Loksahdus

Viime päivinä on tuntunut siltä, että jokin on loksahtanut paikoilleen. Keho tuntuu juuri käynnistyneeltä koneelta, hieman yskähtelevältä, mutta käynnissä kuitenkin ollaan entisen totaalistopin jäljiltä.

Olen pyrkinyt nyt juomaan paljon vettä, siis tosi paljon aikaisempaan verrattuna ja huomannut nyt että mulla onkin itseasiassa jano lähes jatkuvasti. Olen oppinut siis huomaamaan, että hei, mua janottaa, käyppäs nyt juomassa taas vähäsen! Jopa töissä olen pystynyt pitämään tästä juomisesta kiinni ja lasillinen (n.3,5dl) hulahtaa alas aina keittiötä ohittaessa.

Olen myös tsempannut proteiinien kanssa ja pyrkinyt lisäämään proteiinia nyt jokaiselle aterialle. Kasvisruokavalioon siirryttyä siinä on ollut aikalailla ongelmaa, mutta nyt tuntuu kohtuullisen hyvältä, parannettavaa toki löytyy edelleen. Loistohuomio on ollut se, että kananmunapuuro onnistuu mikrossakin, eikä siihen sitä omenasosetta edes tarvita, hyvin menee alas ilmankin :D

Joogaa tai venyttelyä on tullut harrastettua joka päivä ja kyllä sen alkaa huomaamaan kerrankin. Aiemmin liikkuvuutta on ilmeisesti häirinneet liian rankat salitreenit, mutta nyt niiden puuttuessa alkavat kireydet häviämään pikkuhiljaa ja asanoihin taipuu paljon paremmin. Ja kehittäähän se joogakin ihan mukavasti sitä voimaa, hiki ainakin tulee.

Tänään käytiin uimassa Lintusen kanssa perinteiset maratoniuinnit (maksimi uintiaika) ja oli ihanaa uida kun aurinko paistoi suoraan altaaseen. Jostain syystä tällä kertaa kylmyys ei vaivannut lainkaan eikä myöskään väsymys, joka yleensä uintireissujen jälkeen on valtava. Harkinnassa on uusi uintireissu ihan lähipäivinä kuhan aikaa vaan löytyy.

Reilun viikon päästä onkin ensimmäinen kesälomaviikko tiedossa ja sen jälkeen viikko ilman Lintusta kun hän jää lomailemaan mammalaan. Toivon kyllä kovasti nyt tätä auringonpaistetta ja korkeapainetta koko kesäksi. Inhottava matalapaine kun tuntuu heittävän fibrokivut päälle ja korkeapaine taas vähentää niitä. Oon kuin yks ilmapuntari :D

Tiistai-iltana kävin Intuitiivisessa Enkelikristallimeditaatiossa Mandalatalolla. Oli kiva kokemus <3 Nimi on ehkä turhankin hmm... no joitakin ihmisiä hieman "jännittävä", meditaatio ei varsinaisesti tapahtumiltaan eronnut muista ohjatuista meditaatioista joissa olen käynyt. Se mitä jokainen henkilökohtaisesti meditaatiossa tuntee, onkin sitten toinen juttu. Itse olen iloinen, että uskalsin tuonne mennä ja sain ihanan rentoutuneen kokemuksen ja meditaation jälkeen jäätiin vielä juttelemaan pitkäksi aikaa. On aina mukavaa kun voi vaihtaa ajatuksia samanlaisista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Olisikin kiva, jos tännekin eksyisi kommentoimaan sellaisia ihmisiä joille myös henkinen hyvinvointi fyysisen lisäksi on tärkeää ja jos tiedät hyviä blogeja aiheesta niin nekin kiinnostavat kovasti!

iive

Leivonmäen kansallispuistossa

Sunnuntaipäivä sujui raittiissa ilmassa Leivonmäen kansallispuistossa. Aamupäivällä rauhassa heräiltiin ja sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kohti Leivonmäkeä. Lapselle puhuttiin menevämme retkelle kansallispuistoon ja että syömme siellä eväitä. Ensimmäinen ihmetyksen aihe olikin itse puisto, että mikäs puisto tämä kansallispuisto oikein on kun ei täällä mitään keinuja ole :D
Seuraavaksi piti sitten keksiä selitys miksi kansallispuistoja on. Laitan tähän kuitenkin nyt virallisen selityksen, en omaani :D

Kansallispuistot ovat suuria luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa. Kansallispuistoissa on merkittyjä reittejä, luontopolkuja ja tulentekopaikkoja. Kansallispuistoissa voi myös yöpyä, sillä niissä on telttailualueita tai yöpymiseen tarkoitettuja rakennuksia. (Lainaus: Luontoon.fi)

Suomen kansallispuistot ja tiedot löydät Metsähallituksen luontoon.fi sivustolta KLIK!

Valitsimme kohteeksi Joutsiniemen nuotiopaikan, reitti päätettiin jättää avoimeksi, mutta parkkipaikalle päästyä ja paikkaa tutkaillessamme päädyimme kulkemaan rantaa pitkin. Maasto oli upeaa, metsä eniten mäntymetsää, mutta muitakin metsätyyppejä matkan varrelta löytyi. Ja tässä kuvassahan näkyy vain murto-osa kansallispuiston reiteistä ja alueista jos tuolla käyminen kiinnostaa :)
Oma lempparipuuni on ehdottomasti mänty ja se olikin yksi suurimmista syistä miksi valittiin juuri tämä alue/reitti kuten seuraavasta kuvasta voi hyvin nähdä.

Maasto oli kohtalaisen helppokulkuista kävellen. Paikalla oli paljon väkeä (muttei liikaa) ja tavattiin myös muita lapsiperheitä tuolla, joten lapsille varsin kiva paikka. Yhteiskilometrejä meille kertyi kaikkine mutkineen noin 6km.
6km ihmeiden aihetta ja ensimmäistä kertaa sain kameran akun yhdellä reissulla kulutettua loppuun. Vaikka kuvausta kyllä pitäisi harjoitella vielä enemmän. Ei nuo matkakumppanit vaan jaksa säätämisiä odotella...

Joutsniemessä oli kaikki puitteet kyllä kaikin puolin kunnossa. Siisti wc, nuotiotarpeita yllin kyllin, saha, kirves jne.

Rauhassa saatiin keskenämme paistatella auringossa ja nauttia ruuanlaitosta ja syömisestä. Edellisellä Lintuniemen nuotiopaikalla oli oikein tungosta ja siellä oli telttailupaikalla yöpyjiäkin. Joutsniemessä ei ilmeisesti saakaan edes telttailla.

Oli ihanaa nauttia oman lapsen ihmettelyistä luontoa kohtaan ja oma lapsuus ja kainuussa tehdyt metsäreissut tulivat kyllä elävinä mieleen. Kertaakaan ei myöskään lapsen suusta kuulunut -Tylsää! vaan ihmettelyn aiheita ja tekemistä riitti.

Ruokailun kruunasi hiilloksella tikunnokassa paahdetut vaahtokarkit ja olihan ne aika hyviä :) Koskaan en ollut moisia syönyt!

Paluumatkalla päästiin kokemaan hieman erilaista luontoa kun pieni osa takaisintuloreitistä mentiin eri kautta kuin tullessa. Päästiin ylittämään mm. vesistö ja meinasi siinä hommassa kyllä varpaat mulla kastua (muilla oli gore texit jalassa, joten heillä ei hätää ollut...) ja pitkospuita pitkin myös päästiin kulkemaan mikä sekin oli melkoinen ihmetys lapselle, joka kertoi koko ajan kulkevansa "sillalla".

Itsellä evästys ei kasvissyöjänä oikein onnistunut ja loppumatkasta alkoi olla hieman väsymystä ilmoilla, rutkasti ruokaideoita nuotiolle tuli kyllä ja ostoslistalle oma halsteri. Mutta mikä oli parasta ehkä koko reissussa, niin metsässä ei ollut yhtään kipuja ja se se vasta arvokasta olikin mulle jota sattuu muuten koko ajan.
Kotiin päästyä joogailin vielä kunnon yin-joogat ja tänäänkään ei ihmeemmin reissusta kipuja/kolotuksia tullut sen kummemmin. Ja yöllä tuli muuten nukuttua aivan loistavasti!

Joten eikun seuraavaa retkeä suunnittelemaan <3

iive

Huono ulos, hyvä sisään

Kun ennen minulla oli paha olo tai olin stressaantunut, ratkaisin asian lähinnä syömällä, nukkumalla tai televisiota katsomalla. Ja eipä se paljon auttanut. Minulla oli edelleen paha olo sen jälkeen. Olo ehkä helpotti hetkeksi, siksi hetkeksi kun sai ensimmäisen suupalan suklaata...

Jossain vaiheessa aloin nauttia liikunnasta. Etenkin juostessa energiat virtasivat, huonot energiat ulos, hyvät sisään. Kun jalka hajosi, opettelin saamaan nuo samat energiavirtaukset kulkemaan salilla ja kotitreeneissä. Sinne oli hyvä purkaa ilot, surut, aggressiot, kaikki, ihan kaikki.

Fibromyalgia vei minulta (ainakin toistaiseksi) tuon kanavan ja energiat oli purettava muuten. Keho ei kestänyt normaalin arjen lisäksi lähes lainkaan ylimääräistä fyysistä rasitusta, joten aloin mietiskellä, meditoida ja varovasti joogata. Pahimmissa sairaussyövereissä, kuolemaa pelätessä, koin jotain jota on hyvin vaikea selittää. Aloin kääntyä kohti henkisyyttä, itsensä vapauttamista mielen ja egon kahleista. Aloin etsimään sitä mitä olen oikeasti täältä sisältä, fyysisen kuoren alta. Tästä löysin yhden tavan tasata näitä energioita joita ennen olin käsitellyt fyysisesti (ja sitä ennen turruttanut).

Tajusin tämän asian vasta ja olenkin hyvin onnellinen siitä, että olen jossain vaiheessa löytänyt terveellisen ja hienon keinon liikunnan avulla tasata ja purkaa itseäni. Pullamössö-tyypistä oli ja on tultu aika kauas. Jostain syystä minut on ohjattu nyt myös henkiselle polulle, mutta uskon edelleen löytäväni ja saavani myös fyysisen puolen takaisin. Haaveilen juoksemisesta edelleen, olen aivan varma että salillekin palaan vielä.

Taannoinhan pistin ilmoille pyynnön avusta ja kyllä sitä on saatu. Ensin Life Coach, sitten työpaikalta saatiin Optimal Performancen luento ja aivan mieletön kasa materiaalia ja nyt vielä Yoogaia muistutti sähköpostilla olemassaolostaan ja antoi koodin ilmaiselle 7 päivän jaksolle. Piti eilen heti aktivoida se ja jumpata tallenteelta ihanan Markon tunti :D

Ja aika hassusti kaikki kolme osa-aluetta on nyt hoidettavana. Life Coach käsittelee pään sisäisiä asioita, Optimal Performance ruokajuttuja (ja myöhemmin tulee uni-luento) ja Yoogaia pistää liikkeelle! Oikeasti voisiko paremmin edes apuja olla?

Eilen oli harmaa päivä. Lyyli-myrsky tuntui luissa ja ytimissä, hirveä särky ja alakulo. Tänään on tilanne taas toinen vaikka pilviseltä näyttääkin. Proteiini-marja-puuro on syöty, siivottukin on ja kohta pakkaillaan kimpsut ja kampsut ja suunnataan kohti Leivonmäen kansallispuistoa. Ihan huippuu!

Päivät on kyllä niin erilaisia, eilen alhaisimmassakin alhossa kuljettiin ja tänään voin niin sisäistää itseni tähän viimekesän valokuvaan, jossa mulla oli niin hyvä olla. Joten eikun sitä kohti <3

iive

ps.löydyn myös Blogkeenistä

Amma-ilta ja äiti maa

Kyllä nyt vahvistusta tulee niin paljon joka puolelta <3

Eilen osallistuin Deepthin (Kirsi Rannon) pitämään Amma-iltaan Toivakassa. Oli kyllä oikea hyppy tuntemattomaan, mutta paikan päällä tunsin olevani juuri oikeassa paikassa. Ilta koostui kuudesta eri osasta ja kesti parisen tuntia.

Resitaatio (pyhien nimien lausuminen)

Amman elämänohjeet 

Bhajanit (henkiset laulut)

Rukoukset 

Meditaatio

Arati (loppuseremonia)

Ja kuinka lämmin henki olikaan kun yli 20 naista kokoontui Wäärälän pirttiin luomaan yhdessä hyvää energiaa. Ja me suomalaiset naiset laulettiin (siis minäkin, lauloin ja ties millä kielillä) niin, että kynttiläkin tippui pianon päältä Kirsin soittaessa :D Suitsukkeet tuoksuivat ja niiden mukana humpsahdin menneisyyteen, siihen aikaan kun olin "hippityttö-iive" ja halusin rauhaa ja rakkautta kaikille. Olenhan minä sitä edelleenkin, hieman hukassa ollaan oltu vain :D

Aika hassua nimittäin on se, että silloin 16 vuotiaana olin ideologisesti ajatteleva nuori nainen, kasvissyöjä ja vaikka mitä. Sitten se hävisi jonnekin ja nyt olen 33 vuotias nuori nainen, kasvissyöjä ja vaikka mitä :D Hieman vankemmalla pohjalla vain nyt nuo ideologiat ja ehkä viisastuttukin on tässä välillä. Ainakin on kokeiltu mitä -ei kannata tehdä- ;)

Ja jos on uskominen entisiin elämiin niin oon kyllä niin elänyt joskus intiassa kun kaikki intia-asiat uppoaa sydämeen samantien. Ihme homma! Ja kyllä mä itseni sinne intiaan joskus roudaan, vuosia siihen saattaa mennä, mutta mentävä on. Sen jos jätän tekemättä niin mummona varmasti tuun katumaan, joten ei semmoisia vaan voi jättää tekemättä vain sen varjolla "etten uskaltanu"!

Kuva: Wikimedia

  

Ja mitä Ammaan tulee, niin edelleenkään en ole sitoutunut mihinkään varsinaiseen uskontoon, mutta aivan kuin Ammalla, niin myös minun uskontoni on rakkaus.

"Amman sanoma yhdistää ihmisiä yli uskontojen ja kansakuntien rajojen. Hän itse sanoo, että hänen uskontonsa on rakkaus. Amman mukaan maailmamme tarvitsee nyt rakkautta kaikkein kipeimmin. Sen tulisi ilmentyä jokaisessa sanassamme ja teossamme.
Amman opetukset voidaan kiteyttää kahteen sanaan: rakkaus ja palvelu. Pyyteetön palvelutyö kuuluu oleellisesti Amman opettamiin henkisiin harjoituksiin.
Amma rohkaisee meitä kaikkia etsimään tapoja, joilla voisimme päivittäin työskennellä muiden hyväksi vaikka vain puolenkin tunnin ajan. Tämän päivän maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ilmaisevat hyvyyttä sanoillaan ja teoillaan. Todellisen muutoksen on tapahduttava kuitenkin sisällämme. Vasta kun sisäiset ristiriitamme ja kielteisyytemme on poistettu, voimme hänen mukaansa olla todella hyödyksi toisillemme ja yhteiskunnalle.
Nykymaailmassa ihmiset kokevat Amman mukaan kahdenlaista köyhyyttä: materiaalisen puutteen aiheuttamaa köyhyyttä ja rakkauden ja myötätunnon puutteen aiheuttamaa köyhyyttä.”Näistä kahdesta on ensiksi paneuduttava viimeksi mainittuun, sillä jos sydämessämme on rakkautta ja myötätuntoa, palvelemme täysin rinnoin niitä, joilta puuttuu ruokaa, vaatteita ja suojaa.” (Lainaus: amma.fi)

Hahaa! Ja jottei tämä nyt ihan henkiseksi hömpötykseksi <3 menisi, niin töissä on ollut joku valveutunut isopomo ja oli hommannut meille Optimalperformancen matskua ja Kaisa Jaakkolan luennon. Hommathan toimii meillä webinaareina koska työpisteet ovat ympäri suomea, itse en ollut tuolloin töissä, mutta onneksi nämä on meille jälkikäteen katsottavissa ja matskut saatavissa, joten varmaan pitää rueta asiaa tutkimaan :) että siitä sitten asiaa varmaan seuraavaksi.
Ja youtubesta löysin fibrojoogaa, ihan huippua! Siitäkin sit varmaan lisää lähiaikoina :)

Mut katsokaa ensin tää!

iive

Myllerrys ja Maitohorsman töyhtö

Eilinen ja tämä päivä kuluivat melkoisessa myllerryksessä ja väsymyksessä, kipujen jälkimainingeissa. Kehon lisäksi koskee mieleen, kun edelleen kamppailen väärinymmärretyksi tulemisen kanssa. Vaikka tämä on jo niin sanotusti vanha juttu ja minulla on valtavasti rakastavia ja minua ymmärtäviä ihmisiä ympärilläni, niin silti jostain syystä jatkuvasti vatvon mielessäni tätä väärinymmärretyksi tulemista.

Jostain syystä jotkut ihmiset kokevat minut liian vahvana ihmisenä eivätkä näe minun sisintäni joka haluaa vain hyvää kaikille. Ja edelleen minusta tuntuu siltä, että tämä yksi ihminen lähelläni kokee minut negatiivisena ja vain esittää ystävällistä minulle. Kun oikeasti hän ei pidä minusta lainkaan.
Eikä siinäkään mitään, ei minusta ole pakko pitää, mutta se tunne joka minulle tulee, "olen taas vääränlainen", se on paha tunne ja syö minua sisältä.
En tiedä minkälainen persoonaltani minun tulisi olla, että kelpaisin tälle ihmiselle, jollain lailla tuntuu ettei siihen ole ratkaisua.
Kuitenkin kärsin koko ajan tästä tilanteesta, mikä periaatteessa on aivan hölmöä, mutta jostain syystä se musertaa minua sisältä aivan valtavasti. Niin valtavasti että se on jopa kestämätöntä.

Onneksi on asioita joista saa onnea ja rakkautta sisällensä kadottaakseen edes hetkeksi tuon kamalan tunteen. Kuinka kaunis onkaan heräävä luonto. Kuinka paljon siellä on nähtävää kun vain avaat oikeasti silmäsi ja katsot sitä yksityiskohtien määrää! Ja se kun lapsen ilolla voit yhdessä oman lapsen kanssa näitä ihmeitä ihastella.

Kuinka mahtavan hauska on nouseva maitohorsma (ja kuulemma herkullisen makuinenkin) töyhtöineen.

Kuinka herkät ovat herukan pienet kukat <3 Kuin pieniä enkelikelloja vieri vieressä. Voisi melkein kuulla niiden soivan kun on aivan hiljaa.

Ensimmäiset lemmikit olivat avanneet kukkansa jokivarteen. Lemmikin sinisyys on jotain niin puhdasta.

Ja kevään ensimmäinen leppäkerttu kahden pisteensä kanssa. Kuinka voitkaan nähdä tällaisen pienuuden suuresta puusta kun vain katsot, hetken.

Ja sitten maasta löytyy se juttu,
joillekin se on vain tavallinen höyhen,
jotkut voivat nähdä siinä jotain muuta.

Rukoilin päivällä apua sisäiseen pahaan oloon. Enkelikortit antoivat oman vastauksensa ja höyhen omansa.

Archangel Sandalphon: “Your prayers have been heard and answered. Have faith.”

iive

Ja minä Uskon <3

Onnea on ja joskus sitä ei ole

Viime viikko kului oikeastaan aika kivasti. Oli haasteita, mutta oli paljon myös mukavaakin. Kaikista mukavinta taisi olla se, ettei juurikaan ollut kipuja. Yövuorot sujui hyvin, niistä palautuminenkin sujui yllättävän hyvin. Jaksoin käydä jopa shoppailemassa (tai yritin, en saanut kuin lapselle ostettua, omat ostin sitten netistä :D ) kaupungilla ihmisten ilmoilla oli kivaa. Kävin myös lenkillä, juoksinkin jopa. Joogatessa kroppa taipui melkein niin kuin ennen...

Sunnuntai oli kerrassaan mahtava päivä. Laiteltiin perinteiset kukkaistutukset naapureiden iloksi, käytiin sitä ennen tietty puutarhalta ne hakemassa ja parvekkeelle tulevat hyötykasvit sai myös huolenpitoa osakseen. Olin niin pirteä, niin onnellinen.

Tänään heräsin kipuun ja eipä se ole tästä päivän mittaan mihinkään hävinnyt. Varmaan yksi pahimmista kokemistani kipupäivistä :(
Pahinta tässä on, että tietää ettei mikään auta.
Päiväunet oli päivän ainoa hetki ettei sattunut, koska nukuin niin taju kankaalla.

Tämmöisinä päivinä sitä on jopa vihainen. Harvoin olen mistään tai kenellekään vihainen. Mutta tälle rumalle sairaudelle olen kyllä välillä tosi vihainen. Siinä tunteessa saa kaikki itsensätuntemis-rakastankaikkia-rauhaajarakkautta-mantrahömpötykset niin kenkää ettei mitään järkeä. Tekisi mieli huutaa ja kiukutella vain niin kuin sellaiset uhmaikäiset lapset raivareissaan. Tekisi ehkä joskus hyvääkin se :D
Sen sijaan vedän henkeä, meditoin ja kestän.
On sitä vieläkin paskempia kohtaloita olemassa.

Mutta onnea on Lintunen, joka mietti vieressä tulevaa hyvänkäytöksen-palkintoaan. Olisiko se uusi lelu tai jotain muuta ostettavaa, herkku, patikointi, metsäretki vai uiminen?
Ja uimahallireissuun hän päätyi <3
Olen onnellinen <3

iive

Enkelten lähettämä Life Coach ;)

Taannoin taisinkin jo mainita siitä, että eräänä epätoivoisena iltana purskautin ilmoille avunpyynnön. Pyynnön siitä, että en pärjää enää yksin vaan, että olen jumissa nyt tässä tämän sairauden kanssa ja kaikki oppimani hyvinvointiasiat tuntuvat heittävän takapakkia.
Takana oli silloin yövuoro järkyttävien syömishimojen kanssa ja tunsin kuinka ahmimispeikko yritti vallata takaisin menettämäänsä elämää.

Seuraavana aamuna avasin facebookin ja näin siellä ilmoituksen opiskelevalta Life Coachilta. Hän tarvitsisi harjoituskappaleita opintoihinsa ja tämä ilmoitus oli laitettu 1minuuttia sitten. Tein ehkäpä sähköpostin lähettämisennätyksen ja pian sainkin vastauksen että pääsisin harjoitusasiakkaaksi!

Olipa siis aikamoinen pikatoimitus avunpyyntööni.

Eilen puhuimme valmentajan kanssa ensimmäistä kertaa, jo sen selventäminen mihin apua tarvitsee, auttoi jo paljon. Teimme myös harjoituksen, jonka avulla sain itselleni tavoitteen jota kohti suunnata. Lisäksi sain harjoituksia tehtäväksi "tapaamisten" välissä.

Uskon, että vaikka muutaman harjoitus"tapaamisen" avulla ei tosiaankaan kaikkia ongelmia pystykään ratkaisemaan, niin tässä on se pieni tuki jota tarvitsen juuri nyt edetäkseni tästä jumiutuneesta tilasta eteenpäin.

Ja tänään kun heräsin taas yövuoron valvomisen jälkeen, katsoin ulos, aurinko paistaa. Ja pääni sanoi, että minäpä se lähden tänään juoksulenkille ennen yövuoroa ja kas, mikäs sen mukavampi ajatus kertakaikkiaan!

iive

ps. ymmärsin nyt myös miksi minun piti käydä katsomassa sitä homeista rivitaloasuntoa. Ihan vain siksi, että tajuaisin ja ymmärtäisin sen kuinka ihana koti minulla oikeasti onkaan. Joten jospa lakkaisin vain haikailemasta "paremman" perään ja näkisin sen hyvän mikä minulla jo nyt on.

Irtipäästäminen

Elämässä on tapahtunut melkoisen paljon tuon "irtipäästämisen" tiimoilla. On täytynyt päästää irti juoksemisesta, kunnon salitreenaamisesta, vartalo-ihanteiden tavoittelusta, autosta ja materiasta. Ja kai sitä on tullut päästettyä irti aikamoisista ajatuslasteistakin, toki uusiakin on jo kätevästi kehitetty tilalle.

Oma supersyntini on joustamattomuus. Kyky muuttaa toimintaa tilanteen mukaan. Se on asia jossa olen niin huono! Varsinkin jos se muutos täytyisi tehdä nopeasti just nyt. En todellakaan elä niin sanotusti hetkessä.
Muuttovuosien jälkeen olen asunut kohta 10 vuotta samassa asunnossa, se on minulle aivan järjettömän pitkä aika, verrattuna siihen, että 24 vuotiaana tähän asuntoon muuttaessani, oli se 24. muutto elämäni aikana.
Nyt olen haikaillut pitkään asuntoa, jossa olisi edes hieman omaa pihaa. Sisälläni iskee kuitenkin iso jarru päälle, ei, en voi muuttaa, tämähän on minun kotini. Irtipäästämisen aika siis vissiin.

Eilen kävimme katsomassa erästä rivitaloasuntoa, olisihan se kiva ollut ja hetken jopa ajattelin muuttoa, mutta hengitysteihin hiipivät home-fibat veivät kyllä muuttoajatukset mennessään... ja nyt harmittaa :(

Lenkeillä olen tietoisesti pyrkinyt keskittymään vauhtien ja tempojen sijasta ympäristöön. Ja olen nähnyt niin paljon kauneutta ja eläimiä ympärilläni. Lenkiltä palaa aivan erilailla virittäytynyt iive <3

Meditointi on viimeaikoina ollut hankalaa, ajatuksia juoksee niin paljon päässä, ettei niitä kertakaikkiaan saa pysähtymään, onneksi edes luonnossa liikkuessa ne hiljenevät.

iive

Kun äiti vuorelle kiipesi

Mieletön päivä kertakaikkiaan takana. Olen saanut kokea pelkkää rakkautta, yllättävällä tavallakin...
Olen rakennellut itselleni jooga/meditaatio/jumppatilaa makuuhuoneeseen, sillä olohuoneessa jumppaaminen miehen silmien edessä ei aina houkuttele ja kun se kuntosalisopimuskin on nyt ummessa niin kaikki kotijumpan esteet on raivattava tieltä. Toki parvekkeellekin voi jo onneksi mennä jumppailemaan :)
Tuon tulevan tilan kohdalla on ollut työpöytä täynnä rojua ja niitä setviessäni löysin aivan sattumalta vanhan kuvan minusta ja mummosta, hassua kun tämä tapahtui juuri äitienpäivänä eikä esimerkiksi eilen. Mari mummo oli erämaansankarimummo, rakensi ukin kanssa talon keskelle ei mitään kainuuseen sodan jälkeen, raivasi metsästä pellon ja asui ensimmäiset vuodet saunassa. Asioita joihin nykyihminen ei ikinä pystyisi.

Kuvan löytyminen tuntui muistutukselta.
Muista, että minäkin olen olemassa, alkuäiti, erämaansankarimummo <3 Vaikkei korttia voi tehdäkään tai soittaa, niin muistaa voi <3

Ja koska äitienpäivänä äiti saa tehdä mitä haluaa niin tämä äiti  halusi kiivetä vuorelle :D
Kontinvuori sijaitsee Muuratsalon saaressa ja siellä kulkee Paljaspään luontopolku. Täällä on käyty ennenkin, rakastan kivistä tasaista rinnettä ja niitä näkymiä tietysti myös. On ihanaa olla niin korkealla.

Ja kun laskeuduimme takaisin Paljaspään takakautta, sain fiiliksen rueta kuvaamaan tätä keskeltä kalliota kasvavaa puuta tai niin ainakin luulin...

Äitienpäivä päättyi huimaan tanssihetkeen tyttären kanssa. Meidän molempien sisällä asuu musiikki, tyttärestä se kumpuaa enemmän ehkä lauluna nykyään, vaikka tanssitunneillakin käy. Mutta tanssiminen on silti meidän yhteinen juttu ja tänään tuli hups... tanssittua 1½h yhteen menoon <3
Huomenna fibro voi olla ärhäkkänä tanssista, mutta sou whaaaat! Oli niin ihanaa!

iive

Eikö tee pahaa?

Illalla katselin Fitnesspäiväkirjoja tallenteelta, jokainen jakso on tullut katsottua ja oon tykännyt ohjelmasta tosi paljon. Nyt mieskin samalla katsoi ohjelmaa ja kyseli multa että eikö tee pahaa katsoa tommoista kun ei enää voi käydä salilla?

Ja ei muuten tee pahaa, ihan mielenkiinnosta, mutta pienellä kaipuulla ohjelmaa katselen ja ihailen noita naisia, etenkin Venlaa ja Eeviä. Salaa tietenkin haaveilen siitä, että itsekin sinne salille palaan jossain vaiheessa. Nyt vain yritän saada tämän kroppani siihen kuntoon, että salilla pystyisi jotain tekemäänkin, joskus...

Fibrohan on siitä erikoinen kaveri, että kaikki mikä tapahtuu päivittäisesti, on pääsääntöisesti kivutonta. Kaikki mikä poikkeaa päivittäisestä, aiheuttaa kipuja. Jo pelkkien kyykkyjen ja dynaamisten venyttelyiden näyttäminen työkaverille työn lomassa sai lihaksissa tuntumaan pöljälle seuraavana päivänä ja todellakaan niitä kyykkyjä ei montaa ollut, mutta kun ei niitä ole tullut moneen kuukauteen tehtyä.

Joten yhtä pöljä suunnitelmani on alkaa jumpata joka päivä tiettyä jumppaa ja loogisesti ajateltuna tämän ei sitten pitäisi niitä kipuja aiheuttaa kun kroppa tottuu siihen. Ja muutamaa toistoa/hieman aikaa lisäämällä tasaisin väliajoin saisi kehitystäkin kropan sietokyvylle aikaiseksi...

Että ei täällä pelkästään henkimaailman asioita ajatella :D

Toisaalta, näen ehkä tilanteen sellaisena, että minun on vain ensin hyväksyttävä oma pulleampi kroppani ja rakastettava nyt sitä oikeasti, ei rääkättävä ja sitten sieltä kuoriutuu se oikea minä <3 Siinä onkin tehtävää kerrakseen, varsinkin kun viime kesänä sain niin nauttia keveämmästä kropasta uimarannallakin ilman turhia häpeilyjä ensimmäistä kertaa. Nyt se "häpeä" täytyy taas ottaa vastaan ja kestää se.

iive

ps. otin sanavahvistuksen viimein pois. Vissiin se bloggeriin iskenyt roskapostiaalto on hävinnyt jo kauan sitten...

Pikatoimitus

Toissailtana tuskailin tämän oloni kanssa oikein kerrakseen. Tuntuu että kroppa on täynnä kaiken maailman myrkkyä ja moskaa ja paino on noussut, nesteet ei kierrä jne. Fibrokipujen vuoksi asiaan hanakasti tarttuminen on vaikeampaa kuin ennen, ylipäätänsä kaikki on vaikeampaa kuin ennen ja vaatii enemmän ponnisteluja. Ja siihenhän tarvittaisiin energiaa ja sitä taasen on paljon vähemmän kuin ennen koska kivut syö sitä aivan valtavasti!

Niinpä laitoin ilmoille pyynnön, että nyt tarvitsen sitä apua ihan oikeasti, nyt en pärjää yksin, en lainkaan!

Ja sainkin aikamoisen pikatoimituksen <3

Aamulla availin tietokoneen ja facebookin ja ensimmäinen päivitys kertoi, että olisi tarjolla Life Coach ihan ilmaiseksi! Laitoin sähköpostia ja nyt on ensimmäinen kerta sovittu. Ilmaisuus johtuu siitä, että olen siis opiskelijan harjoituskappale, mikä sopii minulle mainiosti. Olenpahan oikea ongelmakimppu selviteltäväksi :D

Ihmeitä en kuitenkaan odota, mutta uskon jo nyt, että tietynlaisten asioiden läpikäyminen ulkopuolisen ihmisen kanssa helpottaa tilannetta niin, että pääsen taas tilanteen tasalle elämässäni.

Aiemmin viikolla kirjastoon saapuivat Kirsi Rannon molemmat kirjat ja vuorokauden sisällä ne tuli luettua. Entistä enemmän vahvistui se tunne, että minunkin paikka on matkustaa Äiti-Amman Ashramiin joku päivä. Yksin matkustaminen, varsinkin niin kauas, pelottaa. Täytyy alkaa toivoa itselleen matkakaveria :) Vaikka tosin tämä tulee varmasti tapahtumaan vasta vuosien, vuosien päästä, mutta minulla ei ole mikään kiire. Tulisipa Äiti-Amma tänne suomeen... se olisi huippu juttu!

iive

Elämäntarkoituksesi suunta

Mietin pitkälti laitanko tämän tänne vai päiväkirjaani. Kuitenkin koen, että ehkäpä tässä on hetki jolloin rohkaistun täällä blogissakin kääntämään esille sen lehden joka oikeassa elämässäni on jo pitkään ollut auki. Hyväksyn sen, että moni teistä ajattelee minun kajahtaneen täydellisesti, hyväksyn myös sen, että monet eivät tänne enää halua tulla lukemaan tekstejäni. Mutta jos näin käy, niin silloin se on tarkoitus tapahtua niin.
Ehkäpä kuitenkin saatan herättää jonkun kiinnostuksen tai löydän yllättävän kanssa-ajattelijan teidän joukostanne jotka täällä lukemassa käytte. Sitä odotellessa ღ

Tässä on 15 kysymystä, jotka asettavat sinut elämäntarkoituksesi suuntaan
(kysymykset kirjoittanut: Stevie P, Suomentanut: Pirjo Laine)

1. Mikä antaa minulle energiaa?
* mielen puhtaus, toisille hyvän tahtominen, totuudessa eläminen
*luonto ja sen yhteydessä eläminen, myös minä olen luontoa, biologinen olento, minä olen siis yhteydessä itseni kanssa ja sen sijaan, että kidutan kehoani ja väheksyn sitä, saan voimaa siitä että rakastan kehoani joka on sieluni temppeli.

2. Mikä innostaa minua?
*luominen
*uuden kasvattaminen
*hoivaaminen

3. Millaisia ideoita minulle tulee suihkussa? 
*luovia
*selkeyttäviä
*puhdistavia

4. Millaisista asioista ihmiset kysyvät minulta aina?
*Kuinka osaisin tässä olla rehellinen? Mielestäni minulta kysytään asioihin usein ainakin erilaista näkökulmaa.

5. Millaisia keskusteluja käyn lähimpieni kanssa?
*puhun oikeudesta ja vääryyksistä, rakkaudesta

6. Mitä teen vapaa-ajallani?
Teot sanelevat, missä prioriteetti on.

*lepään ja vain olen, haluaisin tehdä muuta, mutta tällä hetkellä en pysty
*ajattelen
*meditoin

7. Mistä aiheista luen säännöllisesti?
*totuudesta

8. Mitä toistuvia unia minulla on?
Unien teemat paljastavat paljon alitajunnastasi. Etsi unien merkitystä tajutaksesi paremmin välitettävän esoteerisen viisauden.

9. Minkä elämäni kokemusten aikana olen tuntenut olevani eniten elossa?
*prometheus-leiriltä löysin yhteyden siitä, että maailmassa on muitakin samankaltaisia kuin minä. Hävitin tämän yhteyden ja nyt olen löytänyt sen uudelleen ღ Rinnalleni on aivan yllättäen löytynyt sielunsisaria, joiden kanssa voin tätä yhteyttä tuntea. Kuinka monta vuotta olinkaan aivan yksin.

10. Mitä ainutlaatuisia kiinnostuksia tai kykyjä minulla oli pienenä lapsena?

*halusin olla heikompien puolella

11. Mitä tekisin, jos raha ei olisi päämäärä?
*luovaa työtä

*kasvattaisin ehkä kasveja

*eläisin luonnonmukaisesti

12. Mitä tekisin, jos en ehdottoman 100%:sti välittäisi siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat?
*samaa kuin edellisessäkin kohdassa

*puhuisin vieläkin avoimemmin

*pukeutuisin eritavalla

13. Mitä on "teen ennen kuolemaa" –listallani?
*autan siinä että rakkain lapseni löytää oman tiensä

*matkustan intiaan

14. Mitä aiheita voin yhdistää luodakseni oman ainutlaatuisen paikkani?

*Tämä ei ole vielä elämässäni selvinnyt tai en vain näe sitä

15. Jos minun pitäisi kirjoittaa lyhyesti (1-2 lausetta) itsestäni ja kuvata ihanneversiotani, millainen se olisi?

*Minä olen kevyt, hoitava valo, joka kuitenkin seisoo rinnallasi kuin kallio aina kun tarvitset. Tehtäväni on suojella muita enkelien avustamana.

ღ iive ღ 

Kuukausi kasvisruokaa

Vissiin nyt joku kuukausi on tullut mentyä kasvisruokavaliolla. Mitäs tästä voisi tuumailla sitten?

Miinukset
-välillä tehtävä useampaa ruokaa
-proteiinin saanti ollut ehkä liian vähäistä
-ruuassa on ollut liian vähän energiaa/proteiinia --> kostautuu syömishimoina
-ruokailu ulkona on vaikeampaa
-paino on noussut (tosin tähän voi olla muitakin syitä)

 Paneer Korma

Plussat
+uusia reseptejä on tullut kokeiltua PALJON!
+ruoka on ollut todella hyvää
+muukin perhe on tykännyt yllättävästi myös kasvisruokaversioista
+kalaa on syöty enemmän kuin ennen

 Paneer korma ja intialaistyyppinen proteiinilettunen :D

 Silakkapihvit ja kahden perunan muusi, sikahyvää!

 Ratatuoille halloumilla ja oliiveilla

 Paneer korma

Paljon on tullut kokattua intialaista, voisin syödä sitä joka päivä. Uskaltauduin myös paikalliseen etniseen kauppaan (mulla on joku ihmeellinen etnisten kauppojen pelko), jossa aukesi oikea tavarataivas kuitenkin. Voi vitsit mikä määrä erilaisia mausteita ja mikä määrä linssejä! Riisiä kilotolkulla :D

Ihan huippuja ja autenttisia VEGE-intialaisia reseptejä tarkkoine valmistusohjeineen löytyy vegrecipesofindia.com sivustolta. Hyvin oppii tuota intiaakin samalla :D Aloo on peruna, Palak pinaatti, Paneer = intialainen juusto, Gobi kukkakaali jne. Reseptit onkin tämän jälkeen helppo "lukea" ja löytää kun esim. ruoka Aloo Gobi (hyvää muuten) on siis perunaa ja kukkakaalia ja Palak Paneer on juustoa pinaatissa :D

Tuo Paneer-juusto on muuten ruuissa todella hyvää ja tällä Paneer-reseptillä juuston valmistus on nopeaa. Itse olen kokeillut tätä kevyt ja kulutusmaidosta. Jälkimmäinen oli parempaa ja ehkä järkevääkin. Paneeria olen syönyt lettujen ja riisin kanssa kuten yllä olevista kuvista näkyy. Ehdottomasti mun suosikkiruuat viime aikoina. Tuota Palak Paneeria ajattelin kokeilla tehdä nokkosesta. Mikähän se sitten olisi nimeltään? Mitä lie nokkonen olisi intiaksi :D

Vappua juhlistettiin koristeluilla ja ruuilla. Vappumenu koostui perunasalaatista (itse tehty), nakeista (tavan + kalkkuna), kananugeteista (itse tehdyt), falafeleista (itse tehdyt) ja parsasta. Falafelit oli siis mun "nakkeja" ja onnistuivat kyllä tosi hyvin, taas kerran.

Fibro tykkää tällä tosi huonoo. Nytkin särkee ihan älyttömästi koko ajan. Joogannut oon sitkeästi lähes joka päivä (kevyesti), mutta herneet nenään fibro tais vetää siitä että myin mun auton ja sen jälkeen onkin liikuttu pyörällä. Kotiin tullessa matka on lähes pelkkää ylämäkeä ja ekana iltana tuntui että keuhkot tippuu tuonne matkalle... mut nyt ei oo enää tekosyitä.

Iltavuoroja ja aikaisia aamuja varten ostin Liikkuvasta Laatikosta isojen lasten pyöränistuimen. Sen avulla voi muksu olla pyörän kyydissä vielä ainakin ensi vuoden kunnes menee kouluun. Ei oikein tunnu hyvältä kävelyttää tai pyöräilytyttää viisivuotiasta kuudelta tai iltakymmeneltä tuolla... siis niin että itse joutuisi pyöräilemään. Varsinkin kun jos sattuisi olemaan ensin iltavuoro ja siitä herätys suoraan aamuvuoroon. Voipi siis relailla tuolla tarakalla kun äiskä huhkii :D

Paino on noussut, mikä ei oo yhtään kivaa. Suurin syy on varmaankin fibro, sillä niin kätevä on kivut turruttaa hyvää syömällä. Ja liikunta lisää kipuja. Toinen syy on liian kevyt oikea ruoka ja sitten illalla iskee syömishimot. Toivottavasti tää tästä pikkuhiljaa kuitenkin tasaantuu...
Mut nyt mä meen päiväunille, huomenna on vapaapäivä <3

iive