(Tokikaan mistään aloittamisesta ei varsinaisesti voida puhua, sillä ketoosissahan on oltu aikalailla jo kuukausitolkulla, mutta välillä rennommalla otteella, välillä skarpaten, nyt sitten tämän skarppauksen vuoro)
Freetox ryhmässä on tavoitteena aloittaa myös uusi yhteisaloitus, mutta minusta tuntui etten jaksanut sitä nyt kyllä odotella vaan tarve oli startata jo nyt. Saahan sitä lisäboostia sitten sieltä kun muutkin aloittavat.
(ps. se yhteisaloitus kuulkaas on jo torstaina!)
Mikä on siis se meininki?
Tarkoituksena on mennä hetkeksi vähän tiukempaan ketoosiin. Tehdä siis sellainen niinkutsuttu ryhtiliike. Tavoitteena on saavuttaa ketoosin terapeuttinen tila eli luoda kehossa tila, jossa se saisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet korjata itse itseään. Varsinaisesti painon ei ehkä tarvitsisi pudota, mutta ei sekään kyllä haittaa.
Mukana on ketoosin lisäksi myös pätkäpaasto n.16h paastoa päivittäin. Käytännössä oma syömisikkuna on siis ajalla 08-16 ja paastoaika taas 16-08.
Haasteita hommaan tuo kyllä perjantaina Tubeconiin lähtö ja viikonloppu siellä... mutta se ei ole este! Luultavasti reissupäivinä hiilarit menee yli - mutta sittenpä menee. Sitten jatketaan taas heti kotona. Tämän asian kanssa kun kuitenkin vaan on niin ettei tämä homma yhdestä päivästä pieleen mene.
Viime viikko oli siis huikea! Siis aivan huikea! Vaikka samalla myös aivan perseestä, sillä ihanan Kaisan sanoin...
Jos kaikki olis blissiä ja ihanaa, me ei ikinä opittais mitään!
Mitä tuo kaikki sitten tarkoittaa? No sain kokea sitä blissiä, mutta sain kokea myös raskaita fiiliksiä, asioiden läpikäymistä ja niistä irtipäästämistä. Ymmärsin aivan mielettömiä juttuja! Sain luettua läpi Joe Dispenzan Yliluonnolliseksi ja Bruce M. Liptonin Ajatuksen biologian sekä tein ahkerasti Maria Nordinin Eroon Oireista kurssin harjoituksia.
Me voidaan tosiaankin itse paljon vaikuttaa siihen, mitä me ollaan ja mitä meistä tulee. Se millaiset geenit on meille suotu - joo - vaikuttaa se, mutta paljon meille vaikuttaa myös YMPÄRISTÖ eli se mihin me ne geenit pistetään elämään ja millä me niitä ruokitaan? Enkä nyt puhu vain pelkästä ravinnosta vaan asenteista ja ajatuksista!
Jos puhut itsellesi itsestäsi rumasti - niin sitä taatusti tulet olemaan! Joskus vuosi pari sitten heitin oikeasti tännekin kuvan missä lukee - Rakastan itseni kauniiksi! Ja näin on tapahtunut! En ehkä ole missi, mutta en nyt mikään susirumakaan ja henkisesti rakastan itseäni nyt niin paljon enemmän. Tuo Rakastan itseni kauniiksi ajatusmalli on toiminut parhaimmin kuin yksikään laihdutuskuuri!
Mutta kaikkien noiden tiukkojen ajatusvääntöjen (ja aika monenkymmenen meditaatio ja hengitysharjoituksen) kanssa unohtui osaltaan kuitenkin sellainen ihan pikku juttu... tai pari. Unohtui välillä nimittäin syödä ja juoda - kas siitäpä tuli sitten vähän paha olo. Onnea on mies joka kokkaa ja huolehtii kun vaimo tipahtaa olohuoneen matolle selälleen äksäksi kesken päivän!
Että kyllä sillä ravinnollakin on merkitystä ja siksipä skarppaus on nyt todellakin paikallaan.
Miehekäs ketoruoka, mutta aivan jäätävän hyvää sellaista!
Tää
skarppaus on nyt lähtenyt ihan hyvin käyntiin, vaikkakin sunnuntaina
illalla oli tilanne tämä... täysin tyhjät siemennäkkärivarastot -
katastrofi! Mietin, että leipoakko klo 22:22 illalla vai paastota?
Päädyin sitten leipomaan aamulla!
Mun aamuateria on koko kesän sisältänyt (pl. hotelliaamupalat): yksi siemennäkkäri + rasvainen jogurtti kapryylihapolla ja
marjoilla + kermakahvi. Nii ja VETTÄ - paljon vettä ja välillä
viherjauheshottia.
Nyt
jätän tuon jogurttihässäkän pois ja lisään lisärasvat kahviin.
Aikomuksena on tsekata ruokapäiväkirjaa jonkun aikaa, mitä se nyt sitten
lopulta sanoo niistä hiilareitten määristä. Jatkossa on ehdottomasti
tarkoitus syödä noi marjat päivittäin ja sovittaa hiilihydraattimäärät
sen mukaisesti.
Terveyttä tukeva uintiprojekti jatkuu myös hyvin. Olen käynyt tasaisesti
uimassa muutaman päivän välein ja saanut myös tsemppikavereita! Viime
viikolla meillä oli myös itsensäkehittämis-kävely-uintitreffit ystävän
kanssa ❤️ Onhan tää vähän hyytävää... keväällä uiminen oli paljon
helpompaa kun vesi oli lämpimämpää joka kerta. Nyt se on vaan kylmempää
ja kylmempää... huh!
Muutenkin sosiaalinen elämä on ollut taas vilkastumaan päin, mikä on ihan mahtavaa! Uintitreffejä, kaupunkitreffejä ja myös nautiskelutreffejä on vietetty kyllä nyt ihan urakalla (joten siksikin skarppaus ihan paikallaan on). Söin jopa kakkua, koska ei pidä olla tiukkapipo! Tästä lähti myös ajatus pienoiseen hiilaritankkaukseen, että ehkä sekin tekisi ihan hyvää... mutta ei se sitten ihan lähtenyt juurikaan tätä ja muutamaa pikkujuttua enempää...
Viikonloppu vietettiin äidin luona juhlien Lintusen syntymäpäiviä, ihana kesäviikonloppu! Tein myös vähän töitä eli valokuvaushommia ja päädyinpä myös kameran takaa - kameran eteen! Ihan vapaaehtoisesti ja omasta ideasta. Ei ehkä olisi tullut vuosi sitten tällaistakaan tehtyä.
Varkauden Vesitornin kahvilasta on huikeat näkymät, mutta ketoilijalle ei kyllä voi suositella... enkä kyllä muutenkaan hyvän kahvin tai laadukkaan evään ystävälle.
Toisin on Konttiravintola Mortonin laita, josta sai kanasalaatin ilman kanaa jauhelihapihvillä (söin viimeksi siis sen kanaversion, nyt teki mieli muuta). Tällä kertaa en myöskään nuukaillut hillokkeiden ym. kanssa, mutta nekin saisi siis pois ja tilalle muuta kivaa.
Konttiravintola Mortonin hampurilaissalaatti <3 perjantaina.
Lauantain (ja sunnuntain) ruoka - Salaattia, wokkikasviksia (Hetki Lempeän tulinen), kanaa, paprikaa, herkkusieniä ja aurajuustoa.
Kuvaushommat on kyllä ihania! Vaikkakin tällaisen kontrolli-tarpeisen ihmisen haasteena on kyllä nää lankakerien vyötteet (heijastaa, on rypyssä tai muuten vaan) ja kerät yleensäkin (hajoilee, tursuilee eikä tasan pysy paikoillaan). Silti se on ihanaa! Mulla aina lähtee vaan ihan lapasesta... ja tekisi mieli toteuttaa vaikka mitä ideoita, mutta sitten tulee versus aika-panostus-osaaminen-raha, joten toteutetaan jotain kivoja juttuja ja sitten vähän tavallisempia juttuja niin pysytään budjetissa!
Hommana oli kuvata someen myös muutama neule ja kips kaps mä päätinkin pukea ne päälle!
Henkisesti helpotti ihan todella paljon se, että sain mun ansiosidonnaisesta päätöksen. Päätoimisestihan olen nyt työtön, mutta sen lisäksi teen osa-aikaisesti freelancerina kuvaus & some-hommia sekä verkkokauppahommia etänä kotoa. Kerkesi jo vähän rueta jännittämään kuinka tässä nyt käy - rangaistaanko aktiivisuudesta (mut katsotaan siis tavallaan yrittäjäksi koska laskutan ukko.fi palvelun kautta) vai kuinka, mutta onneksi ei rangaista. Toki saan vaan osittaista ansiosidonnaista, mutta sehän nyt tietenkin on ihan ok.
Osittainen työttömyys on ollut mielenkiintoinen kokemus. Perfektionistisuuteen ja kontrolliin taipuvaisena ihmisenä on ollut todella vaikea sanoa, et hei ei oo mitään hätää! jos freelancer-töitä ei nyt vaikka ole ollut. Olen paljon tunnustellut sitä, että onko mulla oikeus ihan olla vaan? (ON!)
Mut tällä jatketaan ja saa nähdä missä sitä ollaan jatkossa!
Ainakin harrastuskalenteri täyttyy kovaa vauhtia. Ilmoitin itseni ja lapsen mm. heppakurssille, yritän ilmoittautua myös kansalaisopiston valokuvauskurssille (ehkä kuitenkin viikonloppusellaiselle?) ja keramiikkaryhmään. Lisäksi olisi uintitreenit hallilla pari kertaa vkossa ja myös järvessä... että mitenköhän mun aika nyt sitten näihin kaikkiin oikein riittää?
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos :)