Vuonna 2005 hankin toisen koiran.
Ja vuosien myötä olen kadottanut yhteyden koiriini, siis sellaisen yhteyden, että nautin niiden kanssa olemisesta. Lapsen syntymän jälkeen koirien olemassa olo on ollut velvoite, velvollisuus ja pakko. En ole oikein tiennyt mitä niiden kanssa tekisin vai tekisinkö mitään. Yleensä oleminen on päätynyt vain niihin pakollisiin lenkkeihin (koirat irti juoksemaan, eipä siinä ole ollut mitään liikuntaa itselle).
Vanha Pappa ei nyt kaipaa kuin pieniä lenkkejä ja rapsutuksia, niin ja ruokaa (labbiksen pohjaton maha), mutta nuorempi koira Tyyne on kaivannut huomiota.
Koirat kotiutuivat kesälomalta viikonloppuna ja päätin (taas) aloittaa niiden kanssa uuden elämän, mutta tällä kertaa ei velvollisuuksien kautta vaan yhteisen ilon kautta.
Ja mitäpä meidän Tyyne tykkää tehdä? Juosta.
Ja mitäpä minä tykkään tehdä? Juosta.
Hmmm.... eikö tätä nyt voisi jotenkin yhdistää?
Nyt takana mahdottoman ihana lenkki harjulla. Hihna vain kiinni juomapullovyöhön ja menoksi!
Hankintaan menee nyt Tyynelle valjaat ja hihna menee tuunattavaksi kuminauhalisäykseen.
iive
Mä niiiiin odotan, että tuo oma piski kasvaa isommaksi, ja toivon, että se tykkäisi juosta myös silloin :)
VastaaPoistaMä olin ihan yllättynyt tuosta kokemuksesta. Yleensä meidän lenkit on sellaisia hermot menee riekaleiksi-juttuja. Silloin on kyllä molemmat koirat mukana. Kaksisteen olikin ihan kivaa ja vanhan Papan saattoi jättää hyvillä mielin kotiin kun tietää, ettei se jaksa kuin max. 2,5km kevyttä kävelyä.
PoistaToivon että tää auttaa myös vähän myös sisällä pärjäämiseen kun meinaa olla aikamoinen rumba kahden koiran, pikkulapsen ja kissan kanssa :O Ei tajua kuinka ei voi mennä lapselle kaaliin se ettei koiriin kosketa vaan koko ajan härkitään ;( ja hirveät erikoisjärjestelyt pitää olla koko ajan päällänsä...
Teidän pikkusessestä tulee varmaan superkiituri ;D
Oi mikä kaunotar hän on!
VastaaPoistaMä juoksin meidän koiran kanssa ensimmäisiä kertoja, kun se oli noin puolivuotias. Kyse on erittäin energisestä ja pienikokoisesta koirasta (isomman kanssa olisi ehkä ollut liian aikaista aloittaa). Juoksu sujuu yhdessä tosi hyvin, mutta vaati alkuun harjoittelua. Koira pääsee aika nopeasti omaan flow'hunsa ja juoksee kevyesti mukana. Huvittavasti katsoo välillä mua ja "hymyilee". Tosin vilkkaana yksilönä kyllästyy kohta 5 km jälkeen joten yhteisten juoksulenkkien pituus on sitten sitä luokkaa. Ja siis oikeasti kyllästyy - väsymisestä ei ole kyse. Voin vannoa :D
Hienoa, että löysit uuden vanhan ystävyyden! <3
Saa nähdä missä kilometreissä meillä iskee kyllästyminen. Tyyne kyllä juoksi ainakin tuplat sen minkä minä, sillä ei hän tietenkään ollut kiinni koko aikaa (vaikka kiinnipitoaika ei nyt ole ihan vielä loppu...), mutta hän kyllä pysyy hyvin näköetäisyydellä.
PoistaVeikkaan ettei meillä tylsistytä kovinkaan nopeasti, ainakaan jos irti saa juosta.
Mä en tiennytkään että sulla on koiria! Mä luulen että se on joku hormonaalinen juttu että kun tulee äidiks, niin se koiran rooli perheen vauvana vähän kuin väistyy ja kiintymyssuhde vähän joutuu koetukselle.. Meilläkin siis on 9 vuotias koira, edelleen menossa mukana 3 v ja 2 kk tyttöjen kanssa.
VastaaPoistaHommaathan kunnon vehkeet koiralle juoksemiseen, eli valjaat, joustava naru ja juoksuvyö itelle. Teet haukulle palveluksen! Ns. Husky-valjaat on parhaat koiran fysiikalle ja niitä saa aika edukkaasti mm. isoimmasta koiratavikeketjuliikkeestä mikäli koira sattuu olemaan ns. standardikokoa että ne valmiit mallit passaa. Teetettyökin saa suht edukkaasti harrastajilla :)
Iloa koiran kanssa juoksemiseen! Meidän koira on terrierinä turhan kiivas juoksukaveri, alkaa komentaa kun koettaa juosta. Kävelylenkilläkin se on alkanut raahustaa perässä , en tiedä onko kunnossa vikaa vai haluaako se vain suojella laumaansa vahtimalla sitä joukon viimeisenä käsin.
No tästä sen näkee nyt kuinka kiinnostunut koirista olen ollut :D
PoistaJeps, kyllä kunnon vehkeet menee nyt hankintaan, ensimmäiseksi ne valjaat sillä pannan kanssa oli ikävä juosta vaikka ei tuo kireälle tuota hihnaa vedäkään ja panta on löysällä. Ja joustohihna myös tulee ostoslistalle. Vyötä itselle tuskin hankin sillä juomapullovyö toimii joustohihnan kanssa mainiosti ja siihen saa kaikki romppeet mukaan.
Aikalailla on lenkkimaastot mulla sellaiset, että koira saa juosta irti. Tottelee luonnostaan hyvin ja pysyy lähellä vaikka ei kauheasti ole koulutettukaan.
Oikein odotan juoksulenkkejä ja nythän mulla on oikea turvakaveri mukana. Se on nimittäin voi voi jos joku yrittää tehdä jotain mulle koirulin mukana ollessa. Saapi nimittäin hampaat persuksiin. Karjapaimenkoira ei paljoa pelkää :D
Kiva että voit pitää vapaana. Meidän haukkua ei oikein voi pitää jos on mahdollisuus kohdata muita. Ja jos se olisi irti en tiedä miten juoksisi mun kanssa - en ole koettanut :D
PoistaMutta löysin itse uudelleen ilon reippaasta kävelylenkkeilystä, vaunujen ja koiran kera. Rakastan syksyä, se on lempparivuodenaikani kevättalven kanssa. Loppukesä, alkusyksy, lopputalvi.. :)
Oih, aivan mahtavaa!
PoistaMeidän miltein 11v herran kanssa ei enään taideta juoksuharrastusta aloittaa, mutta ehkä herran seuraajan kanssa? Vähän kutkuttais, mutta katsotaan.
Ihania juoksulenkkejä teille alkusyksyisessä säässä :D
Juu, ei meilläkään herra 14veestä ole lenkeille :)
PoistaMutta ihan kivaa hommaa on todellakin, joten eikun vaan sit seuraajan kans ehdottomasti kokeilemaan!