulkonäön tähden. Näin myös ohjelman toisessa testissä vietiin viininmaistajille punaviinin väriseksi värjättyä valkoviiniä maisteltavaksi. Kukaan ei kyseenalaistanut viiniä vaikka moni kummeksuikin sitä, mutta koska viini oli punaista oli sen pakko olla punaviiniä!

Tästä ohjelma oivallisesti siirtyikin karmiininpunaisen värin valmistukseen, joka niin ihanasti valmistetaan kaktuksissa elävistä Kokenillikirvanaaraista (niiden verestä). Kirvat kerätään, kuivataan, murskataan, käsitellään ja kas näin syntyy elintarvikeväri. Maittavaa eikö? No mieluiten itse syön kyllä noita kirvoja kuin synteettisiä väriaineita joita valmistetaan mm. hiilestä (entisaikaan) ja raakaöljystä. Synteettisiä väriaineita tarvitaan siksi, että teollisuus pystyisi tuottamaan aina ja iänkaikkisesti täysin tasalaatuista tuotantoa. Tosin entisiin keinotekoisiin väriaineisiin verrattuna kuulostavat hiili ja raakaöljy jo hieman paremmilta vai maistuisiko lyijyllä päällystetty karamelli? Ihanan kirkkaanpunainen kylläkin, mutta tappava.

Väriaineista todetaan

Aineita testataan kunnes saadaan varmuus niiden turvallisuudesta. Kun ei ollut säädöksiä tekivät jotkut mitä vain myydäkseen tuotteita. Värikkäiden ruokien syömisellä saattoi joskus olla kova hinta ennen E-koodilla varustettujen hyväksyttyjen lisäaineiden aikaa.

Sekä

Eräiden E-väriaineiden turvallisuus onkin kyseenalaistettu. Tuoreessa (?) tutkimuksessa havaittiin yhteys kuuden keinotekoisen väriaineen ja lasten ylivilkkauden välillä. Haitallisimpana atsovärinä pidetään keltaista tartrasiinia eli E 102. Tutkimustulokset eivät riittäneet viranomaisille värien kieltämiseen mutta teollisuus vähentää värien käyttöä vastauksena ihmisten huoleen.  Kuinka näppärästi siloiteltua!!!(kirj.huom.)

Atsovärit olivat suomessakin kiellettyjä jo 70-luvulta alkaen, mutta EU:n myötä ne jouduttiin taas sallimaan.

Väreistä ohjelma siirtyi E-koodien raskaaseen sarjaan eli aromivahventeisiin. Lähinnä keskityttiin natriumglutamaatin "pelkäämiseen" ja ravintolatestin jälkeen todettiin, että natriumglutamaatti tekee yksinkertaisesti ruuasta paljon maistuvampaa. Natriumglutamaattiherkkyys taasen lytättiin yleisellä glutamaattiherkkyydellä. Ravinto kun sisältää luontaista glutamaattia myös ja toisessa ravintolatestissä syötettiin luontaista glutamaattia sisältäviä aineksia natriumglutamaattiherkille. Lähes kaikki saivat oireita niin kiinalaisessa kuin italialaisessa syötyään, joten ehkäpä kaikki ei ole pelkän natriumglutamaatin syytä? Ja taas näppärästi siloitellaan.(kirj.huom.)


Itse lukeudun niihin henkilöihin, jotka ovat herkkiä glutamaatille. Niin natriumglutamaatille kuin muillekin. Glutamaatin määrästä riippuu kuinka paljon oireita tulee. Ruuassa luontaisesti olevasta glutamaatista oireita tulee vähän tai ei ollenkaan, lisätystä lähestulkoon aina jonkintasoisia.

Lopuksi esiteltiin kepeästi aromeita ja niiden valmistusta. Aromeilla voi vaikkapa muuttaa ruusukaalit herkuiksi vihanneksia inhoaville lapsille! Tarpeeksi vain aromeja ja väriaineita niin kyllä vaan ruusukaalikin uppoaa hyvin ;D Maistuisiko mangon tai persikan makuinen ruusukaali??? Kas kylläpä on kätevää!

Maanantaina onkin vuorossa ainakin ruuan säilömiseen liittyvät aineet, mielenkiinnolla odotan...

edit. Hepa olikin muuten kivasti koonnut luomu/lisäaine tv-ohjelmia omaan blogikirjoitukseensa. Ovat siis sellaisia, että näkyvät areenassa vielä.  Kantsii käydä tsekkaamassa!