Energiakivet - Kuukivi - Moonstone

Aivan pienestä tytöstä lähtien olen tuntenut vetovoimaa kiviin. Olin lapsi jolla oli kasa kiviä taskussa, pöydällä, vedessä maljassa, milloin missäkin. Oli upeaa halkaista kiviä ja löytää niiden sisältä salaisuudet, se välkehtivä salaisuus. Nämä olivat siis aivan "tavallisia" kiviä järvestä tai pihalta, useimmiten kai graniittia tai muuta vastaavaa. Fiilistelin jo silloin vahvasti sitä kuinka vesi sai kivet loistamaan aivan eri tavalla kuin kuivana. Vaarin luona minulla oli isohko lasivaasi, johon sain kerätä kiviä ja laittaa vettä päälle. Kiviä oli ihanaa katsella ja Vaari oli ihana kun oli ehkä se ainoa aikuinen joka näin antoi tehdä! (Mun sielunkumppani 💖 edelleen, vaikkakin tästä maailmasta poistunut jo, mutta onneksi silti niin läsnä aina välillä.)

Vieläkin meille muuttaa kiviä asumaan, milloin mistäkin. Luonnosta kerätyt kivet yleensä päätyvät jossain vaiheessa takaisin luontoon, ne vain käväisevät luonamme oleskelemassa. Lapseni on aivan yhtä "kivihullu" kuin minäkin. Minä olen ehkä nykyään paljon valikoivampi kun hän taas raahaisi kotiin lähes kiven kuin kiven.

Niin sanotut puolijalokivet sen sijaan eivät vain vieraile luonamme. Tosin niillä on tapana kadota ja ilmestyä milloin mistäkin. Lähes puolet kivistäni sijaitsee jossakin päin kotiamme ja sopivalla hetkellä ne ilmestyvät taas esiin. Usein ennen täysikuuta metsästänkin kiviä laatikoista, pussukoista, laukkujen pohjalta ja taskuista latausta ja puhdistamista varten. On niitä kiviä löytynyt sitten pesukoneestakin... ovat kai olleet kovastikin puhdistumista vailla...

Viime vuosien aikana näitä erilaisia energiakiviä on siis kertynyt jo mielenkiintoinen määrä ja lisääkin voisi tulla. Energiakivet ovat valikoituneet intuitiivisesti luokseni niin luonnosta kuin kivikaupastakin ja selkeästi eri kivet kutsuvat eri ihmisiä ja eri kivet kutsuvat eri tilanteissa. Minä olen tähän mennessä kokenut vähäisesti vetoa punaisiin tai ruskeisiin kiviin. Toki minulta muutama löytyy, mutta olisiko niin, ettei niiden aika vielä ole tai sitten niidenkin alueita on nyt aukonut muut kivet paremmin?

Ametisti on ollut polullani selkeästi läheisin kivi. Sen energia vetää aina puoleensa. Niitä löytyykin minulta useampia, ehkä jo sen verran, että uusien Ametistien hankkiminen lähentelisi jo hieman... no, aina yhdelle huipulle ametistille tilaa tietenkin vielä on (matka pohjoiseen ametistikaivokselle suunnitteilla).

Sisäisen rauhan kivi, jolla on korkea henkinen värähtely. Loistava meditointikivi, joka hiljentää mielen ja vahvistaa intuitiota. Auttaa myös uniongelmissa ja päästämään irti riippuvuuksista.

Myös Fluoriitti houkuttelee aina luokseen, niitäkin minulta löytyy useampi. Tosin etenkin Fluoriitti tykkää piileskellä eri puolilla kotia ja ilmestyy vastaan vaikka sukkalaatikosta tai meikkipussista, sopivalla hetkellä. Niitäkin on useampi kertynyt...

Fluoriitti voimakkaan suojaava ja suojeleva kivi, joka yhdistää eri henkisiä tasoja. Puhdistaa alitajuntaa tuomalla pinnalle tukahdutettuja tunteita, muistoja ja ajatuksia. Hellii ja hoivaa mieltä. Auttaa keskittymisessä ja uuden oppimisessa.

Vuorikristallia voisin sanoa kaiken perustaksi. Lähes aina pidän kaulassani yksinkertaista Vuorikristallikidettä ja sen lisäksi jotain muuta kiveä. Nyt Moonstonen tultua on Vuorikristalli saanut levätä. Moonstone ei ole tarvinnut vahvistusta.

Voimakas auran puhdistaja ja mestariparantaja. Kivistä monipuolisin, sillä se tasapainottaa kaikkia chakroja. Todellinen voimakivi, joka ohjaa kantajaansa henkisellä polulla.

Kuukivi - Moonstone on uusin kiveni. Juuri nyt en voisi kuvitella eläväni ilman sitä. Näin Minimoonstone-korun Karmakivikorujen Facebook-sivuilla ja tiesin, että tämä minun täytyy saada. Juuri tämä kivi, tällaisena koruna ja juuri tästä paikasta. Ongelmani rahan kanssa meinasi olla este Kuukiven elämääni tulemiselle, sen ostaminen tuntui jostain syystä mahdottomalta ajatukselta, mutta onneksi blogin kautta asioita voi luovia ja yhteistyössä upean Kaisa W Koskisen kanssa kuukivi päätyi kuitenkin minulle. (Ja uskon myös, että tälle oli syynsä, siis etten kiveä voinut ostaa, sillä siinähän ei olisi syntynyt samanlaista yhteyttä ja yhteistyötä minun ja Kaisan kesken niin kuin nyt on syntynyt ja mitähän kaikkea tästä sitten seuraakaan...)

MINIMOONSTONE 💕
Moonstone on voimakas kivi, joka pitäisi olla joka naisella! Se tukee feminiinistä energiaa, voimistaa ja tukee naiseutta. Kivi tunnetaan kautta aikojen tasapainottavista ominaisuuksistaan, intuition voimistamisesta, rakkaudellisen energian avaamisesta ja uusien alkujen tukemisesta. Lisäksi moonstonea pidetään onnenkivenä niin rakkauteen, kuin bisneksiin.
Löydät tämän ja muita ihanien vibojen koruja

http://www.holvi.com/shop/kaisawkoskinen 💕

Kuukiven energiassa on jotain mystistä. Kuun valohan on lainavaloa, auringosta tulevan valon heijastetta. Joten on täysin ymmärrettävää, että minä auringon lapsi kaipaan myös kuun valoa, sillä sehän on sitä aivan samaa valoa, vain kuun omalla energialla lisättynä. Koen vahvasti, että vaikka mitä tahansa kiviä voi ladata auringon tai kuun valossa, niin Kuukivessä tämä energia latautuu jotenkin erittäin vahvasti. Se näyttää meille meidän valot - ja varjot.

Polkuni on tällä hetkellä hyvin feminiinienergiaan painottuva vaikka tajuan sen vasta nyt, joten oikea kivi tuli oikeaan hetkeen, oikealle ihmiselle, niin kuin se aina meneekin. En edes lukenut tietoisesti Kuukiven energioista vaan pelkän kuvan perusteella se kutsui luokseen. Olenhan "kuuhullu", joten kai sellaisella Kuukivikin pitää olla? Kutsumuksen syynä oli kuitenkin aivan muu, vaikka kyllähän kuukin feminiiniin polkuuni vahvasti liittyy. Moonstone on ollut kuin sinetti matkallani feminiiniin naiseuteen. Se kietoutuu yhteen yli vuoden pituiseen matkaani, jota olen tehnyt ja jota on vahvasti johdattanut kuu, kierto, rytmi ja naiseus.

Kuukivi on voimakasta feminiiniä energiaa säteilevä kivi, johon liitetään rakkaus, itsetutkiskelu ja selvänäköisten kykyjen kehittyminen. Rohkaisee kulkemaan uusia polkuja ja suojelee matkalla.

Kun luin ensimmäistä kertaa Meri Mortin Lumoava nainen kirjaa, en tajunnut siitä puoliakaan. Tiesin kirjan olevan minulle äärimmäisen tärkeä, mutta yhteyteni feminiiniin energiaani, omaan kehoon(!!!) naiseuteen ja seksuaalisuuten oli aivan täysin hukassa. Kuun vetovoiman ja vaikutuksen tunsin kyllä, mutta tiesin jonkin asian olevan pielessä. Pitkin kevättä sain pitkälti merkkejä siitä, että minun täytyy luopua e-pillereistä, kunnes tuli se päivä, että tiesin etten enää yhden yhtä e-pilleriä enää voi syödä. Sen myötä käynnistyi prosessi, joka on ollut koko vuoden kantava ja merkittävin teema. On kuin kehoni ja minun väliltäni olisi rymäytetty raskaat pölyiset samettiverhot pois, aloin tuntea valtavasti ja täytyy myöntää, että välillä olen ollut täysin ymmälläni ja pitelemättömissä näiden heränneiden asioiden kanssa. Toisaalta tiedän, että tämä kokemus on ollut yksi parhaista elämässäni. Jo aiemmin matkallani minusta oli tullut Äiti. Nyt minusta tuli Nainen, feminiininen, rohkea, seksuaalinen, voimakas Nainen ja etenkin puoliso ja kumppani (eihän tässä olekaan kuin 12 avioliittovuotta takana... että pitkän matkaa on saanut harjoitella ja nyt vasta tässä pisteessä...)

Matka naiseuteen on ollut huikea. En olisi koskaan voinut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella miltä minusta nyt juuri tuntuu, täynnä rakkautta, intohimoa, itsevarmuutta... ja kaikki tämä vaikka olen aivan matkani alussa. Kuinka tunnen olevani elossa ja tämän kautta ottavan paikkani maailmassa aivan erilaisella tavalla kuin ennen.

Susinainen minussa on nyt herännyt täysin, en ole enää patriarkaalisen yhteiskunnan alistama "koira". Minä kuljen nyt Villien Naisten polkua, Lilithin, Eevan ja Maria Magdalenan jalanjäljissä.

Susi on villi ja älykäs. Se on selviytyja ja vaeltaja, joka liikkuu laajalla alueella. Susi uskaltaa jättää turvallisen kodin ja kulkea erämaassa, matkata luonnon armoilla kohti tuntemattomia ja tutkimattomia alueita. Sudessa on villiä, kesyttämätöntä voimaa, ja tuo voima on myös jokaisen naisen sisällä. (Katja Frange: Kuunsilta)

 Uusi ystäväni kirjoitti minusta

Susi - tuli 🔥 lauma, lauman hyvinvointi, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Vapaus kulkea sinne missä on valo. Kääntää kaikki kivet väsymättä, sisukkaasti, ei anna periksi.
Mystinen, salaperäinen, kommunikoi silloin kun on sanottavaa.
Villi ja vapaa kuun valossa kulkija 🌑🌓🌕🌗🌑

Minussa on valloilla nyt etenkin susinaisen sisäinen Tuhoajatar, Sisäisen Suuren Äidin vastapari. Tällä hetkellä tunnen olevani paljon enemmän Tuhoajatar tai Intohimotar kuin Suuri pyyteetön Rakkaus. Tiedän, että se on vain yksi vaihe matkallani, joka minun täytyy käydä läpi ja ottaa elämääni mukaan, mutta tunnen myös vahvaa vetoa siihen, että minun lahjani on jossain vaiheessa herättää myös muissa naisissa Suden ja Villin Naisen voimaa. Tai oikeastaan teen sitä jo nyt, tässä, kirjoittamalla.

Nainen on kuin villi luonto, yhtä aikaa kaunis ja kauhistuttava. Rakkaudellisen ja lempeän äidin lisäksi jokaisen naisen sisällä on myös Tuhoajatar, tumma feminiininen puoli. Se on pelotonta ja häpeilemätöntä, kuin Kali-jumalattaren energiaa. Kuin villi ja kesyttämätän susi, naisen sisäinen Tuhoajatar voi repiä riekaleiksi sen, mikä estää naista elämästä oman totuutensa mukaisesti. Tuhoajatar herättää naisessa sisukkuuden, periksiantamattomuuden, sekä rohkeuden kohdata, kuolettaa ja purkaa kaiken sen, mikä ei enää palvele korkeinta parasta. (Katja Frange:Kuunsilta)

Moonstone tuntuu tasapainottavan tuota niin, että muistan etteivät kaikki kestä voimaani näin ja että minun täytyy myös antaa tilaa muiden energialle. Oikeastaan yksi parhaista asioista mitä voin välillä tehdä on olla tekemättä mitään. Minä joka olen tehnyt aina paljon yksin, selvinnyt yksin, osannut tehdä mitä vain mitä olen halunnut, yksin ilman apua kiitos... yksinäinen Susi, joka ei tarvitse ketään eikä mitään, eikä periaatteessa tarvitse vieläkään, mutta jättäytymällä tästä pois, minä voin luoda toiselle tilan loistaa, ottaa oman voimansa käyttöön, olla tarpeellinen, tuntea osaavansa auttaa (minuakin).

Kaikkea ei ole pakko todellakaan tehdä yksin, vaikka osaisikin. Kun avaa itsensä ainaisen antamisen sijaan myös vastaanottamiselle... huomaa paljon uusia asioita. Tämä koskee myös parisuhdetta. Kun aloin kehittämään feminiinistä puoltani, huomasin kuinka mieheni sai enemmän tilaa olla mies, maskuliininen, voimakas. Annoin hänelle tilaa hengittää, olla vapaammin mies, ilman että hänen täytyi ottaa minulta sitä tilaa "väkisin", joka johti siihen, että minusta tuntui että minua jyrätään ja minä jyräsin vielä kahta kauheammin takaisin omalla maskuliinienergiallani.
Ehkä mieheni saattaa olla kanssani välillä kummissaan, vaikka suhteemme on upeampi kuin koskaan, sillä sen verran epätasapainoisia omat feminiini ja maskuliinienergiani ovat nyt olleet. Niin kauan olen elänyt maskuliinisen naisen mallia, että siitä on todella vaikeaa muistaa päästää irti, on vaikea muistaa ettei tarvitse enää, että joskus voi vain antaa olla ja joskus voi näyttää myös heikkoutensa.

Moonstone on toisaalta vahvistanut matkaani, mutta myös tasoittanut sitä etten kävisi aivan niin ylikierroksilla. Sillä täytyy sanoa, tämä Flow on upea, mutta todellakin myös aivan mielettömän uuvuttava. Välillä minun tekisi mieli vain heittäytyä matolle pitkäkseni ja huutaa, etten jaksa enää! Ja niin itseasiassa teenkin. Ja onneksi en ole yksin jaksamassa, vaan minulla on elämässäni oma lauma. On oma perhe ja kumppani, on upeat ystävät ja lisäksi vielä mahtava joukko muitakin ihmisiä, jotka ovat ilmestyneet elämääni syystä jos toisesta. Minä voin sanoa, apua en kestä, auttakaa! Ja joku tuntee kutsumuksena tulla minua tukemaan ja aina voin ottaa energiakiven, hengittää, sulkea silmäni, kuunnella ja tuntea, sillä universumi osaa lähettää juuri aina oikean avun, oikeaan aikaan kun vain pyydän.

Joten

Mitä mahtavinta viikonloppua

Rakkaudella
Ikionnellinen

iive

Matkalla kohti unelmaa

On Minä Olen Messujen jälkeinen aamu. Takana pitkä intensiivinen viikonloppu. Stereoista soi Deepthin uusi Valoa-levy. Olo on huikea, upea, sekava, vähän jännittynytkin.

Vuosi sitten kävin messuilla yksin. Nyt sain jakaa matkan kolmen upean naisen kanssa. Vuosi sitten kannoin surua sydämessä siitä, että mistä ihmeestä minä sen oman heimon löydän ja nyt se on tässä. Se tunne on Upea 💗 Minulla on sisaria, joiden kanssa tätä elämää ja kokemuksia jakaa. Eikä ne sisaret näihin kolmeen ihanaan lopu, vaan sisaria, saman polun valinneita kulkijoita tupsahtelee elämään sieltä sun täältä ja joka ikisestä olen niin kiitollinen 💗 En ole yksin, en ole outolintu, minulla on paikka tässä elämässä, sisarten keskellä 💗 Ja meitä on paljon! Näitä ihmisiä suorastaan tulee nyt ovista ja ikkunoista ja se on aivan mahtavaa 💗

Mitkään messut, edelläkävijät tai luennoitsijat eivät voi meidän elämäämme muuttaa, etenkään puolestamme. He voivat kuitenkin olla sanoina, tunteina, tien näyttäjinä sille mitä kohti itse hapuilemme. Sieltä omasta sydämestä, valosta, vaistosta on ne omat voimat löydettävä, omin keinoin. Mutta aina helpottaa se, että voi nähdä toisen siinä omalla matkallaan tai kun voi jakaa matkan toisen kanssa, niin sisaren, veljen tai puolison tai oman äidin ja tyttären.

Miksi kirjoitan tätä blogia? Sitä olen miettinyt paljon. En halua ketään neuvoa, en halua kirjoittaa artikkeleita, arvosteluita tai "lehtijuttuja". Haluan kirjoittaa ihmisenä ihmiselle, naisena naiselle, sisarena sisarelle, sisarena veljelle. Samalta tasolta, en ylempää, en alempaa. Näyttää vain millaista tällainen elämä on kun sitä johdattaa oman sydämen valo ja yhteys suurempiin korkeampiin voimavaroihin. Tarkoitukseni ei ole ketään johdattaa, opettaa tai neuvoa, vain näyttää, että tällaistakin elämä voi olla. Eikä kaikkien tarvitse tällaista polkua kulkea, sillä kaikilla meillä on omat tiemme.

Jokaisella meillä on omat intohimomme, ne taikavoimamme joita tässä elämässämme käytämme. Joku luo taidetta, joku parantaa, jonkun rakkaus tuo meille valoa, jonkun energia nostaa meissä ilon, joku on se joka näyttää meille voiman jota sisällämme kannamme. Minun intohimoni ja voimani on ainakin tässä hetkessä pitää huolta tästä meidän temppelistämme missä tätä matkaamme tässä maailmassa kuljemme. Kuinka me voisimme pitää huolta myös siitä, rakastaa ja arvostaa kehoamme, rakentaa siitä päivä päivältä upeammaksi rakkaudella, ei vaatimuksilla tai rääkkäämisellä.

Messuilta sain paljon eväitä oman polkuni kulkemiseen. Mitä voisin niistä kirjoittaa? Ajatukseni ja tuntemukseni ovat niitä kohtaan vielä todella sekavat, mutta on vahva tunne siitä mihin, miten ja miksi. Se, että ajattelin tieni johtaneen jo perille, se paljastui vasta hyvin pieneksi aluksi. Tämän ymmärtäminen herätti hetken ahdistusta ja pelkoakin. Vieläkö tästä pitäisi eteenpäin, korkeammalle mennä? Onko minusta siihen? Mitä minulta elämässä odotetaan? Onko se liikaa (koska siltä se tuntui)? Mutta on minusta ja sitähän minä oikeasti haluan. Muutos, alati virtaava vesi, roihuava liekki, virtaava ilma, elävä maa jalkojen alla. Mikään ei koskaan oikeasti pysähdy tai ole valmis, ei ainakaan minun elämässäni, sillä alati virtaamme, kehitymme, muutumme, kasvamme, opimme uutta, löydämme uusia polkuja joita seurata.

Koen, että tieni on myös sanoittaa. Näitä tunteita, tuntemuksia ja kokemuksia on joskus todella vaikea luoda sanoiksi, ymmärrettäviksi lauseiksi. Usein on paljon helpompaa vain katsoa toista ja pitää käsistä ja energia sekä tuntemukset virtaavat ilman sanoja, toinen ymmärtää kyllä. Se kieli on universaali.
Mutta meillä on myös puhuttu ja kirjoitettu kieli. Niilläkin kielillä minä haluan näistä asioista kertoa.
On helppo käyttää sydämiä, tähtiä, hymiöitä. Sata sydäntä ja homma selvä. Niiden energioiden tai tuntemusten pukeminen sanoiksi, ymmärrettäväksi tekstiksi tai puheeksi, sitä koen, että minun tulee tehdä ja harjoitella. Olen vasta tämän matkan alussa, olen kuin kirjaimia opetteleva pieni lapsi, mutta opin kyllä.

Että ei nyt tullut messupostausta siitä, mitä kävin kuuntelemassa, mitä tein tai mitä näin. Ehkä se tulee joskus ja varmastikin tekstieni seassa kulkien ainakin. Kiitokset kokemastani haluan kuitenkin antaa: Tim Whild, Suvi Bowellan, Deepthi, Ilkka Koppelomäki, Antti Heikkilä, Jaakko Halmetoja ja ihana rumpuhoitaja, shamaani Roy.

Tässä hetkessä kuuntelen Deepthin uutta Valoa albumia, välillä hymyilen, välillä nauran, välillä itken ja välillä vähän jopa suren. Kaikkea tätä rakkaudella, sydän ja sielu onnellisena ja värähtelevänä. Minä kuuntelen sydäntäni, minä olen matkalla kohti unelmaa, minä itseasiassa elän jo nyt koko ajan sitä unelmaani, koska siitä se lähtee. Ei ole enää mennyttä, ei ole vielä tulevaa, on vain olemassa tämä hetki.

Ihanaa viikkoa sisaret ja veljet

Rakkaudella

iive

Miksi valita keskinkertainen jos voi saada parhaan?

Yess!!! Vihdoin on perjantai ja työputki ohi. Taas yhdet yövuorot taputeltu alta pois. Viikko on ollut todella intensiivinen ihan joka suunnasta ja tuntuukin aika voipuneelta. Toisaalta on myös valtavan innostunutta energiaa ilmoilla, sillä huomenna aamulla starttaa Minä Olen Hyvinvointimessut 💗 ja täällä on jo kuumeisesti mietitty niitä tärkeitä asioita eli mitä eväitä otetaan mukaan, missä syödään ja mitä puetaan päälle!

Korut on mulle super super tärkeitä (tärkeämpiä jopa kuin vaatteet), mutta ei ehkä perinteisellä tavalla. Toki ulkonäkö merkkaa, mutta sitä enemmän merkkaa ihan joku muu. Korussa pitää olla oikeanlainen energia ja kaikki kohdallaan. Käytän lähes aina kivikoruja ja valitsen ne intuitiivisesti. Pitkään olen käyttänyt yksinkertaista vuorikristalliriipusta, mutta kun Facebookissa törmäsin Karmakivikoruihin, olin aivan myyty 💗 ja kun näin Minimoonstonen, tiesin, että tämä on just mulle 💗 ja niinhän se oli, sillä ihana Kaisa lähti mukaan ehdottamaani yhteistyöhön ja nyt olen nauttinut elämästäni moonstonen kanssa tämän viikon 💖 ja messuille tämä ihanuus lähtee ehdottomasti mukaan 💖

MINIMOONSTONE

Moonstone on voimakas kivi, joka pitäisi olla joka naisella! Se tukee feminiinistä energiaa, voimistaa ja tukee naiseutta.
Kivi tunnetaan kautta aikojen tasapainottavista ominaisuuksistaan, intuition voimistamisesta, rakkaudellisen energian avaamisesta ja uusien alkujen tukemisesta.

Lisäksi moonstonea pidetään onnenkivenä niin rakkauteen kuin bisneksiin. Nappaa omasi ihanien vibojen verkkokaupasta www.holvi.com/shop/kaisawkoskinen 💖

Energiakiviä niin riipuksina kuin raakapaloina tai hoitokivinä multa löytyy vaikka kuinka. Jokainen on valikoitunut matkaan kulloisenkin fiiliksen mukaan ja fiiliksen mukaan ne ovat käytössäkin. Olen aina pitänyt kivistä ja muistan pienenä Frantsilassa ihailleeni upeita kivivalikoimia. Sieltä ostettiin pienen pieniä ametisteja ja ruusukvartseja matkaan jo silloin. Eniten käyttämäni kivet ovat olleetkin edelleen ametisti, mutta myös fluoriitti sekä vuorikristalli. Nyt muut kivet saivat väistyä Moonstonen tieltä, ehkä laitan vuorikristalliriipuksen sen kaveriksi messuille tai sitten annan sen loistaa itsekseen... saa nähdä, intuitio kyllä sitten kertoo 💖

Ajattelin kirjoitella kivistä jatkossa myös lisää, etenkin nyt matkastani Moonstonen kanssa 💗💗💗 Kivet ovat yllättävän tuttuja (ja helposti lähestyttäviä) monelle ja aika monelta löytyy puolijalokivi tai energiakivi (niin kuin niitä itse kutsun) kotoa, edes se yksi. Messuilla tuleekin bongailtua kivimyyjiä ja taatusti lähtee taas pari kiveä itsellekin matkaan. Mun instasta löytyy huomenna ja sunnuntaina paljon messufiiliksiä, aivan taatusti myös kivistä 💖 Löytyy nimellä @iiveful ja tuolta sivubannerista pitäisi päästä suoraan sinne myös 💖

Löytyykö sulta energiakiviä? Mikä on sun suosikki ja etenkin miksi?

En oikein osaa edes kuvailla kuinka intensiivinen viikko on ollut. Energialataus ympärillä on valtava, vahva, toisaalta kuluttava, mutta myös ehdottomasti nautittava. Kaikki Tuntuu Vahvasti ja on ollut helppoa olla tässä hetkessä ja etenkin kehossa. Nautin aivan mielettömästi tästä mun kehosta nykyään, siinä on niin hyvä olla ja sitä on niin ihanaa rakastaa. Ajatus siitä, että on inhonnut kehoaan ja itseään yli puolet elämästään... aika kamalaa, mutta onneksi sen rakkauden itseään kohtaan voi tuntea nyt. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tämä fiilis ei ole syntynyt kuitenkaan pelkästään vain laihduttamalla, toki on helpompaa olla kun oma sisäinen kuva vastaa nyt enemmän sitä ulkoista kuvaa itsestä, mutta suurin merkitys on ollut sisäisellä työskentelyllä, sillä että on löytänyt itsensä sisäisesti ja on sen kanssa sinut.

Tämän itsensä rakastamisen ja hyväksymisen on voinut tuntea myös muissa asioissa. Se on muuttanut paljon asioita. Esimerkiksi suhde puolisoon on muuttunut aivan huikeasti, toki kipuilen joissakin asioissa edelleen ja meidän tulisessa suhteessa kyllä räiskyy myös riidat kun aihetta esiin nousee, mutta silti jokin siellä pohjavireessä on muuttunut 💖

Katsoin eilen Yökylässä Maria Veitolaa kun hän vieraili Lauri Markkasen luona ja yhden aika tärkeän yhtäläisen vireen sieltä löysin itseenikin kun Lauri pohti "Yritän olla paras versio itsestäni, niin en koe, että alkoholi tai mitkään muut päihteet edesauttaisi sitä."
Joskus mun parhaaseen versioon kuuluu viini tai skumppa, mutta tavoite on kuitenkin sama. Yritys olla joka päivä se paras versio itsestään. Mitä se nyt minäkin päivänä sattuu sitten olemaan. Paras versio itsestä naisena, ihmisenä, puolisona, äitinä, työntekijänä... missä kohdassa ja tilanteessa milloinkin on. Joskus on parasta tehdä asioita 100% täysillä, joskus levätä... joskus antaa kaikkensa toisen puolesta, joskus vetää raja...

Mun parhaaseen versioon arjessa kuuluu vahvasti ruoka. Olen aika paljon viimeaikoina ollut kuuntelevana ja tsemppaavana muitten murheisiin ja mulle on sanottu nyt aika monta kertaa, että mun pitäisi rueta vaikka terapeutiksi. Se vaan ei ole mun intohimo (ainakaan nyt tai niin että sitä työkseni haluaisin tehdä), sillä mun intohimo on ehdottomasti ruoka, rakkausruoka ja kuinka sen avulla voi kehittää sitä parasta versiota itsestään. Joka kerta nykyään syömistä fiilistellessäni on vahva ajatus ja tunne siitä, että mitä hyvää se ruoka mulle tekee? 

 Joskus vuosi pari sitten oli erään ravitsemusterapeutin möläys aiheesta "Ruuan ei tarvitse olla hyvää - silloin sitä ei tule ahmittua liikaa"... En voi olla kuin täysin eri mieltä edelleen ja oikeastaan vieläkin vahvemmin. En suostu enää syömään paskaa ruokaa tai edes ihan ok ruokaa. Ruuan pitää olla ihanaa ja loistavaa. Ei sen tarvitse olla mitään fine diningia - ei todellakaan! Mutta hyvää, upeaa, ihanaa ja etenkin hyvää tekevää sen pitää olla. Niin että sen nauttimisesta tulee superhyvä fiilis henkisesti ja myös fyysisesti. Ja sekin on eri päivinä eri juttu. Joskus se on vaikka rasvakahvi ja joskus vaikka latte. Niin kuin eilen. Eilen oli vahvasti lattepäivä yövuorojen välipäivänä jäätävän migreenin kera.
Ja voi se ruoka olla "epäterveellistäkin" joskus, jos se vaan sinä päivänä on vaan se juttu, että tarvitsee nyt vaikka sen suklaapatukan, sipsipussin tai makkaraperunat, niin sit se menee niin. Aikalailla nykyään vaan menee eri tavalla... joka asiassa eikä vaan ruuassa, koska on löytänyt elämäänsä vaan niin paljon parempaa, ettei noita edellisiä enää juuri tule valittua. Miksi valita keskinkertainen jos voi saada parhaan?

Mut nyt nukkumaan 💖 Parin tunnin päästä koomassa ylös ja miettimään messukamppeiden pakkausta ja yrittää vaan selvitä tästä päivästä. Hullua että tänään olen päässyt töistä 07:15 ja menossa nukkumaan nyt, huomenna herään jo ennen kuutta... on taas niin hohhoijaa fiilikset tästä. (Ei ihmisen kuulu elää näin! Mut tää on nyt parasta mitä mulla tässä hetkessä on ja niiiiin toivottavasti se paras on jotain muuta, ihan kohta).

💖 Aivan mahtavaa viikonloppua missä ikinä sitä vietätkään 💖

ja jos näät mut messuilla (tai missä vaan, ihan milloin vaan) 

niin tuu moikkaa 💖

Rakkaudella

iive

Nähdäänkö Minä Olen Hyvinvointimessuilla?

Useamman vuoden ajan olen käynyt Minä Olen Hyvinvointimessuilla ja tästä onkin tullut minulle oikein perinne. Tänne on vain päästävä! Viime syksynä kävin ensimmäistä kertaa I Love Me-messuilla ja niistä varmaankin syntyy nyt syksyn perinne, joten on ihanaa, että on jotain mukavaa mitä odottaa niin syksyllä kuin keväälläkin.

Viime keväänä kävin reissussa yksin, sillä kukaan ystävistä ei innostunut sillä kertaa matkaan mukaan, mutta onneksi reissuun pääsin paikallisen Paraseuran bussimatkalla, jonka järjestelyt olivat oikein oivat ja hintakin edullinen. (Tänäkin vuonna tekevät matkan Jyväskylästä jos olet kyytiä vailla). Aamulla lähdettiin ja illalla myöhään palattiin. Aikamoinen reissu tällaiselle introvertimmalle tyypille. Mutta ihanasti mut otettiin bussissa vastaan ja juttuseuraakin sain matkalle.

Vuonna 2019 Finlandia-talolla Helsingissä 9.-10. helmikuuta järjestettävät Minä Olen -messut kokoavat yhteen kehon, mielen ja hengen hyvinvoinnista sekä ihmisen henkisestä kasvusta kiinnostuneet ihmiset. Laajan messukokonaisuutemme tarkoituksena on auttaa messuvieraitamme löytämään juuri omaan elämäänsä sopivia ja omaa hyvinvointia tukevia asioita.

Nyt messureissulle lähdetään muutaman naisen voimin ja yötäkin ollaan Helsingissä eli molemmat päivät saa nyt messuilla viettää. Ja täytyy sanoa, että on muuten vaikea valita mitä ja ketä kuuntelemaan menee ja kun näytteilleasettajiakin olisi kiva käydä katsastamassa (intuitio on valinnoissa kyllä valttia ja monesti etukäteisvalinnat muuttuukin usein ihan toisiksi sitten paikan päällä). Sellaista todella kiinnostavaa kuunneltavaa ja katseltavaa kun tuntuu taas kerran olevan huimasti! Mutta valintoja on tehtävä ja loppujen lopuksi aika pian ne omat messutärpit sieltä löytyi.

Päivät näyttävät kuluvan minulla ainakin Finlandia-salissa. Lauantain aivan ehdoton juttu on Deepthin VALOA levynjulkistamiskonsertti. Sinne on yksinkertaisesti vain mentävä, sillä Kirsi eli Deepthi on ollut omalla matkalla aikamoinen valon edelläkävijä mun elämässä ja uskon, että konsertista tulee aikamoisen maaginen ❤️ Kirsin työ etenkin naisten voimaannuttajina ja yhdistäjinä on ollut huikeaa. Minunkin messuseuralaiset on tämän työn tulosta ❤️

Sunnuntaina on kolmen aikamoisen kovan miehen trio tiedossa. Ilkka Koppelomäki avaa aamun - joo, olen jo ollut kaksi kertaa katsomassa häntä (I Love Me-messuilla ja Saa Mitä Haluat-luentokiertueella), mutta jotenkin silti tuntuu että vielä kolmas kerta kyllä menee vaikka en tiedä tuleeko sieltä nyt sinänsä mitään uutta, mutta vahva fiilis on tästä. Ja innostus & intohimo on aina hyvästä ja positiivinen energia!

Antti Heikkilä herättää ristiriitaisia tunteita, mutta täytyyhän tämänkin herran energia käydä katsomassa. Ja kaikkeahan ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Silti erittäin mielenkiintoinen tapaus, etenkin tämän keväisen "ajojahdin" jälkeen. Ketä pelottaa se, että ihmiset ottaa oman terveyden avaimet omiin käsiin? Muuten en asiasta halua olla mieltä suuntaan enkä toiseen, vaan aina on hyvä tutkiskella erilaisia katsantokantoja.

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Antti Heikkilän luento ohjaa konkreettisin esimerkein kohti lääkkeetöntä elämää pureutuen sairauksien alkutekijöihin. Hän kertoo, miten sairauksia voi hoitaa ja ehkäistä ruokavalion ja liikunnan keinoin. Luennon ytimessä on insuliiniresistenssi, joka on keskeisin syy kaikissa nykyisissä elintapasairauksissa, etenkin 2-tyypin diabeteksessä sekä metabolisessa oireyhtymässä.

Jaakko Halmetojan luento on se sunnuntain Must see-juttu. Jaakon jutut ylipäätänsä kolahtaa ja muutenkin asenne/elämäntapa ja se tietomäärä mitä tällä miehellä on kaikesta! Huh huh! Livenä en ole häntä päässytkään kuuntelemaan aiemmin, vain telkkarissa tai nettijutuissa olen hommaa seurannut, joten mielenkiinnolla odotan mitä luennolla on luvassa. Erityisesti Jaakon intohimo etsiä poikkeuksellisen kirkasta terveyttä ja olotilaa ravitsemuksen ja elämäntavan avulla, on mielenkiintoinen. Sillä kun sen kirkkaan olotilan on itsekin erinäisissä elämäntilanteissa kokenut ja aistinut, niin on se kyllä huima fiilis!

Jaakko Halmetoja on hyvinvointi- ja ravintoasiantuntija sekä tietokirjailija, joka tunnetaan superruoka- ja biohakkerointi-ilmiöiden pioneerina sekä kotimaisten villiruokien popularisoijana. Viimeisen vuosikymmenen aikana Halmetoja on kansantajuistanut säännöllisten mediaesiintymisten sekä noin 100:n vuosittaisen yleisöluennon kautta lukuisten eri raaka-aineiden sekä teveysteknologioiden hyötyjä ja uniikkeja käyttötapoja.

Kirjastosta itseasiassa tarttui mukaan myös Pakurikääpä-kirja. Jos sen saisi luettua tällä viikolla ennen messuja? Tosin luettavien kirjojen pinoni on aivan valtava (taas) ja Pakuri-kirjassa on 261 sivua täyttä asiaa... joten saa nähdä kuinka käy. Tosin tarpeeksi kun kolahtaa niin se on kirjalle yksi ilta ja luettu. Biohakkerien käsikirja ja Stressikirjahan on jo luettukin.

Messuilla on myös kaikenlaista muuta tarjontaa. Messujen nettisivuilta Minä Olen Messut, löydät messuohjelman, messulehden ja puhuja-esittelyn sekä ylipäätänsä kaiken muunkin infon mitä tarvita saattaa.
Messut on kivasti uudistuneet joka vuosi, joten aina riittää uutta näkemistä ja kokemista. Tuntuu kyllä, että joka vuosi messuista tulee paremmat ja paremmat!

Tänä vuonna uutuutena Veranda 3-salista löytyy Viisas Elämä-kustantajan kirjailijoiden luentoja ja viereisestä Veranda 4-salista löytyy taas Hidasta Elämää-kirjasarjan kirjailijoita (kirjailijat tavattavissa luentojen jälkeen ja omistuskirjoituksenkin voi saada omaan kirjaansa). Viisas Elämä kirjailijoita paikalla mm. Ilkka Koppelomäki, Janna Satri, Tony Dunderfelt, Katja Frange ja Karita Aaltonen. Hidasta Elämää kirjailijoita mm. Meri Mort, Aaro Löf ja Miia Moisio.

Ja toisena uutuutena Terassi-sali on nyt muuttunut jooga-tilaksi ja siellä pääsee kokeilemaan hymyjoogaa, tuolijoogaa, yin-joogaa ja vaikkapa vinyasa-joogaa. Joogat järjestävät Joogakoulu Shanti ja Yoga Nordic. Ihanaa että joogat ovat just Terassi-salissa, sillä siellä on vaan niin mahtava fiilis isoine ikkuinoineen. Pakko on jossain välissä yrittää päästä hetkeksi myös joogaamaan. Ehkä lauantain viimeiseen joogaan kerkeäisi? Tosin joogamatto pitäisi ottaa mukaan... no katsotaan.

Minä Olen Hyvinvointimessut ovat kyllä tosiaankin melkoiset messut, en tiedä olisiko toisia vastaavia tarjolla jossa näin hyvä combo löytyy? On sitä henkisen puolen tarjontaa, mutta myös erittäin hyvä tarjonta itsensä kehittämisen ja myös ihan fyysisen terveyden kehittämisen tiimoilta. Eli koko meidän elämän paketti. 

❤️❤️❤️

 Keho - Mieli - Henki

❤️❤️❤️

Joten nähdäänkö messuilla?

Rakkaudella

iive

Tammikuun tulokset - Muutos2019 - Kauneuskuuri

Huh... mihin meni tammikuu? Kysyn vaan! Ihan niin kuin koko kuukautta ei olisi ollutkaan ja siksipä ehkä tuntuu ettei myöskään mitään tapahtunut, mutta kun kelaa kuvia ja kirjoituksia taaksepäin niin tapahtunut on vaikka mitä!

Tammikuun alussa pidin pienen uuden vuoden startin puhdistumiskuurin avulla. Noudatin Freetoxaajien Kauneuskuurin ohjeita jotka ovat olleet toimivia ennenkin. Tavoitteena oli skarpata ravitsemuksen kanssa ja haastaa taas itseä keittiössä kehittelemään uusia ruokia. Testailinkin paljon uusia reseptejä ja keitin ensimmäistä kertaa ikinä kalaluulientä. Tekemäni ruoka muuttuu päivä päivältä ravinteikkaammaksi ja myös maistuvammaksi. Uusia ideoita ja fiilistelyjä ruuan suhteen syntyy lähes päivittäin. Perhe otti vastaan myös leivättömyyshaasteen. Sekin on tuonut uusia ulottuvuuksia mm. aamu ja iltapaloihin ja innostuinkin leipomaan terveellisempiä ja proteiinipitoisempia leipiä luontaisesti gluteenittomista kikhernejauhoista, kurpitsansiemenjauhoista, mantelijauhoista ja kvinoahiutaleista.

Jatkossa kuitenkaan en tule harjoittamaan yhtä suurta aterioiden erottelua kuin Kauneuskuurin ohjeissa on. Pieni määrä hiilihydraatteja sopii minulle proteiinien kanssa mainiosti syötäväksi, koska en nauti niitä päivittäin. Ajatus ketoilusta myös mietityttää... mutta toistaiseksi kilpirauhasjuttujen vuoksi annan tämän aiheen vielä muhia päässä. Enkä toisaalta myöskään tiedä olenko aivan samaa mieltä kaikista maitotuotteista ym. mitä ketossa käytetään tai olisi ainakin helppo käyttää.

Olen saanut myös hengitysharjoitukset osaksi arkea. Usein muistan ne vasta nukkumaan mennessä, mutta niin käteviä ne ovat, että se ei haittaa vaan sängyssäkin homma onnistuu! Alaselkäkivut/jäykkyys on muuten vähentynyt luultavammin juuri näiden hengitysharjoitusten avulla huimasti! Olen tehnyt harjoituksia myös kuukautisten aikana ja tässä kuussa ei ole ollut lainkaan kuukautiskipuja! Tällä hetkellä fiilis on harjoituksista todella hyvä. Saan jo mielestäni huikean tuntuman vatsalihaksiin pelkästään hengittämällä ja jännittämällä. NYT olisin valmis jatkamaan uusien harjoitusten pariin, joten valmennuksen seuraavaa osaa odotellessa ❤️ Tärkeintä on kuitenkin hyvä pohjatyö, joten tätä en ainakaan lopeta kesken.

Hierontakupit ovat olleet käytössä nyt tovin. Niiden avulla on etenkin reisistä ja pohkeista tullut paljon sutjakamman tuntuiset. Hierontakuppeilu yhdistettynä kompressiovaatteisiin sekä yin-joogaan on tuntunut hyvältä ja kroppa tuntuu aukeavan useamman vuoden jumeista! Se tuntuu ihan mielettömän hyvältä. Sillä vaikka fibrokipuja ei ole ollut, niin silti keho on tuntunut omituisen jäykältä jo vuosia kun vertaa sitä entisaikojen elastisuuteen ja notkeuteen. Nyt tuntuu, että olen saamassa tätä fiilistä takaisin. Otin tänään itsestäni kuvat taas. Kahden viikon välillä on minusta jo aivan huima ero. Uskon, että kuukauden ero on jo sellainen, että tännekin kuva siitä sitten tulee.

Unelma päivätyöstä eteni myös. Pääsin vihdoin "työhaastatteluun" hakemaani työpaikkaan ja nyt ei auta kuin odottaa kärsivällisesti, että tuolta vapautuisi työpaikka tai syntyisi uusi paikka. Työhaastattelu lainausmerkeissä siksi, että mitään avointa paikka ei siis tosiaankaan nyt ole, mutta olen kärsivällinen. Jos minun sinne kuuluu töihin päästä, niin sellainen paikka minulle kyllä löytyy! Olisi kyllä ihan huikea juttu päästä töihin tuonne ❤️ sillä siellä pääsisin innostuksen ja intohimojeni pariin työskentelemään. Onneksi sitä odotellessa niitä intohimoja ja innostusta voi toteuttaa aivan mainiosti omassa elämässä.

Kuten koko viime vuoden, tammikuussakin panostin energiaani etenkin keholliseen hyvinvointiin ja olen yrittänyt treenata mahdollisimman hyvää tekevästi. Treenini ovat muiden silmiin ehkä vähän outoja, sillä muun muassa hypin ja pompin, täristelen ja sheikkaan. Venyttely ja tietynlainen jooga kuuluu myös liikuntarutiineihin. Oikein liikuntamuodoiksi lueteltavia juttuja ovat olleet hiihto ja uinti. Hiihdon kanssa keholla on ollut ongelmia, mutta uiminen on aina yhtä hyvä juttu. Siitä kroppa tykkää. Uskon, että samoin tulee olemaan myös hiihdon kanssa kunhan keho vain ensin tottuu siihen. Hiihtäessä kaikki sujuu hyvin ja keho sekä etenkin mieli nauttii, mutta hiihtämisen jälkeen on tullut vähän kurja olo. Sellainen väsähtänyt. Ehkä en vain osaa tarpeeksi himmailla?

Paino pysytteli koko kuukauden ensimmäisen notkahduksen jälkeen hyvin samoissa lukemissa, mutta nyt viimeisinä päivinä vaaka näyttikin tammikuulle -1,5kg! Tällä tahdilla (tai vaikka hitaamminkin) huhtikuuhun mennessä pitäisi se tavoitepaino olla plakkarissa ❤️ Tosin nyt kroppa on jo sellainen, että suurimman focuksen voi todellakin pitää liikkumisessa ja kunnon kohottamisessa. Ruokavalio kun nyt hoituu jo vähän vasemmalla kädelläkin ja sallii myös herkuttelua. Kuten tänään.

Tänään nimittäin treffailin ystävää kaupungilla ja herkuteltiin lounaan merkeissä ja suunnattiinpa vielä taidemuseoonkin! Oli aika ihana viedä ystävä taidemuseoon kun ne on mulle niin rakkaita. Siellä olikin aikas kivat näyttelyt, mun insta storyssä on paljon matskua niistä.

 Nanna Susi - Nainen ja hänen auransa

 Nanna Susi

 Canal Cheong Jagerroos - Yksityiskohta teoksesta Cinderella in Pink II

Museosta suuntasin vielä vaatekauppaan hakemaan lapselle muutamaa juttua ja bongasin sieltä alerekistä itselleni kivan haalean roosan peruspaidan. Ainoa vaan, että koko oli S. Päätin kuitenkin testata puseroa kun niin hiljaistakin kaupassa oli eikä sovituskoppeihin ollut jonoa ja aika mieletön yllätys kyllä. Mahtui se, eikä ollut edes makkarankuori. Itse sitä omaa muutosta kun on hirvittävän vaikea nähdä. Onneksi olen ottanut kuvia matkan varrella. Niistä muutoksen näkee itsekin.

Ihanaa viikonloppua kaikille

Rakkaudella

iive