Luomua ja lastenruokaa

Viime yönä selasin taas ylen Areenaa. (Teen minä oikeasti töitäkin, mutta yövuoron "hommien" jälkeen kun jää työksi jäljelle hereillä pysyminen, on Areena hyvä apu kaiken hiljaisuuden keskellä.)

A-talk TV1 6.10.2011 klo 21.05
HYVÄ, PAHA LUOMU
Luomuruoan myynti on noussut huimasti ja ruuan puhtaus puhuttaa ihmisiä. Luonnonmukaisesti ilman keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita kasvatettu ruoka on niin haluttua, että kauppiaat joutuvat myymään välillä ei-oota. Tämä näkyy myös suurten kauppaketjujen hyllyillä.
Osa tutkijoista ja viljelijöistä on sitä mieltä, että luomu on silkkaa rahastusta ja huijausta. Vastustajien mielestä luomulla ei pystytä ruokkimaan koko maailman väestöä. Heidän mielestänsä lannoitteita ja torjunta-aineita on käytettävä, ettei iske ruokapula. Samaan aikaan hallitusohjelma nostaa luomun tärkeyttä maatalouspolitiikassa.
Vieraina:
Helsingin yliopiston dosentti Jussi Tammisola sanoo, että luomutuotanto on tutkimaton myrkkyhaara. Tämä on todellista hämäräbisnestä. Luomuväki pelottelee ihmisiä vääristämällä ja liioittelemalla asioita. Nyt koko EU on luomumafian käsissä. Täytyy muistaa, että luonto itsessään on varsinainen myrkkyjen pesä.
Luomuviljelijä Osmo Rauhalan mielestä tehomaataloudella ja kemianteollisuudella on kova lobbaus käynnissä - he mustamaalaavat ja käyvät kierroksilla - ketä pieni luomuviljelijä uhkaa? Luomu on puhdasta ja terveellistä, lisäksi luomuviljely on taloudellisesti tehokasta. Luomutilat säästävät luontoa ja erityisesti vesistöjä.
Luomuilija Hanna Pajala-Assefa ei halua syöttää kolmelle lapsellensa lisäaineita, eikä torjunta-aineilla kasvatettua ruokaa. Luomuruoka on terveellisempää ja maukkaampaa. Ihmiset altistuvat valtaville määrille erilaisia kemikaaleja ja myrkkyjä. Olen havainnut, että luomuruokaa syövillä lapsilla on vähemmän allergioita.
Viljelijä Hannu Vuorikko sano, että sapuskaa ei saada riittämään näilläkään konsteilla kaikille. Luomu on osittain näennäisviljelyä. Ei ole varmaa, tuleeko tuotetta vai ei. Tässä on hurmosta mukana. Itselläni on jäänyt joku pläntti pellosta lannoittamatta vahingossa, niin se on ollut kitukasvuista. (yle.fi/atuubi/atalk)

A-talkin luomukeskustelu oli jotain aivan järkyttävää. Ohjelma oli mielestäni huonosti valmisteltu/hoidettu, keskustelijat eivät saaneet tarpeeksi puheenvuoroaikaa perustellakseen mielipiteitään ja näkemyksiään. Dosentti Jussi Tammisola käyttäytyi provosoivasti ja mielestäni epäasiallisesti ottaen huomioon, että hän nyt kuitenkin on Helsingin yliopiston dosentti.
Muutenkin kärjistetty vastakkainasettelu oli jotenkin kummallinen. Eihän luomun olemassaolo ole sinällään keneltäkään pois, vai onko?

Kiitosta rauhallisesta ja johdonmukaisesta sekä informatiivisestä esiintymisestä saa luomuviljelijä Osmo Rauhala, ilman hänen puuheenvuorojaan olisi koko ohjelman katsominen ollut täysin turhaa. Keskustelijaksi olisin kaivannut Nora Shingleriä tai ehkäpä hänkin olisi ollut liian provosoiva, mene ja tiedä.
Ohjelma on vielä katsottavissa areenalta vielä 5.11.2011 saakka.

Katsoin myös Silminnäkijän ohjelman Lastenruuasta, siis niistä purkkiruuista. Aiemminhan kirjoittelin niistä jo Lisäaineettomaan, mutta koska aihe ei enää meillä ole ajankohtainen niin asia on jäänyt aikalailla taka-alalle.

kuva: mtv3.fi

Oletteko muuten käyneet vaikkapa Prismassa katsomassa kuinka tolkuton määrä niitä purkkeja on? Ja sitten puuroja ja vellejä ja maidonkorvikkeita, jogurtteja ja smoothieita. Suomalaiset lapset syövät näitä purkkeja ja valmisteita järkyttävät määrät. Söisitkö itse säilykkeitä joka päivä jokaiseksi ateriaksi??? Sillä niitä nämä steriloidut ruuat ovat, säilykkeitä.

Neuvolasta ei juurikaan saa opastusta kiinteiden aloittamiseen tai sit mä olen missannut sen totaalisesti. Vauvalle ruuan tekeminen itse on jotenkin mystistä ja sitä pitää selitellä. Lisäksi kaikki kokevat sen hyvin vaikeaksi ja aikaa vieväksi. Myönnän kyllä tyylini "sosetalkoot", joissa keittelin 10 eri sorttia vauvanruokaa itse, olleen aikalailla haastavaa. Mutta se oli haastavaa vain sen yhden päivän kuukaudessa, sillä pakastin ruuat. Ei vaikeaa vai mitä?

Nyt tekisin asiat toisin kun en enää ole aivan ummikko asiassa :D Ehkäpä pitäisin sosetalkoita, mutta harvemmin. Antaisin lapselle sitä samaa ruokaa mitä itsekin syön. Jokaisesta ruuasta kun voi antaa vauvalle/pienelle lapselle jos se on alusta asti itse tehtyä. Siinähän ne ruuat sitten tulisivat samalla ilman sen kummempia vaikeuksia. Tietysti jos ei tee sitä ruokaa itsellekään itse niin asia olisikin toisenlainen...

Mielenkiintoisinta tv-ohjelmassa oli se, että lasten ruokiin saa oikeasti laittaa aika paljon lisäaineita, myös aromivahventeita! Tiedän suurimman osan lisäaineista olevan ihan luonnollisia ja harmittomia, mutta entäpäs sitten rasvahappojen mono- ja diglyseridit?

E471 rasvahappojen mono- ja diglyseridit on synteettinen rasva valmistettuna joko kasvi- tai eläinperäisenä. Synteettisesti valmistettuna E471 on täysin identtinen huolimatta siitä oliko rasvan lähde kasvista, naudasta, siasta tai muusta eläimestä. (lähde: http://www.ekoodi.com)

Ohjelmassa Eviran edustajat eivät mitenkään pitäneet lisäaineita lastenruuissa haitallisina. Tutkija taas ei.
Ruuat ovat myös täynnä halpoja manipuloituja tärkkelyksiä, kasvisöljyjen laadusta eikä raaka-aineiden alkuperästä ei ole minkäänlaista informaatiota.
Itselleni ohjelmassa kaikista kamalinta oli maininta pulveripuuroista, siis niistä jotka vain sekoitetaan kuumaan veteen. EN IKINÄ AJATELLUT mitä ne sisältävät, sillä olihan niistä niin helppoa tehdä pieniä annoksia, mutta kuinka vaikeaa onkaan tavallisen puuron keittäminen? Jälkiviisas?

Muksu banaanipuuron sisällys:

Riisi- ja maissijauho (34 %), herajauhe, banaanihiutale (17 %), rasvaton maitojauhe, kasviöljyseos (kookos, rapsi, palmu, auringonkukka), vitamiinit (C, niasiini, pantoteenihappo, E, A, tiamiini, B6, foolihappo, K, D3, biotiini, B12), kivennäisaineet (kalsium, rauta, sinkki, kupari, jodi), emulgointiaine (soijalesitiini).

Lasten valmisruuat sisältävät keinotekoisia vitamiineja ja mm. maissitärkkelystä. Pulveripuuroihin on voitu lisätä pahimmillaan, jopa 15 erilaista keinotekoista vitamiiniainetta ja manipuloituja hiilihydraatteja ja jopa palmuöljyä.

”Tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen muistuttaa, että lastenkin
valmisruuista löytyy aineita, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan.
Yksi tällainen on kiinteytykseen eli emulgointiin käytetty
diasyyliglyseroli.
- Se aiheuttaa pankinräjäjäytysilmiön, hän kuvaa tilannetta. Eli
lyhyesti: kun suolistoon tulee runsaasti diasyyliglyserolia, haiman ja
muiden elinten hormoneille tulee väärä viesti, esimerkiksi pitääkö
verenkiertoon pumpata insuliinia vai muuttaa sokeri rasvaksi. Myös
monet muut aineet sotkevat hiilihydraattiaineenvaihduntaa.” (yle.fi)

EU on hyväksynyt yhteensä 315 lisäainetta, joilla elintarviketeollisuus saa muunnella valmisruokaa. Näistä haitallisimpia ovat synteettiset makuaineet, kuten glutamaatit ja aspartaami. Erittäin haitallisiksi luokitellaan myös atso-väriaineet, sakeuttamiseen käytetyt mono- ja deglyseridit, polyfosfaatit sekä eräät aminohapot.
Lemmikkien ja kotieläinten rehussa ei saa esiintyä lainkaan esimerkiksi synteettisiä makeutusaineita. Eläinruuan valmistuksessa ei myöskään sallita atso-värejä, glutamaattia eikä suurinta osaa niitä sakeutusaineita, joita käytetään ihmisten valmisruuissa. 180 ihmisruokaan hyväksyttyä lisäainetta on kielletty koiran- ja kissanruuassa sekä sian- ja kananrehussa. (atuubi)

Atuubin sivuilta löytyi myös Nestlen vastine ohjelmalle, joka kannattaa myös toisaalta käydä lukemassa, vaikka itse en täysin samaa mieltä olekaan.

 Silminnäkijä: Koiranruokaa vauvalle areenassa 4.11.2011 saakka.

Lisäaineet lautasellamme

Viime työyön lopun vietin neuloen ja katsomalla yleltä tulleen Prisma"dokumentin" Lisäaineet lautasellamme.
(Hepa tuolla linkissä eli
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tasta-puhutaan/kirous-vai-kiitos-liisterissa-lisaaineisiin
on muuten ehkä sulle ruudunluvulla mahdollista luettavaa, riippuu kuinka tulkitsee noita sivulinkkibannereita yms.)

Ohjelma oli mielestäni aika populistinen ja kepeä, mutta niin kai sen täytyy ollakin, että se houkuttelisi myös muitakin katsojia kuin asiasta valmiiksi kiinnostuneita. Itselleni ohjelma ei niinkään tarjonnut kovinkaan paljon uutta informaatiota enkä kokenut ihastuttavia ahaa-elämyksiä niin kuin Petos Lautasella-kirjaa lukiessa.

Lisäksi tietenkin katson ohjelmaa lisäainekriittisten "lasien" lävitse, mutta mieleeni hiipii ajatus... mistä tarkoitusperistä tämän ohjelman tekeminen on lähtenyt, kuka sen on rahoittanut, mitä tämän ohjelman tekemisellä haettiin? Informaatiota, propagandaa, siloittelua, faktaa???? Sillä niin kätevästi esitellään tiettyjä asioita kuten esim. atsovärejä. "Kyllä nyt on paremmin, kun ennen on värjätty sentään lyijyllä, eivätkä hallituksetkaan ole näitä kieltäneet, joten ihan turvallisiahan nämä nyt ovat kun ovat säädeltyjä E-koodiaineita, heh, heh, heh..."

Aluksi ohjelmassa pureuduttiin väriaineiden maailmaan. Juontaja kävi tutustumassa mm. säilykeherneiden valmistukseen. Itse en ole varmaankaan ikinä ostanut säilykeherneitä, joten en tiedä laitetaanko suomalaisiin säilykeherneisiin (onko sellaisia?) väriaineita, mutta ainakin brittiläisiin herneisiin siis laitetaan, jotta ne näyttäisivät samoilta kuin tuoreet herneet. Suomalaista tuskin hetkauttaa värjäämättömien herneiden ulkonäkö sillä olemmehan hernerokka-kansaa, joka tyytyväisenä syö värjäämätöntä hernemössöä.

Brittiläiset testaajat ohjelmassa vääjäämättä arvioivat täysin samat, mutta värjätyt herneet värjäämättömiä paremman makuisiksi ja laatuisiksi. Omasta mielestäni olisi täysin absurdia syödä kirkkaan vihreitä kypsiä (säilyke)herneitä tai ruohonvihreää hernekeittoa!
Mutta tästä päästään kuitenkin siihen, kuinka ruuan ulkonäkö on varsin suuressa asemassa kokonaisuuteen nähden. Näkemättä voimme syödä nautinnolla vaikka minkälaista mössöä, mutta näkiessämme sen, emme suostuisi syömään sitä tai kokisimme sen pahanmakuiseksi, ihan vain ulkonäön tähden. Näin myös ohjelman toisessa testissä vietiin viininmaistajille punaviinin väriseksi värjättyä valkoviiniä maisteltavaksi. Kukaan ei kyseenalaistanut viiniä vaikka moni kummeksuikin sitä, mutta koska viini oli punaista oli sen pakko olla punaviiniä!

Tästä ohjelma oivallisesti siirtyikin karmiininpunaisen värin valmistukseen, joka niin ihanasti valmistetaan kaktuksissa elävistä Kokenillikirvanaaraista (niiden verestä). Kirvat kerätään, kuivataan, murskataan, käsitellään ja kas näin syntyy elintarvikeväri. Maittavaa eikö? No mieluiten itse syön kyllä noita kirvoja kuin synteettisiä väriaineita joita valmistetaan mm. hiilestä (entisaikaan) ja raakaöljystä. Synteettisiä väriaineita tarvitaan siksi, että teollisuus pystyisi tuottamaan aina ja iänkaikkisesti täysin tasalaatuista tuotantoa. Tosin entisiin keinotekoisiin väriaineisiin verrattuna kuulostavat hiili ja raakaöljy jo hieman paremmilta vai maistuisiko lyijyllä päällystetty karamelli? Ihanan kirkkaanpunainen kylläkin, mutta tappava.

Väriaineista todetaan

Aineita testataan kunnes saadaan varmuus niiden turvallisuudesta. Kun ei ollut säädöksiä tekivät jotkut mitä vain myydäkseen tuotteita. Värikkäiden ruokien syömisellä saattoi joskus olla kova hinta ennen E-koodilla varustettujen hyväksyttyjen lisäaineiden aikaa.

Sekä

Eräiden E-väriaineiden turvallisuus onkin kyseenalaistettu. Tuoreessa (?) tutkimuksessa havaittiin yhteys kuuden keinotekoisen väriaineen ja lasten ylivilkkauden välillä. Haitallisimpana atsovärinä pidetään keltaista tartrasiinia eli E 102. Tutkimustulokset eivät riittäneet viranomaisille värien kieltämiseen mutta teollisuus vähentää värien käyttöä vastauksena ihmisten huoleen.  Kuinka näppärästi siloiteltua!!!(kirj.huom.)

Atsovärit olivat suomessakin kiellettyjä jo 70-luvulta alkaen, mutta EU:n myötä ne jouduttiin taas sallimaan.

Väreistä ohjelma siirtyi E-koodien raskaaseen sarjaan eli aromivahventeisiin. Lähinnä keskityttiin natriumglutamaatin "pelkäämiseen" ja ravintolatestin jälkeen todettiin, että natriumglutamaatti tekee yksinkertaisesti ruuasta paljon maistuvampaa. Natriumglutamaattiherkkyys taasen lytättiin yleisellä glutamaattiherkkyydellä. Ravinto kun sisältää luontaista glutamaattia myös ja toisessa ravintolatestissä syötettiin luontaista glutamaattia sisältäviä aineksia natriumglutamaattiherkille. Lähes kaikki saivat oireita niin kiinalaisessa kuin italialaisessa syötyään, joten ehkäpä kaikki ei ole pelkän natriumglutamaatin syytä? Ja taas näppärästi siloitellaan.(kirj.huom.)


Itse lukeudun niihin henkilöihin, jotka ovat herkkiä glutamaatille. Niin natriumglutamaatille kuin muillekin. Glutamaatin määrästä riippuu kuinka paljon oireita tulee. Ruuassa luontaisesti olevasta glutamaatista oireita tulee vähän tai ei ollenkaan, lisätystä lähestulkoon aina jonkintasoisia.

Lopuksi esiteltiin kepeästi aromeita ja niiden valmistusta. Aromeilla voi vaikkapa muuttaa ruusukaalit herkuiksi vihanneksia inhoaville lapsille! Tarpeeksi vain aromeja ja väriaineita niin kyllä vaan ruusukaalikin uppoaa hyvin ;D Maistuisiko mangon tai persikan makuinen ruusukaali??? Kas kylläpä on kätevää!

Maanantaina onkin vuorossa ainakin ruuan säilömiseen liittyvät aineet, mielenkiinnolla odotan...

edit. Hepa olikin muuten kivasti koonnut luomu/lisäaine tv-ohjelmia omaan blogikirjoitukseensa. Ovat siis sellaisia, että näkyvät areenassa vielä.  Kantsii käydä tsekkaamassa!

Hyvä olo?

Voiko hyvä olo olla näin pienestä kiinni?

Kysyy yksi pieni ihminen!

Eilen oli loistavan ihana olo, niin kuin tässä nyt on ollutkin jo jonkin aikaa. Elimistö toimii, ruokahalut ovat mallillaan ja niin edelleen.
Mutta mitä tapahtui tänään?

Ruokana ihanaa papu-broileri-kasviswokkia ja kummallista kyllä niin sen jälkeen tuli ällöttävä olo.
Tiedättekö sitä janottavaa oloa mikä tulee halvassa kiinalaisessa syömisen jälkeen, sitä oloa ja janoa, mitä mikään juomisen määrä tai laatu tunnu ei tunnu poistavan? Vatsakin turpoaa enemmän ja enemmän ja enemmän ja enemmän. Hirveää!

Päivälliseksi oli grillikasviksia ja possua (oltiin kyläilemässä, joten ruokiin ei voinut vaikuttaa). Senkös jälkeen olo paheni vielä entisestään.
Nyt jano on aivan hillitön ja olo törkeän turvonnut.

Mitä yhteistä siis on tämän päivän syömisissä?

Findus välimeren ratatoulle vihannekset:

Ainekset:
Tomaatti, grillattu kesäkurpitsa (kesäkurpitsa, kasviöljy), paistettu munakoiso (munakoiso, kasviöljy), paistettu sipuli (sipuli, kasviöljy), punainen ja vihreä paprika, tomaattisose, sipuli, oliiviöljy, muunnettu tärkkelys, valkosipuli, suola, sokeri, fariinisokeri, hiivauute, rypälesokeri, kasvisuute (porkkana, purjosipuli, persilja), mausteuute, kasviöljy ja sipulijauhe.
Suolapitoisuus 0,4%.

Hk Rypsiporsas Kasslerpihvi, liekki

Ainekset:
suomalainen rypsiporsaanliha (80 %), vesi, rypsiöljy, sokeri, mausteet (mustapippuri, cayenne, paprika, neilikka, tomaatti, valkosipuli, sipuli, korianteri), suola (1,0 %), hiivauute, stabilointiaineet (karrageeni, E450, E451), aromit (mm. sitruuna, sinapinsiemen, chili), elintarvikeväri (E150c), happamuudensäätöaineet (E331, sitruunahappo, E262), maltodekstriini (maissi), muunnettu perunatärkkelys, hapettumisenestoaineet (askorbiinihappo, E315), sakeuttamisaineet (guarkumi, ksantaanikumi), säilöntäaineet (kaliumsorbaatti, E211).

Samoja oireita sain myös tästä
Rainbow Ruokaisat pannukasvikset

Ainesosat: 
herne, maissi, romanopapu, soijapapu, auringonkukansiemen, kidneypapu, pellavansiemen, auringonkukkaöljy, mausteseos (suola, dekstroosi, maltodekstriini, sokeri, hiivauute, persilja, sipuli, valkosipuli, muskotti, musta- ja valkopippuri, paprika, yrtti- ja kasvisuute). Suolapitoisuus 0,5 %.

Mitä siis on tämä hiivauute?

Hiivauute on yleisnimitys erilaisille muunnelluille hiivatuotteille, joita käytetään elintarvikkeiden lisäaineina tai ravintoaineina bakteeriviljelmissä. Niitä käytetään usein arominvahventeina ja saamaan aikaan umaminmakua.
Hiivauute sisältää usein luontaisesti glutamiinihappoa. Nesteenä oleva hiivauute voidaan kuivata massaksi tai kuivaksi jauheeksi. Hiivauutteen glutamiinihappoa on vain joissakin hiivoissa, yleensä siinä, jota käytetään leivonnassa. Hiivauutteen glutamiinihappo syntyy käymisessä. (wikipedia)

Hiivauutteesta olikin aika vaikea löytää tietoa, mutta aikapa pian selväksi kävi se, että hiivauute taitaa olla "nykyajan Natriumglutamaatti E621"!

Hiivauute on natriumglutamaatin — eli E621n — esiaste. Ainetta käytetään monissa kasvisruuissa korvaamaan E621:ta, koska se on hyvin glutamaattipitoinen ja täten melkein yhtä maukas. Hiivauute kuuluu siis muiden arominvahventeiden perheeseen. (HaLo-Pieni aikuinen)

Ei tämä nyt mulle ollut ihan uusi uutinen, mutta en ole kuitenkaan pitänyt tätä niin pahana kuin natriumglutamaattia. Tämmöistä oloa en kyllä itselleni toivo, joten nyt siis yksi välteltävä asia lisää.

Elintarviketeollisuus vedättää kuluttajia ostamaan tuotteita "ilman E621"-sloganeilla, kun samalla kyseinen aine korvataan muilla vastaavilla arominvahventeilla. Verenpaine nousee lisää, kun samaiset sloganit koristavat luomutuotteiden paketteja. (HaLo-Pieni aikuinen)

Järkytyksekseni huomasin, että myös jotkut teolliset lasten ruuat sisältävät hiivauutetta! Kts. täältä!!!

Hiivauutetta käytetään joidenkin lastenruokien valmistusaineena pieniä määriä mausteena syventämään raaka-aineiden makua. Hiivauute ei ole lisäaine, vaan lastenruoan raaka-aine. Arominvahventeet ovat lisäaineita, joita ei käytetä Muksu-lastenruoissa. Pyrimme Muksu-lastenruokia kehittäessämme käyttämään monipuolisesti ja runsaasti kasviksia tarjotaksemme lapsille maukkaita makuelämyksiä jo pienestä pitäen.

Kuitenkin!

Olin erään toisen valmistajan tuotteeseen liittyen samasta asiasta yhteydessä kunnan elintarvikevalvontaan, ja he siirsivät asian elintarviketurvallisuusvirastolle. Vastaus kuului:

"jos tuote sisältää hiivauutetta, niin sitä ei saa markkinoida lisäaineettomana tai merkinnällä "ei lisättyä glutamaattia", sillä hiivauutteen tiedetään sisältävän glutamaattia vaikkakin luontaisesta lähteestä".

Lainaukset ovat netin keskustelupalstalta, johon linkki siis ylempänä.

En voi kyllä oikeasti käsittää enää!