Ei sovellu yötyöhön - ja mitä siitä seurasi?

Edessä uusi ja huima tulevaisuus ❤️ niin ainakin haluan ajatella ja kyllä sydämessäni uskonkin siihen täysin. Turvallisuushakuinen minä sen sijaan on viime kuukauden ja etenkin viime viikot huutanut mun sisällä aivan jotain muuta. Lähinnä se huutaa - ahdistaa, pelottaa, etkö nyt tajuu, että hätätila SOS, SOS, SOS!

Perjantaina on nimittäin mun viimeinen työpäiväni, josta jään sitten kahdeksi viikoksi lomalle ja sen jälkeen työttömäksi. Tosin kaikenlaista ihanaa uutta työtä on tullut vastaan ja vaikkei yksikään ole täysipäiväistä työtä - uskon jotenkin vakaasti siihen, että kaikki järjestyy ja pääsen aloittamaan elämässä ihan uudenlaisen uran ihan uudenlaisissa kuvioissa.

Taisin nimittäin jopa luvata työkkärin ihanalle naiselle, että juu, syyskuussa mä olen koulussa opiskelemassa myyntiä ja markkinointia! Sillä todella vähän on päivätyötä tarjolla lähihoitajille, enkä oikein edes tiedä onko se mun juttu enää... terveys ja hyvinvointi on edelleen mun intohimo, mutta pikemminkin ennaltaehkäisevänä työnä.

Haluan auttaa etenkin naisia löytämään itsestään sen oman potentiaalin, sen fiiliksen, että me jokainen voidaan aina edes jollain tavalla vaikuttaa meidän hyvinvointiin.

Toinen juttu on Rakkaus - toivoisin niin että jokaisella olisi mahdollisuus kokea itsensä arvokkaana ja rakastettavana naisena ja ihmisenä. Kuinka jokainen meistä on tärkeä, uskomattoman ihana ja rakastettava. Ja kaikki meistä on ansainnut hyvää, vaikkei elämä sitä aina meille kultalusikalla suoraan tarjoilekaan... Kuinka tästä sitten tehdään ammatti? No sen aika mulle näyttää!

En voi väittää, että olisin leijunut viime aikoina missään onnenpilvissä. Välillä fiilis on ollut todella vahva, loistava, kaikkeen luottava ja välillä jotain aivan jotain muuta. Eilen en jaksanut tehdä lähes mitään muuta kuin nukkua, koska suht balanssiin saadut yöunet on viime aikoina olleet aivan jotain muuta kuin balanssissa. Aivan sama kuinka paljon olen kiskonut magnesiumia, l-teaniinia, tuulettanut makuuhuonetta, meditoinut, hengitellyt... mistään ei ole ollut apua. Aamulla herään tokkuraisena katkonaisen yön jälkeen. Pahimpina öinä herään valvomaan useaksi tunniksi sudenhetkellä.

Vaikka kuinka tiesin lääkärin lausunnon - Ei sovellu yötyöhön - johtavan irtisanomiseen, on sen sisäistäminen ollut välillä todella haastavaa. Se tarkoittaa tippumista pois työyhteisöstä ja tärkeiden ihmisten elämästä menettämistä. Olen kokenut olevani myös epäonnistunut. Miksi minä en pysty yövuoroja tekemään - siis minä entinen yökyöpeli!?! Muut paahtaa 3 vuoroa ihan tuosta noin vaan. Miksi minä en pysty?

Onneksi elämässä on niitä kulmakiviä joihin turvata. Freetox Ketopowerista kerkesin onneksi saamaan itselleni ruokavalion, joka näköjään tiukassakin tilanteessa pitää mut irti tunnesyömisestä. Okei, ei ole ollut ihan optimaalisella tasolla tämä homma - koska stressi. Mutta ketoosissa mennään edelleen ja toisaalta se on ihanan helppoakin. Kun ei ruoka vaan maistu, niin mikään ruoka ei ole oikeastaan helpompaa kuin ketoruoka. Ja koska en halua luopua ketoosista, estää se lankeamasta sokeriin vaikka stressitasot vetää tuolla jossain äärilukemissa.

Onnea on myös puoliso joka osaa pysytellä niin järkyttävän tyynenä ettei mitään järkeä. Hän on koko ajan nähnyt sen ettei meillä ei ole mitään hätää. Hän näkee jopa sen, että tätä kaikkea johtaa joku suurempi juttu - että kaikella tällä on todellakin jokin merkitys. Olenhan mä sen itsekin tuntenut, mutta wow, melkoista se on kuulla myös toiselta.

Onnea on ystävät, jotka tukee ja myös peilaa, niille voi vuodattaa omat pelot ja varjot ja nekin sanoo, et hei ei mitään hätää!

Onnea on ne ihanat, jotka on antaneet mulle töitä. Mun pelastusrenkaita, valoa niihin hetkiin kun epäusko iskee. Kun tuntuu ettei mistään tule mitään, on jotain mihin konkreettisesti tarttua ❤️ ja jonka tietää olevan askel kohti tulevaisuuden polkua vaikka juuri nyt on käsiteltävä kaikki nämä luopumisen ja muutoksen tuomat asiat.

Tiedän kaiken tämän johtavan kyllä hyvään. Joku päivä sanon, että tää oli parhaita juttuja mitä mulle on ikinä tapahtunut. Nyt mun pitää vain luottaa ja hypätä "Over the edge!" Mä olen muuttunut ihmisenä ja näin myös mun elämäkin muuttuu...

Välillä on todella vaikea ymmärtää, että tuolta peilistä katson vastaan todellakin minä. Se minä kun nykyään on S-kokoinen, lyhyttukkainen ja silmälasipäinen! Ja kaikista viimeaikaisista tuntemuksista huolimatta tiedän, että olen hyvä tyyppi ja rakastava sekä rakastettava ihminen ❤️

Eletään siis jänniä aikoja ystäväni

Rakkautta ja iloa elämääsi

iive