Rakkausruokafilosofiaa - voiko (suklaan)syöpöttelystä päästä irti?

Viime päivinä olen taas puhunut ja ajatellut paljon ruokaa ja siitä miksi syön ja mitä syön. Olenhan ihminen, joka rakastaa ruokaa. Minulle ruoka on ensisijaisesti nautinto ja tietenkin myös ravinnon ja ravinteiden lähde. Pahan makuinen tai jopa ihan ok ruoka on jotain sellaista mitä nykyään vältän. Sellainen ruoka ei nosta tai pidä yllä energiatasoja - ei fyysisiä, eikä myöskään henkisiä.

Olli Posti lanseerasi kirjassaan Supermarket Survival (SuSu) termin Rakkausruoka - ja se kyllä kuvaa myös minun ruokafilosofiaani aika mielettömän hyvin.

Mitä siis on rakkausruoka? Kaikista kattavimman (380sivua) kuvauksen löydät SuSu-kirjasta, jonka muuten erittäin vahvasti suosittelen lukemaan jos hyvinvointisi (tai mahtava ruoka) sinua kiinnostaa. Kirja kertoo mitä on rakkausruoka ja etenkin sen kuinka se käytännössä tapahtuu. Ja vaikka tietäisitkin asiasta jo kaiken, niin silti suosittelen lukemaan, sillä kirjasta löytyy aikamoisia helmiä ja jo itsessään se on "spirittiä" nostattava, mikä on aina hyvä. On aina hyvä saada hyvälle fiilikselle vähän nostetta.

Kaikessa on ollut kyse rakkaudesta; nautinnosta, mielitekojen luonnollisesta täyttämisestä ja hyvää tekevästä ravinnosta, joka tyydyttää sielun, mielen ja kehon nälän. Siksi kaikki kiteytyy sanaan rakkausruoka. Rakasta itseäsi enemmän, sillä ansaitset vain parasta. Valitse rakastavampi ruoka - ja tarjoa sitä myös lähimmäisillesi. (Olli Posti - Supermarket Survival s. 65)

Oma elämäni ruuan ja syömisen kanssa on ollut aina ennen taistelua mielihaluja vastaan. Mielihalujen "tyydyttämistä" ja vastustamista. Jatkuvaa pahanolon kierrettä jossa vuoroin dieetataan ja vuoroin cheat dayna syödään pussillinen jäätelöitä ja sen jälkeen kärsitään. Suhteeni ruokaan on ollut epäterve, useimmiten jopa sairaalloinen. Vaikka olen aina nauttinut ruuanlaitosta ja pidän itseäni aika taitavana kotikokkina, olen vasta viime vuosina alkanut löytää ravitsemuksesta ja ruuanlaitosta sellaisia tasoja, jotka ovat poistaneet mielihalutaistelut lähes täysin. Nykyään mielihalu kertoo minulle siitä, että tarvitsen jotain ja sitä on vastustamisen sijaan parempi kuunnella.

SuSu-kirjassa ei vastustetakaan mielihaluja, vaan täytetään ne – aidosti ja ravitsevasti, syvästi ja kattavasti. Tämä johtaa syömisen vapautumiseen. Ei tarvitse jälkeenpäin paikkailla erilaisia ravinnevajeista ja elämän liiallisesta haastavuudesta johtuvia vaikeuksia keinotekoisilla ratkaisuilla Apteekista. Elämä on upeaa, kun ei tule lainkaan niitä ongelmia, joiden takia pitäisi käydä apteekissa hakemassa laastariratkaisuja.

Mielihaluille ja ruokahimoille on syynsä. Kieltäymyksen kautta halujen todelliset syyt eivät ehkä koskaan tule täytetyksi. (SupermarketSurvival.fi)

Vuosi 2018 oli minulle parantumisen vuosi. Vaikka tiedän että Olli haluaa ehkä keskittää sanomansa nyt tällä hetkellä muualle kuin parantumistarinoihin (tulevaisuus on varmasti toinen), en voi vähätellä Ollin tarinaa, enkä omaani. Vanhojen blogikirjoitusten ja Facebook-muistojen kautta olen tutkinut omaa matkaani, joka alkoi vuosi sitten aivan täydellä intentiolla (tosin onhan matkani edeltänyt useita puolittaisia harjoittelun vuosia). Silloin päätin parantua fibromyalgiasta ja tehdä kaikkeni siinä onnistuakseni.

Aluksi se vaati kieltäymyksiä esimerkiksi sokeriherkuista ja niiden halun uudelleen ohjelmointia muihin parempiin vaihtoehtoihin. Hyvin pian huomasin etten enää kaivannutkaan niitä lainkaan kun pyörin herkkupäivänä karkkihyllyllä ympyrää ja mietin mitä ihmettä nyt täältä haluaisin? Muutamassa kuukaudessa mielihalut suuntautuivat täysin uusille urille kun keholle antoi oikeasti ravitsevaa ruokaa ja mielihaluja kohdatessa uudenlaisia herkkuja. (Kivut hävisivät myös erittäin nopeasti ja vuoden kuluessa loputkin fibromyalgia-oireet loppuivat täysin)

Nyt tämä on jo automaatio ja uusi elämäntapa. Kun toiset syövät täytekakkua, syön minä raakasuklaaherkkua enkä koe kieltäytyväni mistään tai jääväni mistään paitsi (toki olisin voinut valita myös jonkun ihanan raakakakun, mutta nyt juuri tuossa tilanteessa se olisi vaatinut liikaa eforttia, joten raakasuklaa kaapista oli helppo valinta tilanteeseen). Miksi minä en syö kakkua? Voisin aivan hyvin syödä, se ei aiheuta minulle yhdellä kerralla mitään pahaa, mutta syy on se etten halua. En halua laittaa kehooni mitään turhaa enkä tyhjää, josta se ei saa muuta kuin tyhjiä kaloreita. Ja kun oma makuhermosto on viritetty muille kuin valkosokeritasoille - ei kakkua viitsi syödä edes maun vuoksi.

Kehosi osaa jo syödä. Kunhan lakataan huijaamasta sitä keinotekoisilla makuaineilla, addiktiivisella valkosokerilla, keinoväreillä, uusteollisilla koostumuksenmuokkausaineilla ja muilla E-koodeilla. (SupermarketSurvival.fi)

Minä joka en ole koskaan voinut pitää ainoaakaan herkkua, karkkia, pullaa, keksiä, vierasvaraa yhtään missään kaapissa, koska yksinkertaisesti minun oli pakko syödä ne heti kaikki halusin sitä oikeasti tai en, niin nyt niitä herkkuja riittää. On raakasuklaata, herkkua, leivosta, pähkinää ja patukkaa. Osa valmiita, osa itse tehtyjä. Ne herkut eivät huutele sieltä. Tunnesyöjät, sokerihiiret, pullanpuputtajat... te tiedätte mitä tarkoitan tällä huutelulla. Näiden aitojen, oikeiden, laadukkaiden herkkujen kanssa minä päätän mitä minä teen. Sillä ne eivät huijaa kehoani eivätkä mieltäni kemiallisilla ainesosillaan ja kalorintäytteisillä, mutta niin ravinneköyhällä tyhjyydellään. Minun ei tarvitse pitää karkkipäiviä vaan voin syödä herkkuja silloin kun huvittaa. Niistä ei tarvitse rangaista itseään vaan voi olla vapaa ja nauttia.

Edellisten yövuorojen jälkeen minulla oli aivan hirveä syöpötyshimo. Pohdin ja fiilistelin asiaa, napsin vähän sitä, tätä ja tuota. Tuumailin, että tässäkö tämä nyt oli, nytkö ne uuden elämän herkut siellä kaapissa alkavat huudella? Tähänkö tämä juttu loppui? Mietin oikeasti täytyisikö tuota syöpötyshimoa nyt hillitä jotenkin? Sillä onhan minulla kuitenkin oma "kroppa kuosiin" projekti tässä sinänsä sivutoimisesti menossa eikä ylimääräisiä energiaövereitä sen suhteen ole toivottavissa.

Päädyin kuitenkin fiilistelemään tunnetta ja koska syöpötys ei lähtenyt huonoista fiiliksistä (jos yövuorojen jälkeistä väsymystä ei lasketa) tai minkään henkisen tarpeen tyydyttämisestä herkuilla, päätin antautua himolle. Kasasin sohvalle viereeni lautaselle raakasuklaata, lakritsitaateleita, kookosvettä ja raakasuklaabanaaneja. Hyvä sarja televisioon päälle ja nautiskelemaan omasta rauhasta kun lapsi jo nukkui. Herkkuja oli noin perinteisen jättikarkkipussin verran ja onhan niissä energiaa aivan yhtä paljon - sitä ei ole syytä jättää huomiotta. Jos vieressäni olisi ollut se jättikarkkipussi, olisin syönyt kaiken. Näin olisi tapahtunut, vaikka karkeista oli tullut jo se ällöttävä olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Näistä uuden elämän herkuista kaappiin palautui yli puolet. En kertakaikkiaan kyennyt syömään kaikkea kun syöpötyshimo oli jo tyydytetty. Eikä ne herkut sieltä kaapista ole sen jälkeen yhtään enempää huudelleet kuin ennenkään. Pala sitä tai tuota aterian jälkeen tai illalla ennen nukkumaan menoa on aivan fine. Joka päivä.

Mielenkiintoista on myös se, että sen päivän energiaövereistä paino nousemisen sijaan laski. Ja syöpötyshimolle löytyi kalenterista katsottuna myös toinenkin selitys, kuukautiset alkoivat.

Kuukautisten aikana naisen vartalo kokee fyysisiä muutoksia, jotka puolestaan liittyvät herkkuhimoon. Hormonit ovat sekaisin, jolloin keho alkaa kaivata tiettyjä aineita. Kaakao ja näin ollen myös suklaa sisältävät runsaasti magnesiumia, ja usein kehon magnesiumpitoisuus on normaalia matalampi kuukautisia edeltävinä päivinä. Tutkijat uskovat myös naisten kuluttavan enemmän energiaa juuri ennen kuukautisten alkamista, mikä voisi selittää suuremman määrän nautittuja kaloreita.

Tällä hetkellä koen syöväni ravinteikkainta ruokaa kuin koskaan elämässäni. Kaapistani ei löydy yhtäkään light-tuotetta ja paino putoaa tasaisen varmasti. Arjen intensiivisyyden vuoksi päivän syömiseni ovat sinänsä suhteellisen yksinkertaiset ja joidenkin silmiin jopa vähäiset, mutta ruokani sisältävät valtavat määrät eri hivenaineita, vitamiineja, fytoravinteita, kuituja ja ravintoaineita. Kun kaikki ruoka tehdään täysistä aineksista, sitä tarvitsee syödä paljon vähemmän ja harvemmin.

Vuoden aikana olen huomannut myös sen, että ruualla ja henkisellä hyvinvoinnilla on myös paljon tekemistä keskenään. Etsimällä keholleni sopivinta tapaa syödä, olen löytänyt myös mielelleni oikeanlaisen ravitsemuksen. Ajatus on kirkas, se ei enää niin häsää (ns. monkeymind), on puhdas virtaava energia, jolloin mielen ja hengen asiat tuntuvat myös helpommin. Tunteet eivät latistu sokerihumalaan eikä ilta lopahda tv:n ääreen sohvalle enää läheskään niin usein. Oikeastaan ravitsemuksen vuoksi niin ei tapahdu enää koskaan, syynä on pikemminkin elämästä niin täysillä nauttiminen, loppuu se virta joskus Duracelistakin. Sitten nukutaan, palaudutaan ja otetaan alusta.

Ravitsemus on vaikuttanut myös seksielämään, siellä muutosta on itseasiassa tapahtunut kaikista eniten, sillä minä olin ennen se haluton nainen. Se, jota kiinnosti enemmän hengata sohvalla Fazerin Sinisen ja sarjamaratonin tai kirjan kanssa, kuin kanssakäyminen puolison kanssa. Ei se olo edes tuntunut seksikkäältä. Kuinka olisikaan tuntunut kun oli siinä kamalassa sokerihuurussa jatkuvasti? Ja peilistäkään ei katsonut omiin silmiin mikään kovin kiva näky. Ole siinä sitten seksuaalisesti virittynyt millään tasolla.
Joten jos tällä saralla on ongelmia, niin suosittelen kokeilemaan. Voit yllättyä. Tai minä ainakin yllätyin ja olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Onneksi se aviomies jaksoi katsella moista maitosuklaan mussuttajaa nämä vuodet. Nyt saa ehkä sitten hieman toisenlaista vastakaikua rakkaudelleen ❤️

Kuinka itse tällä hetkellä syön?

Vuorotyöstä johtuen ruokarytmini on erilainen eri päivinä. Onko aamu-, ilta- vai yövuoro, vai vapaapäivä? Jokaisella päivällä on siis oma rytminsä ja ruokarytmini kulkee mukana. En noudata säännöllisesti mitään dieettiä, ruokavalioni on pitkälti SuSun tai Freetox-periaatteen mukainen. Puhdasta, laadukasta, ravinteikasta ruokaa ❤️

Jokainen aamuni (kellonajasta riippumatta) starttaa nesteytyksellä. Paljon vettä, mieluiten lähteestä. Suolaa ja sitruunaa ja/tai OptiMSMää sekaan. Juoman voi tehdä myös lämpöisänä versiona näin talvella. Mukaan aamun vitamiinit.

Rasvakahvi on ensimmäinen boosti. Myös rasvatee on hyväksi todettu. Näillä jaksaa aamusta helposti useamman tunnin.

Aamuvuoropäivinä nautin aamupäivästä myös kevyemmän smoothien, koska herään jo ennen kuutta. Iltavuoropäivinä tai vapaapäivinä teen smoothien vasta lounaaksi, silloin se on tuhdimpi ja sisältääkin paljon kaikenlaista ja myös energiaa rutkasti n. 500-600kcal kieppeillä yleensä.

Aamuvuoropäivinä syön sekä lounaan että päivällisen kevyempänä versiona perusruokaani, joka sisältää paljon kasviksia raakana tai kypsennettynä sekä lihaa/kasvikunnan proteiinia eikä unohdeta rasvaa. Muina päivinä tämän aterian tuhdimpana syön vasta illalla päivällisaikaan. Iltapalaa syön harvoin, en juuri koskaan. Jos sitä raakasuklaapalaa/lakritsitaatelia ei lasketa :)

Mitkä jutut jätän kauppaan tai ostamatta pääsääntöisesti lähes aina nykyään? (Huom. rentous)
Pikaruoka (kuten Hese tai Mäkki). Kaupassa ei tule eksyttyä leipä, leikkele, eines tai karkki & sipsihyllyille enää juuri koskaan. Light-tuotteet, niin rasvattomat kuin keinomakeutetut jäävät myös kauppaan. Juomahyllyiltä mukaan lähtee kombucha tai vissy. Mehut, limut, alkoholijuomat jää nykyään kyllä erittäin vähälle. Alkosta mieluiten luomuviini tai alkuviini kuin kaupan sokeri-eeeeekoodisidukka.

Mitä ostan kaupasta tai oikeammin mitä multa löytyy kaapista?
Kaikki kasvikset, juurekset, vihannekset ja hedelmät (marjat poimin itse metsästä). Täysrasvaiset lihat ja kalat. Punainen maito/ kasvimaito/ voi. Ruuanlaittoon rasvainen jogurtti (tai satunnaiseen herkutteluunkin). Luomukananmunat tai ruokapiiristä/ muna-autolta Free Range-munat. Pähkinät, linssit, pavut ym. Kikhernepasta/ nuudeli. Luomulaatuinen jäljitettävä oliiviöljy, kookosöljy, kapryylihappo. Mausteet!!! Kookosvesi, kombucha, tee, kahvi <- Nämä ehdottomasti luomu! Muissa maalaisjärki/ jousto/ rahatilanne sanelee luomu vs. kotimainen.
Pakastimessa on satoja kiloja (tosin hupenee, hupenee...) marjoja, itsekeitettyä luulientä (tätä käytän ruuanlaitossa nykyään aina pohjana ja täytyy sanoa että ruuan maku ja ravinteikkuuden taso on noussut ainakin 200%) ja itsekasvatettuja kasviksia/ yrttejä palstalta sekä villiyrttejä.
Herkut - raakasuklaaherkut tai tarvikkeet itse valmistamiseen. Raakakakut, kuivatut luomulaatuiset hedelmät. Smoothiejädet, kulhot tai vanukkaat.

Rakkausruoka ei ole kieltäymystä millään tasolla vaan upgreidaamista. Mille tahansa tuotteelle löytyy aina joku hyvä vastine. Yhä useammista ravintoloista ja kahviloista saa Rakkausruokaa. Laadukkaista aineksista tehtyä, täyttä tavaraa.

Rakkaudella

iive

 ps. Yllä oleva kakkupala kesällä riitti kolmelle, sillä se oli yksinkertaisesti vain niin tuhtia ja täyteläistä!

<div id="fb-root"></div>
<script>(function(d, s, id) {
  var js, fjs = d.getElementsByTagName(s)[0];
  if (d.getElementById(id)) return;
  js = d.createElement(s); js.id = id;
  js.src = 'https://connect.facebook.net/fi_FI/sdk.js#xfbml=1&version=v3.2';
  fjs.parentNode.insertBefore(js, fjs);
}(document, 'script', 'facebook-jssdk'));</script>

Selluliitin selätys?

Jokaisella naisella on selluliittia, enemmän tai vähemmän ja lähes kaikki taitavat haluta siitä eroon, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Itseäni selluliitti ei sinänsä ole häirinnyt esteettisesti, mutta oma selluliittini on myös kipeää ja se on se mikä häiritsee ja enhän mä siitä ulkonäöstäkään tykkää, myönnetään! Se, että jaksaisinko pelkän ulkonäön vuoksi nähdä asian suhteen vaivaa, se on sit eri juttu...

Viime kesänä kävin useaan kertaan LPG-hoidossa, se oli osa kuntoutusprojektiani, sillä etenkin mun jalat ovat herkästi jumiutuvat ja niiden hieronta tekee kipeää juurikin tuon selluliitin vuoksi. LPG hoito oli tehokasta niin lihaksille kuin selluliitillekin ja sen jäljiltä jalat ovat olleet huomattavasti vähemmän pökkelön tuntuiset ja tosiaan, kipeä selluliitti väheni jo 5dellä hoitokerralla! LPG on kuitenkin kallista (n.190e/5krt x 30min) ja hoitoajat meinaavat olla kortilla. Mietin mitä voisin tehdä asialle itse?

Selluliitti on ihonalaista rasvaa, joka järjestyy verinahan alle sidekudoksen väleihin. Nämä sidekudoksen muodostamat rasvalokerot ovat naisilla erimuotoisia ja suurempia kuin miehillä. Siksi muhkurainen rasvakerros on nimenomaan naisten murhe. Mitä suuremmat lokerot, sitä isommat ihon muhkurat.

Lihominen lisää selluliittia. Rasvasolujen paisuessa niiden säilytyslokerotkin pullistuvat. Kun sivuilla ei ole tilaa, kotelot puristuvat ulospäin verinahkaa vasten, ja appelsiini-iho kukoistaa entistä kuoppaisempana. Myöhempi laihduttaminen ei riitä tasoittamaan tilannetta, jos lokerot ovat ehtineet venyä eivätkä enää palaudu entiselleen.

Vanhetessa selluliitti pahenee, kun iho ohenee, verinahka löystyy ja rasvapaukurat pääsevät puskemaan esiin näkyvämmin. (Lainaus: tiede.fi)

Tiede.fi artikkeli tuumii, että kuivaharjaus auttaa ihon pintaverenkiertoon ja aineenvaihduntaan ja näin ollen myös helpottaa selluliittia osittain. Rasvasolulokeroita se ei kuitenkaan pienennä. Yritin etsiä tietoa LPGstä tähän asiaan, mutta hieman jäi kuitenkin homma epäselväksi. Seuraavassa lainauksessa tuumataan, että rasvan poistuminen soluista paranee, näin ollen voisi ajatella sen vaikuttavan myös rasvasolulokeroiden kokoon tai ainakin siihen kuinka täynnä ne ovat ja ainakin sillä on merkitystä myös kokemaani arkuuteen/kipuun. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan aikuisiällä laihduttaminen ei juurikaan vaikuta rasvasolujen määrään, joten niitten koolla on todellakin siinä tapauksessa merkitystä!

LPG-hoito on alipaineella tapahtuvaa imurullaushierontaa, jossa kohotetaan ihonalaista kudosta. Hoitopään motorisoidut rullat muokkaavat ja stimuloivat sidekudoksissa rakenteita, verenkiertoa ja rasvasoluja parantaen neste- ja verenkiertoa. Hoitopäitä on erikokoisia riippuen hoidettavan alueen koosta. Aluetta rullataan hoitopäällä eri suuntiin, terapeutin tekemillä erilaisilla liikkeillä. Selluliitti-iho tasoittuu, kun sidekudoksesta tulee elastinen ja joustava. Sidekudoksen aineenvaihdunta vilkastuu, rasvan poistuminen solusta paranee ja kudoksen arkuus vähenee. Veltostunut kudos kiinteytyy kollageenin ja elastiinin vahvistumisen myötä. Näin iho silenee ja muokkaa itse itseään. (Lainaus: Auron.fi)

 LPG ja kokovartalosukkahousupuku 😄

Selluliitista ei tulisi murehtia turhaan, ainakaan kosmeettisista syistä, mutta omalta kohdaltani selluliitti tekee kuitenkin elämästä sen verran ikävää, että jotain on tehtävä! Joten ainakin on syytä huolehtia mm. puhtaasta ruokavaliosta, nesteiden saannista ja kiinnittää huomiota aineenvaihdunnan tukemiseen kokonaisvaltaisesti. Myös kuivaharjaus, ihon kuorinta suihkussa ja etenkin ihon kunnollinen rasvaus ovat nyt "salaiset aseeni" selluliittia vastaan. Lisäksi olen lisännyt repertuaariin kuppihieronnan. Tilasin freetox.fi kaupasta itselleni Bellabacin kuivakuppaus/hierontakupit.

Kuppaus on vanha Kiinalainen hoitomuoto, jota käytetään hyvin monenlaisiin vaivoihin kuten lihashuoltoon, niska-hartiaseudun kireyteen, kipeytyneeseen selkään ja iskiasvaivoihin. Kuivakuppas tehdään imukupeilla, joita liu'utetaan rasvatulla iholla. Kupin alle muodostuu alipaine, joka imaisee ihon pehmytkudoksen kupin sisään. Hoito on eräänlainen kuppauksen, sidekudoshieronnan ja lymfahieronnan yhdistelmä.

Eli mekanismi kupeissa on hieman samanlainen kuin LPGssä, joka tosin koneellisena on luultavammin tehokkaampaa kuin kupit, mutta toisaalta kenen kukkaro kestää jatkuvia hoidoissa käyntejä? Kuppien hinta pyörii n. 30-40e tienoilla ja niitä voi käyttää vaikka joka päivä. Toki kupeilla hieroessa tulee huomioida, ettei miten vaan voi itseään runnoa eli maltti on tässäkin valttia ja täytyy kyllä tuumata, että kyllä sen hieronnan vaikutuksen tuntee eikä edes tee mieli tehdä liikoja. Noin 8min/alue on suositeltu määrä. Tosin esim. alleja hieroessa en saa 8min kulumaan millään eli nopeaa touhua tämä on. Kuppihieronta on myös ihanaa itsensä hemmottelua. Osan hieronnasta olen tehnyt suihkussa kookosöljyllä (Huom. mineraalipohjaiset öljyt esim. Ceridal, eivät sovi kuppaukseen, sillä ne saattavat kovettaa kuppeja) ja reisien hieronnan olen tehnyt Cellulite Be Gone vartalonhoitoseerumilla. Sen tehosta en tiedä, mutta se tuoksuu taivaalliselta ja saa hommaan pientä arjen luksusta ❤️

Kuppihieronta auttaa myös lihasjumeihin ja treeneistä palautumiseen mielestäni aivan yhtä hyvin kuin LPG:kin. Vaikka LPG on varmasti tehokkaampaa, niin taas tulee helppous asiassa esille. Kuppihieronnan voit tehdä itse palauttavasti treenien jälkeen. LPGhen tai hierojalle pitää varata aika. Vaikeimpien kohtien kuten selän hierontaan voi valjastaa vähän apua, kuten vaikkapa puolison. Alaselän, kyljet, jalat, rintalihakset ja kädet pystyy hieromaan mainiosti itsekin.

Samaan Freetox pakettiini tilasin myös kokeiluun Latvialaisen luonnonkosmetiikkamerkin Uoga Uogan ihonhoitopaketin missä on ihon sokerikuorinta ja vartaloemulsio, ja voi luoja kuinka voisin vain haistella noita tuotteita jatkuvasti. Kun elämä on haissut 36vuotta lähinnä perusrasvalta, niin kyky kestää ja nauttia tuoksuista on aivan mahtavaa!

Tuo tuoksuasia on muuten jännä, samoin kyllä ihon nykykunto. Kun ennen iho oli rasvattava kuivumisen ja kutinan vuoksi varpaista otsaan asti, ei sitä nyt juurikaan tarvitse sen enempää rasvailla lähes lainkaan. Luonnonkosmetiikkavoiteet sopivat myös nykyään paremmin kuin apteekin rasvat, joihin muutaman kuukauden käytön jälkeen kehittyi aina allergia.
Tuoksuista tuli myös astma-yskäkohtaus tai migreeni. Tämän suhteen avainsana taitaa olla myös luonnollisuus. Luonnolliset tuoksut eivät näitä reaktioita aiheuta, mutta kemialliset tuoksut edelleen aiheuttavat!

Muuten luonnonkosmetiikkaa ei aina tule ajatella sellaisena, että se sopisi aina allergiselle. Vastaani on tullut myös tuotteita jotka eivät ole sopineet, sillä luonnonaineet voivat allergisoida aivan yhtälailla kuin kemiallisesti tehdyt aineet.

Otin nyt parisen viikkoa sitten kuvan reisistäni ja pyllystäni, saatte sen ehkä "ihailtavaksi" joskus :D mutta kuvaparin kanssa, sillä uskon vakaasti että muutosta tulee myös ulkoisesti. Sisäiset fiilikset ovat jo nyt mahtavat. Jalat ovat kevyet, lihaskivut ovat liikunnan jälkeen vähäisemmät ja etenkin yöllisiin levottomiin jalkoihin hoito tuntuu vaikuttaneen todellakin myönteisesti.

Seuraavaksi pistän tilaukseen kasvokupit! Minulla on tapa reagoida stressiin jännittämällä kasvoja, joten leukaperät ja otsan alue ovat usein kovasti kireänä. Eikä tuo varmasti ihollekaan pahaksi ole ❤️ Saiskohan niillä myös luontaisen face liftin? Tälleen kun ikää nyt vaan tulee joka päivä lisää 😄

Ihanaa viikonloppua

Rakkaudella

iive

Aineenvaihdunta käyntiin!

Kiinnostaako itsensä kehittäminen? - Temperamentit ja Enneagrammin viisaus

Olen aina lukenut paljon ja viime vuosien aikana olen lukenut erityisesti erilaisia itsensä kehittämisen kirjoja (ja dekkareita - koska tasapaino). Kun kirjastoon tuli syksyllä omatoimikirjaston laajennetut aukioloajat sekä automatisoitu lainauspalvelu ja etenkin ilmainen varaus/seutulainaus, on lukeminen innostanut vieläkin enemmän ja varauslistani onkin aikalailla jatkuvasti "täynnä". Myös tarjontaa kirjamarkkinoilla on kaikkiaan monipuolisemmin, etenkin Hidasta Elämää ja Viisas Elämä-kirjasarjat ovat olleet ahkerasti luvussa.

Vuoden alussa minua on innostaneet mm. temperamenttityypit kun luin ensin Idiootit ympärilläni (Tästä kirjasta en niin pitänyt, koska tyyli oli niin raflaava ja negatiivinen jo ihan nimestä lähtien. Kirja sai minut tuntemaan itseni lähinnä paskaksi ihmiseksi sen sijaan, että olisin kehittynyt mitenkään). Se sai kuitenkin minut tarttumaan temperamenttityyppeihin vielä lisää ja lainasin kirjastosta toisenkin aihetta käsittelevän kirjan Dunderfeltin Tunnista temperamentit. Tämä toi temperamentit jotenkin lempeämmin ja rakkaudellisemmin esille. Myös kirjan alussa oleva johdanto temperamenttiteoriaan(?) ja erilaisiin näkemyksiin, oli mielenkiintoinen. Siellä esiteltiin erilaisia näkemyksiä lähestyä persoonallisuuden rakenteita ja ulottuvuuksia mm. Yin ja Yang, Ayurveda järjestelmän 3-jako Vata, Pitta, Kapha, 4 temperamenttia (musta sappi - melankolinen, keltainen sappi - koleerinen, veri - sangviininen ja lima - flegmaattinen), Jungin 8 tyyppiä ja Enneagrammi.

Temperamentti kuvaa aivan perustasoa ihmisen persoonallisuudesta. Temperamentilla kuvataan reaktiotyyliä, joka vaikuttaa siinä rajapinnassa, jossa psyyke ja biologia kohtaavat. Se on siten luonteeltaan sanatonta, reaktionomaista ja hyvin alkukantaista psykologista toimintaa, jolla ihminen luo suhdetta havaittuihin ilmiöihin ja tapahtumiin. (Dunderfelt - Tunnista temperamentit s.31)

Minä löysin itseni oranssista temperamentista vaikkakin temperamentteja on siis pääasiallisesti neljä: Keltainen, Vihreä, Punainen ja Sininen. Minun temperamenttini jakautui puolet punaista, puolet keltaista = Oranssi.

Oranssissa reaktiotyylissä henkilö on ulospäin suuntautunut, persoonallisuudessa yhdistyvät tietty kiivaus ja impulsiivisuus sekä kiinnostus ihmisiin ja elämänläheisiin asioihin. Hän on mitä luultavimmin hyvin huumorintajuinen ja arvostaa mukavaa ja samalla reilua kanssakäymistä ihmisten kanssa. Tärkeää on että elämässä on vauhtia ja saa olla mukana toteuttamassa tärkeitä konkreettisia asioita.
Monessa mukana, mutta tapana kasata liika töitä itselleen, mutta kun maailmassa on niin paljon kiinnostavaa! Joten väsyminen, kiireessä puolitiehen jääneet asiat ja lähi-ihmissuhteiden hoitamattomuus ovat usein tällaisten ihmisten harmeina.

Edellä oleva mukaeltu lainaus kirjasta on todellakin minua. Huumoristakin nautin, mutta itse en ole kyllä järin humoristinen ja huumoriin on minun vaikea heittäytyä. Perus vitsit kun eivät oikein uppoa, tykkään älykkäästä huumorista ja myös elämän tahattomista humoristisista heitoista ja tapahtumista. Omien värieni suhteen keltainen temperamentti saa minut innostumaan elämästä, näkemään elämän innostavana haasteena, jolla on niin paljon tarjottavaa. Kiperissä tilanteissa reagoin kuin punainen ja en ehkä ymmärrä sanomani jyrkkyyttä. Molemmat värit ovat niitä, joiden suhteen voi miettiä paljonko tilaa vien suhteessa muihin ihmisiin. Nautinnollisinta keskustelua syntyy kun voi vaivatta virrata ja molemmat keskusteluun osallistujat ottavat tilansa temperamenttityypistä huolimatta. Hankalinta kanssakäymistä on silloin kun toinen ei pysty ottamaan omaa tilaansa ja itse yritän pidätellä itseäni (jos ymmärrän tehdä niin).

Temperamenttityylien tutkiminen auttoi kuitenkin ensisijaisesti ymmärtämään muita. Miksi tuo punainen ihminen sanoi nyt noin tai vaatii tuota? (koska se oli hänelle vain fakta - ei mitään henkilökohtaista) Miksi vihreä ei saa hommaansa tehtyä vieläkään? (Koska mihinkään ei ole mikään kiire ja punaisen mielestä homma olisi pitänyt olla hoidettuna jo 3 päivää sitten...) Miksi keltainen vain hosuu eikä homma etene tai tekee itseasiassa ihan jotain muuta kuin pitäisi? (Koska on niin monta hyvää juttua käynnissä) Sinisiä ihmisiä elämästäni ei sitten juuri löydykään, ehkä? Toki ketään ei voi ulkopuolisena luokitella täysin, sillä sisäisen maailmansa ihminen tuntee itse parhaiten, mutta jonkinlaista helpotusta se itselleni on tuonut muiden erilaisen tempperamenttityylin, näkemyksen tai reaktion ymmärtämiseen. Ensimmäisenä ei ole se syyttävä sormi pystyssä jonkun negatiivisvivahteisen kokemuksen vastaantullessa, vaan olen yrittänyt ajatella asiaa toisen näkökulmasta ja etenkin toisen tempperamenttisesta näkökulmasta. Samanlaista "synninpäästöä" toivon myös itselleni. Tiedän olevani tilaa vievä ihminen, jolla on voimakkaat mielipiteet ja reaktiot, mutta tiedän lähtökohtani kuitenkin olevan rakkaus ja hyväntahtoisuus, joten toivon ympäristöni ihmisiltä armeliasta suhtautumista voimakkaalle innostumiselleni, joka joskus kieltämättä saa aika moiset mittasuhteet 🔥 elämä kun on intohimoa 🔥

Jos et tiedä omaa temperamenttityyliäsi, niin voit testata sen täällä. Kiinnostaisi tietää muidenkin tuloksia ja että oletko tuloksesta samaa mieltä? "Löysitkö" itsesi? Vai oliko koko juttu jo ihan tuttua?

Temperamenttiteorian tutkimisen jälkeen, halusin sukeltaa syvemmälle persoonallisuusteorioihin, joten seuraavaksi lukuun lähti Enneagrammin viisaus. Netissä voit testata oman enneagrammityyppisi ja saat myös lyhyen kuvauksen tyypistäsi. Kirjan testi ja nettitesti tuottivat minulle saman tuloksen. Kolmas nettitesti antoikin sitten ihan eri tuloksen... hmm... Kirjaa lukiessa asiaan sai kuitenkin huimasti paljon enemmän tietoa ja variaatiopohjaa. Enneagrammi olikin etenkin tutkimusmatka itseeni (kun temperamentit olivat tutkimusmatka minun ja muiden välisiin suhteisiin) ja se on ollutkin aika huikea ja hieman surullinenkin matka. Kunpa vain olisin tiennyt nämä asiat silloin kun olin nuori...

Tiedät kyllä, kun olet löytänyt tyyppisi- Ylitsesi vyöryvät todennäköisesti helpotuksen ja häpeän, riemun ja surun aallot. Asiat, jotka olet aina alitajuntaisesti tiennyt itsestäsi, selkiytyvät äkkiä ja alat huomata elämänmittaisia ajatus- ja toimintamalleja. Voit olla varma siitä, että kun näin tapahtuu, olet tunnistanut persoonallisuustyyppisi oikein.

Enneagrammin viisaus alkaa hämmentävästi. Kirjan tarkoituksena on ymmärtää omaa persoonallisuustyyppiään, jonka jälkeen siitä pitäisi luopua. Ensimmäinen ajatukseni oli, mitä ihmettä? Eli ensin meille sanotaan ketä me ollaan ja sitten sitä ei ollakaan? Kuitenkin pidemmälle lukiessani ymmärsin tämän tarkoituksen.

Itsensä tunnistaminen yhdeksi yhdeksästä persoonallisuustyypistä voi olla mullistava kokemus. Ensimmäistä kertaa elämässämme saatamme nähdä selkeästi yleiskuvan ja logiikan, jota olemme noudattaneet elämässämme ja käyttäytymisessämme. Jossain vaiheessa "tyypin tunnistaminen" kuitenkin muodostuu osaksi minäkäsitystämme ja saattaa jopa alkaa haitata kasvuamme.

Tyyppimme tunnistaminen ei ole lopullinen määränpäämme. Tämän työn tarkoituksena on tehdä loppu persoonallisuutemme automaattisista reaktoista tiedostamalla ne. Voimme herätä ainoastaan huomaamalla ja oivaltamalla selkeästi persoonallisuutemme toimintamekanismit. Mitä selkeämmin näemme persoonallisuutemme mekaaniset reaktiot, sitä vähemmän samaistumme niihin ja sitä vapaampia olemme. Siitä enneagrammissa on kysymys

Oma enneagrammityyppini on 7, innostuja. Well, nimi kertoo kyllä kaiken, niin hyvässä kuin pahassa. Lyhyesti kuvattuna innostuja on yleismies, moniosaaja, ihmelapsi, harrastelija, eri alojen asiantuntija, energiapakkaus. Aika hienoja ominaisuuksia, tosin jokaisella on se kääntöpuolensa. Innostuja uupuu, ei ehkä näe tämän hetken kauneutta, ajatukset (monkey mind) pyörittää elämää, intentio on niin monessa asiassa, että monta vakaampaa tyyppiä ihan hirvittää. Myös se, että osaa vähän kaikkea, no se tarkoittaa toisaalta sitä, että ei ehkä osaa mitään täydellisesti.

Mieheni on 8 eli haastaja (temperamentiltaan punainen) ja aika nappiin sekin kuvaus "hänestä".

Seitsikon pääpahe/kuolemansynti on ylensyönti, joka viittaa kyltymättömään haluun "ahmia itsensä täyteen" kokemuksia. Seitsikot yrittävät täyttää sisäisen tyhjyyden tunteensa tavoittelemalla erilaisia myönteisiä, innostavia ideoita ja virikkeellistä toimintaa, mutta heistä tuntuu aina, ettei heillä ole tarpeeksi.

Tuntuu aika hurjalta lukea itsestään negatiivisia juttuja. Tokihan siellä on myös niitä positiivisiakin ja paljon onkin, sillä enneagrammi perustuu rehellisyyteen molemmin puolin. Omat kokemukseni kirjaa lukiessa seilasivat rakkaudellisesta itseinhoon, surusta iloon, innostuksesta jopa vähän masentuneeseen. Mutta sitähän elämä on. Kukaan ei ole täydellinen ja hyveillä on yleensä varjopuolensa, kuten varjopuolilla hyveensä.

Enneagrammista on apua vain, jos olemme rehellisiä itsellemme. Niinpä enneagrammijärjestelmä soveltuu parhaiten itsetarkkailuun ja itsetutkiskeluun.

• Kunkin tyypin parantavat asenteet, lahjat ja tyyppikohtainen muutosprosessi.
• Ohjeet hankalien tapojen ja reaktioiden tarkkailemiseen ja niistä luopumiseen.
• Tietoa kunkin tyypin motivoimisesta.
• Tiedostamattomat lapsuuden viestit.
• Kullekin tyypille sopiva terapeuttinen lähestymistapa.
• Tietota kunkin tyypin henkisen kasvun käynnistämisestä, herätyssoitoista ja varoitusmerkeistä.
• Ohjeet tietoisuuden lisäämiseksi päivittäisessä elämässä.
• Harjoituksia sisäistä työskentelyä varten kullekin tyypille.
• Ohjeet järjestelmän käyttämiseksi jatkuvan henkisen kasvun tukena. 

 Avoimen sydämen ansiosta voimme olla täysin läsnä kokemuksissamme ja aidosti yhteydessä elämämme ihmisiin. Voimme "maistaa" kokemuksemme sydämestämme ja pystymme erottamaan, mikä on totta ja arvokasta. Tästä näkökulmasta katsottuna voisi sanoa, että sydän - ei mieli - tietää.

Kuitenkin siihen negatiiviseen tuntemukseen auttaa avoin sydän. Sydämeen on aina aivan parasta palata. Kun se levoton mieli ja ego ohjaa kohti kaikkea epäolennaista, se saa sinut hämääntymään, tuntemaan itsesi "aina oikeaksi tai väärän kohtelun saaneeksi" tai huijaa sinut keskittymään aivan johonkin jonninjoutavaan kuin siihen mikä on oikeasti tärkeää. Tämä hetki, läsnäolo, sydämen valo. Oma mieleni tekee tätä valtavasti. Se pyörittää jatkuvaa ajatusmyllyä päässäni, jolloin sydämeen keskittyminen on huikean haastavaa. Onneksi siinäkin voi kehittyä päivä päivältä. Jonain päivänä mieli hiljenee helpommin, jonain päivänä taas ei, sekin on hyväksyttävä. Mutta tietoisesti asian hahmottaminen on jo askel eteenpäin. Voi myös hyväksyä sen, että tänään siellä päässä pyörii kaikenlaista ja antaa pyöriä. Jonain hetkenä enemmän sinne sydämeen kuitenkin taas pääsee.

Koko kirjan lukeminen oli huikea syväluotaus omaan persoonallisuuten. Oli huikeaa nähdä myös kuinka on ihmisenä myös kehittynyt. Eniten surua herätti se, että tajusin nuoruuteni pahoinvoinnin johtuvan pitkälti siitä, etten ymmärtänyt lainkaan itseäni (eikä kyllä kukaan muukaan) ja että toimintani oli kaikin puolin epäterveellä tasolla.


Kirjan esittelemät tasot olivatkin ehkä koko kirjan annin suurin juttu, joiden avulla pystyi peilaamaan oman elämän kulkua tähän päivään asti. Millä tasolla on tullut oltua minäkin hetkenä? Sillä enneagrammin hienous oli mielestäni todellakin juuri tuossa. Meillä on persoonallisuustyyppi, mutta sen tyypin kulloinenkin taso vaihtelee, jopa päivittäin. Tasoja on 3, Terve, Keskitaso ja Epäterve taso.
Nuorena uin kaikkien kokemuksieni (ja kokemattomuuden) myötä todellakin epäterveellä tasolla, pitkään.
Minulla ei ollut minkäänlaisia kykyjä hallita tuntemaani ahdistusta (muutoin kuin pakenemalla). Nyt kuitenkin vasta ymmärrän miksi niin tapahtui! Sillä tosiaankin seilasin hysteerisen touhuamisen ja syvän masennuksen ja uupumisen kanssa. Minulla jopa epäiltiin maanis-depressiivistä mielialahäiriötä, joka onneksi osoittautui kohdallani vääräksi. Kun opin tuntemaan sekä kohtaamaan ahdistukseni ja selviämään siitä, aloin tasaantua. Jossain vaiheessa olin myös aivan alimmalla tasolla ja silloin ratkaisuni oli hyvin lähellä kuolemaa. Minun onneni oli kuitenkin se sisimmässäni asuva elämänkipinä ja ymmärrys siitä, että tästä voisi olla jokin muukin poispääsy. Minulla oli onni myös päästä turvaan (omasta toiveestani) itseltäni paikkaan, jossa en voinut toteuttaa ratkaisuani.

Epäterveen tason avainsanat: Maaninen/Depressiivinen, holtiton.

Seitsikot haluavat niin epätoivoisesti paeta ahdistustaan, että heistä tulee täysin holtittomia. He antavat kipunsa sanella käyttäytymisensä sen sijaan, että tuntisivat sen. Hysteerinen touhuaminen vuorottelee syvän masennuksen kanssa, ja seitsikoista utlee yhä epävakaampia ja arvaamattomampia. Turtina ja piittaamattomina he menevät äärimmäisyyksiin tukahduttaakseen kipunsa.

Alimman tason avainsanat: Uupunut, Lamaantunut

Oivallus siitä, että he ovat saattaneet pilata terveytensä, elämänsä ja kykynsä nauttia, on liikaa epäterveille seitsikoille. Heistä tuntuu, ettei heillä ole enää vaihtoehtoja tai ulospääsyä kivustaan. He ovat hätääntyneitä ja kokevat olevansa ansassa. Usein heidän holtittomuutensa on johtanut vakaviin taloudellisiin ja fyysisiin ongelmiin, jopa kroonisiin kipuihin.

Myös fibromyalgia heijastelee alimpia tasoja. Treenaamiseni ja syömishäiriöni ajoi minut täysin alimmalle tasolle. Minä kirjaimellisesti rikoin koko kehoni ja sairastuin. Nyt kun olen tajunnut sen mitä olen itselleni tehnyt... onneksi löysin tavan päästä sieltä pois. Onneksi elämääni astui rakkaus, armo, kauneus, meditaatio, läsnäolo, puhdas ruoka ja elintavat. Eikä oman uskonkaan löytäminen tosiaankaan ole ollut vähäpätöistä. Siihen on ollut aina hyvä turvata, oli itse uskosta kuka tahansa mitä mieltä tahansa.

Tällä hetkellä nautin pääsääntöisesti terveen tason elämänenergiasta. Olen odotuksen täyttämä, innostunut, välillä myös innostunut ja tyytyväinen. Olen tuottelias ja aikaansaava kaikenlaisen häsäämisen ja "sekoilun" sijaan.

Peruskaipaukseni on olla onnellinen, tyytyväinen ja löytää täyttymys. Sitä en saa mistään materialistisesta, en työpaikasta, en mistään käsinkosketeltavasta. Ne puhtaat onnen hetket ovat olleet täysin käsittämättömiä puhtaan rakkauden ja sydämen yhteyden hetkiä, yksin tai läheisten ihmisten jakamana.

Ajatukseni oli kirjoittaa jonkinlainen kuvaus kokemuksistani näiden kirjojen parissa. Ehkä kirjoitukseni ajautui syväluotaavimmille osille kuin oli tarkoituksena. En kertakaikkiaan vain pysty kirjoittamaan analyyttista yleismallista arviointia, se on sinisten heiniä. Kaikkia tuntemuksia, ajatuksia tai oivalluksia ei tähän myöskään pystynyt kirjoittamaan, sillä niitä tuli näistä kirjoista niin paljon! Tulisi ihan uusi kirja koko hommasta jos kaikkea yrittäsikään avata... no toivottavasti sinä pystyt näistä sanoista lukemaan sen vaikuttuvuuden ja myös rakkaudellisuuden ja armon, mitä olen tähän yrittänyt virtauttaa... On aika hienoa olla onnellinen, tyypillisesti olen myös odotuksen täyttämä, sillä näen elämän kuitenkin aina mahtavana tulevaisuutena, mutta ne onnellisuuden hetket syntyy juuri tämän hetken läsnäolosta, ei tulevaisuudesta.

Kiinnostaisi tietää mitä mieltä sinä olet ylipäätänsä itsensä kehittämisestä tai itsetutkiskelusta? Lähestymistapojahan on monia, kirjat, meditaatio, usko, kurssit... vai luotatko elämän virtaan? Oletko sattumalta lukenut samoja kirjoja? Tai olisko hyviä uusia lukuvinkkejä? Vai onko koko homma mielestäsi ihan huuhaata? Sana vapaa <3

Ihanaa loppuviikkoa

Rakkaudella

iive

Oranssit tekstit lainauksia kirjasta Tunnista temperamentit - Tony Dunderfelt

Siniset tekstit lainauksia kirjasta Enneagrammin viisaus - Don Richard Riso & Russ Hudson

Uuden elämän reseptit - Kvinoasämpylät (G, M)

Olen ollut hyvin pitkään ilman leipää. Syön sitä lähinnä reissussa esimerkiksi äidin luona tai hotellin aamupalalla. Kotiin en ole ostanut leipää aikoihin, ehkä noin vuoteen?

Suurin syy leivättömyyteen on keliakia. Gluteenittomat leivät eivät kovin maittavia ole ja kalliitakin ovat. Lisäksi ne tuntuvat käyvän mahaan ja niistäkin meinaa syntyä sellainen puputtamisfiilis. Tiedättekö sen kun ei ole oikeasti nälkä, mutta jotain tekisi mieli ja sitten hups olet syönyt 4 leipää?

No näistäkin kyllä se sama efekti tulee, mutta onneksi 6 sämpylää menee kätevästi kolmelta hengeltä nopsasti eikä ylimääräisiä puputtamisleipiä kertakaikkiaan jää!

Haastoin muutkin perheenjäsenet leivättömyyteen ja yllättäen he lähti mukaan, joten lähinnä heitä varten kehittelin nämä sämpylät. Kai näitä viljattomiksi voi sanoa kun kvinoa ei ole vilja vaan savikkakasvi? Testasin tässä nyt uusia tuttavuuksia eli kvinoahiutaleita ja kurpitsansiemenjauhoa.

Kvinoasämpylät (G, M)

1dl Kvinoahiutaleita (Foodin)

1dl Mantelijauhoa

0,5dl Kurpitsansiemenjauhoa (Foodin)

2rkl Chiasiemeniä

1rkl Psylliumia

0,5tl Suolaa

3 Kananmunaa

1tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Sekoita keskenään ensin kananmunat, chiasiemenet  ja psyllium. Haarukka on oikein sopiva sekoitusväline tälle taikinalle. Sen jälkeen mittaa joukkoon loput ainekset ja sekoita. Taikina turpoaa nopeasti lusikoitavaksi.
Lusikoi pellille 6 samankokoista taikinakasaa ja vedellä kostutetuin käsin voit muotoilla niistä tasaisempia.

Laita sämpylät lämpiävään uuniin (uunin ei tarvitse vielä olla lämmennyt loppuun asti), paista uunin tehokkuudesta riippuen n. 10-15min. Vähemmän aikaa paistaen sämpylät jäävät mehevimmiksi, pidemmän aikaa paistaen niistä tulee rapsakampia.

Itse en tarvinnut lämpimän sämpylän päälle mitään muuta kuin nokareet luomu voita ❤️ ja hitusen sormisuolaa kun voi sattui olemaan suolatonta.
Taikinaan olisi voinut lisäillä myös kokonaisia siemeniä tms. mutta tällä hetkellä niitä ei kaapista löytynyt kun kaikki oli syöty, joten seuraavalla kerralla niitäkin sitten testiin!

Sämpylät testattiin uunilämpiminä (aivan superhyviä), mutta myös jäähtyneinä (oikein hyviä), joten näitä voi siis säilöäkin jos vaan pystyy.

Kurpitsansiemenjauho oli hauska uusi tuttavuus, tosin tuoksu aika voimakas, muttei se sitten valmiissa sämpylässä paljonkaan makua/tuoksua dominoinut. Kvinoahiutale tulee varmastikin jatkossa käyttöön. Mietin jo hiutaleiden jauhamista jauhoiksi esim. piirakan tms. leivontaa varten. Puuronkin voisi näistä jokin päivä keitellä.

Testaamatta on vielä Foodinin kikhernejauho. Siitä muutamia reseptejä (flat-bread ja pizza!) olen jo pinnannut Pinterestiin odottelemaan, mutta aikaisempi kokemus etnisen kaupan kikhernejauhoista jäi tuoksumaailmaltaan mieleen ei niin miellyttävänä, joten kokeilu on jäänyt. Toisaalta suursuosikkini kikhernepasta ei maistu tai haise todellakaan miltään kummalliselta... etenkin kikherne-tuorepastan teko kiinnostaa ja sitä tulen taatusti joku päivä kokeilemaan!

Sellainen kikherne flat bread sopisi erityisen hyvin esim. Shakshukan kanssa syötäväksi. Tällä toisella Shakshuka-kokeilukerralla onnistuin mielestäni vieläkin paremmin ja nyt siis vege-versiona (vai voiko kirjoittaa vege kun siinä on kananmunaa? No lakto-ovo-versiona siis ehkäpä?). Ensimmäinen versio tehtiin turvallisesti lihalla, jotta se maistuisi koko perheelle.

Pohdin tovin kuinka toteutan Shakshukan eväsruokana, mutta keksin, että lasinen eväskulhonihan kestää myös uunin. Ajatus lämmitettävistä kananmunista ei houkutellut, joten Shakshukaa valmistaessani en laittanut siihen vielä kananmunia lainkaan, vaan töissä rikoin kananmunan annoksen päälle ja sujautin kulhon uuniin ja ruoka lämpeni noin 10minuutissa. Töissä sattui muutenkin olemaan uuniruokaa, joten uunia ei tarvinnut lämmittää ruokaani varten erikseen vaan käytin jälkilämpöä hyväkseni. Homma olisi varmasti onnistunut liedellä myös pienessä kattilassa.

Tulevaisuudessa olisi mahtavaa jos ruokavalio olisi enemmänkin kasvispainotteinen. Niin että olisikin kasvisruokapäivän sijasta liharuokapäivä kerran/pari viikossa. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kasvisruokien tulee olla helposti tehtäviä ja etenkin maistuvia sekä ravinteikkaita kun perheeseen kuitenkin kuuluu kasvava lapsi sekä urheileva mies. Itse en ole innostunut härkiksistä, nyhtiksestä, kauramuruista, kasvismaidoista tai muista nyt niin trendikkäistä EINES/valmisruuista. Sillä niitä ne minun mielestäni ovat. Teollista, erittäin käsiteltyä ja sellainen ei kuulu minun suunnitelmiini tällä hetkellä. Jollekin toiselle ne voivat toki olla mainioita. Joten onnekseni koko perheen vatsat kestävät mm. pavut ja linssit. Hieman kikkailua kasvisruuat ja lisäkkeet aina aiheuttavat, sillä ruoka(mieltymys)rajoituksia perheestä löytyy mm. mies ei voi sietää parsakaalia (minä ja Lintunen rakastetaan sitä) ja kypsä bataatti sekä porkkana eivät taas ole Lintusen suosikkeja. Mutta tässäkin kunnon maustaminen on avainsana, tosin parsakaalia niilläkään ei kuulemma pysty mitenkään peittämään.

Hiihtohommat ovat innostuttaneet nyt kovasti ja mahtavaa, että nyt kroppa tuntuu hyväksyneen hiihdon täysin, sillä viimeisin hiihtokerta ei enää kipeyttänyt lihaksia juuri lainkaan. Ja voitin myös mäkikammoni ja laskin kaksi kertaa yhden mäen kaatumatta, mikä oli huikeaa. Hieman olen alkanut haaveilla myös luisteluhiihtosuksista... vaikka se perinteinen on aina tuntunut paljon turvallisemmalta vaihtoehdolta. Ehkä en enää tarvitse ladulla sitä turvallisuuden tunnetta vaan epämukavuusalueillekin voisi kurkotella, kuten nyt vaikka tuon mäenlaskun kanssa?

Ihania pakkas ja täysikuun päiviä

Rakkaudella

iive

Jumalatarjuttuja - Goddessthings

Jumalatar on naispuolinen jumala. Jumalattaret ovat usein olleet luojajumalattaria, äitijumalattaria tai hedelmällisyyden, kauneuden tai rakkauden jumalattaria, mutta myös esimerkiksi sodankäynnin ja metsästyksen jumalattaria on palvottu. Esimerkiksi maapalloa kunnioitettiin jo ennen ajanlaskun alkua nimityksellä Äiti Maa. (Wikipedia)

Viimeiset pari vuotta olen pyöritellyt mielessäni Jumalatar-ajatuksia. Siis sitä mitä on jumalattaruus ja voiko tavallinen nainen olla jumalatar?

Ensin ajattelin, ettei minusta saa jumalatarta kyllä millään. Minä siis, aivan tavallinen nainen (juu, no nyt tajuan senkin, etten ole ihan tavallinen - Not so ordinary Woman ja ettei kukaan ole tavallinen). Nyt tajuan myös ettei jumalattareksi itseään tuntevan tarvitse olla mitenkään eteerinen, saati edes kaunis. Maailma on täynnä jumalattaria, jotka ovat kauniita, mutta jotka ovat myös aikamoisia ja on rumiakin jumalattaria. On äitejä, on metsästäjiä, on viisaita naisia, porttoja, raivottaria... luen myös noidat samaan kastiin (ja siksi noidat oli tuhottava, sillä heidän taitonsa, tietonsa ja viisautensa oli uhka patriarkaaliselle yhteiskunnalle.)

Koen yhteyttä voimakkaisiin, jopa hieman pelottaviinkin jumalattariin. Vaikeinta minulle on samaistua hempeisiin ja herkkiin, sieviin tai seksikkäisiin jumalattariin. Nyt kaiken henkisen työstämisen ja etenkin e-pillereiden lopettamisen jälkeen olen mielettömän kiitollinen siitä, ettei tuo seksikkyys ei ole enää niin vaikeaa. (Hauskaa sinänsä, että nostin tätä kirjoittaessani juurikin Afroditen Goddess Guidance-pakasta) Herkkyyttäkin olen löytänyt sydänyhteyttä etsiessäni. Kaikesta huolimatta silti taidan sisältä olla eniten se voimakas (toivottavasti joskus myös se viisas ja nimenomaisesti sydänviisas) jumalatar, sellainen, joka joillekin on kyllä joskus vähän liikaa - Too Much, mutta se kai lienee on tehtäväni ollakin. Salama, pyörremyrsky, noitanainen tai niin kuin Ixchel - Medicine Woman.

Eilen vietimme EnkeliJumalatar-piirin iltaa eteeristen öljyjen merkeissä. Tällaiset piirit ovat kyllä huikeita ja niiden kautta olen tavannut monta upeaa naista, nousevaa sisarta. Piirissä kokoonnumme vaihtelevin kokoonpanoin jonkun piiriläisen kotona, luottamuksellisessa läsnäolossa. Piirissä sillä mitä olet ulkoisesti tai asemallisesti, sillä ei ole mitään väliä. Voit vain olla Sinä - puhtaana, turvassa, tasa-arvoisena ja jakaa sisaruuden. Piirit ovat olleet elämässäni viime vuosina todella tärkeitä, sillä jos ja kun on vaikeaa tuntea yhteyttä niin sanottuun tavalliseen elämänmenoon, antaa piiri tunteen siitä, että et ole kuitenkaan millään tasolla yksin, koskaan. Piirin illat sisältävät monien mielestä ehkä ihmeellistä hömppää (mutta mikä sen parempaa tässä raadollisessa maailmassa?) mutta myös aivan mielettömän upeita sydämen kohtaamisia sekä uskomattomia syvällisiä keskusteluja.

Teimme tällä kertaa mielettömän matkan chakrojen ja öljyjen maailmaan. Hieman mietin etukäteen, että millainen pölläkkä syntyy kun kymmenkunta naista laittaa öljyjä vähän sinne sun tänne, mutta kaksi astmaatikkoa ja yksi migreenikko eivät olleet millänsäkään. Itse olen siis noista astmaatikoista toinen, tosin oireita minulla ei ole nykyään muutoin kuin kemiallisten hajusteiden kanssa (joista saan myös kyllä sen migreeninkin). On huikeaa ymmärtää ja etenkin tuntea se muutos siihen miltä joskus ennen tuntui.

Olen erittäin tuoksumuistoihminen, tuoksujen kautta muistan paljon asioita. Edellisen kerran kun meillä on piirissä ollut öljyjä, olin niin kireä, niin vihainen, niin väsynyt, lukossa, kuin äärimmilleen vedetty vieteri, joka voisi pienestäkin venytyksestä suuntaan jos toiseen, hajota sirpaleiksi - ja silloin minusta tuntui, etten kestä näitä öljyjä lainkaan. Hyvin harva öljy tuoksui hyvältä, ne koskettivat minun sisimpääni jollain sellaisella tasolla mihin en ollut mitenkään valmis.

Sain eilen muistutuksen tuosta tunteesta, se oli onneksi vain vierailu, joka muistutti minua nauttimaan siitä millaisen matkan olen kulkenut puskemisen maailmasta - hyväksynnän ja nautinnon maailmaan.
Mitään ei tarvitse enää tehdä väkisin.

Tänään nautin kehoni voimasta ja olin niin onnellinen. En tehnyt mitään erikoista, luin kirjaa, kävin kaupassa, ostin lahjan ystävälle, kävin "kahvilla", hiihdin ja uin. Silti on aikamoista tehdä, nähdä ja tuntea asioita kun tuntee näin, aikamoinen bliss 💗

Ja hei tiedän että teitä on siellä muitakin 💗 ja jos asut jyvässeudulla ja haluat liittyä meidän piiriin, niin laita viestiä 💗

💗 Rakkaudellista viikonloppua 💗

iive

Kauneuskuuri viikko1 - Voimaeläimiä ja hengitysharjoituksia

On ollut jotenkin todella kiireinen viikko. Kauheasti kaikkea hommaa mitä "pitäis" keritä tehdä, mutta hyvin on selvitty ja sain pidettyä välissä myös aivan täysin vapaan päivän missä sain univajetta korjattua aikas hyvin.

Olen mennyt nyt viikon ilman kahvia ja kyllä ällistyttää se ettei ole lainkaan ollut päänsärkyä. Kahvin sijasta olen aamuisin juonut rasvateetä Yogi tean Sweet chaista tai Ginger Lemonista. Ensi viikolla täytyy testata jossain välissä myös All In One Latte ja Puhdistuskuurin lämmin puhdistusjuoma.

Omaan rasvateeheni tulee siis haudutettua Yogi tean yrtti/mausteteetä n.3dl, teelusikalliset kirnuvoita, neitsytkookosöljyä, oliiviöljyä sekä ripaukset vaihdellen raakakaakaojauhetta, aitovaniljaa, ceyloninkanelia, kurkumaa ja cayennepippuria. Rasvateen kaikki ainekset ovat luomua, kuten rasvakahvissakin. Muutoinhan seilaan luomun ja ei luomun välillä, mutta näissä nopsaan imeytyvissä juomissa minulle luomu on oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Otin myös poikkeuksellisesti nyt aloituskuvat Kauneuskuurille alkaessa. Tosin ei musta tunnu edes että olisin millään kuurilla, koska näinhän mä elän muutenkin joka päivä... että en tiedä tuleeko mitään 2 viikon muutoksia nyt sitten lainkaan (viikossa on tippunut puoli kiloa, mikä on erittäin hyvä) Pidemmän ajan muutokset minua nyt enemmän kiinnostaakin tietysti. Pitäisi muuten verrata niitä LIFWin alussa otettuihin kuviin, kunhan jaksaisi ne arkistoista kaivella.

Tällä viikolla erilaisia treenejä on tullut ihan kivasti, tosin aika palauttelevilla meiningeillä. Aloitin Hengitys- ja lantionpohjalihas valmennuksen treenit (valmennus saatu), jonka harjoitukset on olleet kyllä kivoja ja helppoja, mutta auts! niin tehokkaita. Tapani mukaan rauhallisesti on edetty. Kahdesti olen tehnyt nyt koko treenin eikä enempään pystyisikään ennen kuin syvät lihakset alkavat vahvistua.

Uimassa olen myös käynyt kahdesti ja nyt viikoloppuna taas hiihtämässä. Lisäksi pientä kävelyä, hyppyjä ja pomppuja sekä venyttelyä paljon, sillä kroppa veti itsensä ihan shokkiin viime viikonlopun hiihtämisestä. Saa nähdä kuinka käy nyt...

Hengitysharjoitukset on kyllä ihania. Nämä viikon yksi harjoitukset on minulle varmaankin kuukauden harjoituksia, sillä en halua hätäillä vaan tehdä asiat hyvin!

Intialaistyyppisesti maustetut lihapullat kasviskastikkeessa oli alkuviikon ruokaa. Kylkeen paljon, paljon kasviksia vielä. Tuo kastikehan koostuu siis blendatuista sipulista, tomaatista, kesäkurpitsasta, valkosipulista ja mausteista. Lihapullissa on jauheliha, pippuria, jeeraa ja suolaa.

Viikon paras ylläri oli Minä olen lehden facebook arpajaisvoitto, joka on aivan huikea kirja ja ihanat eläinkortit. Ja taas tätä mun elämää kun nostin ensimmäisen kortin, niin tietysti sieltä tulee mun oma voimaeläin Susi ❤️

Perjantaina posti toi SuSukirjan eli Olli Postin Supermarket Survivalin. Minähän sain ennakkolukea kirjan e-version ennen julkaisua, mutta koska fyysinen kirja on aina mulle se oikea kirja niin kiva on päästä fiilistelemään kirjaa ihan oikeasti ja halusin myös samalla tukea Ollia ostamalla kirjan. Tämähän on nyt Adlibriksen myydyimpien kirjojen listalla #1 eikä ihme, sillä niin mahtava kirja on kyllä kyseessä ja tärkeästä aiheesta.

Ja onnea on nykyinen elämä kun ei tarvitse herkuista luopua oikeastaan yhtenäkään päivänä, sillä pari palaa suklaata voi syödä aina. Foodinin kahvisuklaasta on tullut mun lemppari, tosin uutuudet Flow ja Happy Heart on myös aika ❤️❤️❤️ Kombucha sen sijaan on viikonloppuherkku. Oli näköjään tullut myös meidän lähikauppaankin sitä, niin Puhdistamolta kuin Kellaripanimoltakin.

Ihana aurinko on hellinyt meitä viikonloppuna ja tuo se vaan fiilistä niin paljon. Heti on enemmän kevät ja kesä mielessä. Vaikka yllättävän hyvin talven pimeyden tänä vuonna jaksoi kun opetteli löytämään kaunista ja hyvää jokaisesta kuukaudesta, vuoden ajasta ja hetkestä.

Lauantain ruuaksi tuli nyt hiilihydraattipitoisempaa settiä. Kvinoaa, paahdettua bataattia, lehtikaalia, herkkusieniä, halloumia, sipulia, mausteita ja kylkeen kunnon salaatti avocadolla. Oli niiiiin hyvää. Mukaan olisi voinut tyrkätä vielä vähän cashewpähkinöitä ja kikherneitä.

Illalla käytiin vielä yhdessä miehen kanssa kävelylenkillä, jos ei nyt niin jumiin menisi sitten hiihtämisestä. Käytiin tsekkaamassa mm. avantouintipaikka, minne en itseäni ole siis vieläkään saanut... mutta jo paikan näkeminen vaikutti positiivisesti ja seinästä löytyi hyvät ilmoittautumisohjeet ym. Tossuthan ostin jo viimeviikonloppuna joten nyt ei tarvitsisi kuin maksaa, hakea avain ja pulahtaa. Saa nähdä minä päivänä siellä sitten ollaan.

On oikeastaan jotenkin niin rauhallinen ja hyvä olla. Hyvä fiilis siis. Kaikki tapahtuu ajallaan ja omaa tahtiaan. Siitä on hyvä lähteä uuteen viikkoon.

Ihanaa viikkoa kaikille
Rakkaudella 
iive

Mahtava viikonloppu ja kuraa niskaan

On ollut jännittävää seurata millaisia reaktioita syntyy kun kirjoittaa niinkin raflaavasti kuin Miten parannuin Fibromyalgiasta. Tiesin, että homma herättää paljon ajatuksia ja keskustelua. Erittäin yllättynyt olen niiden ihmisten määrästä, jotka ovat tehneet tai tekemässä samaa hommaa!!! Miksi en tiennyt heistä aiemmin?

Koska on asioita joita ei saisi sanoa ääneen. Kuten vaikkapa...

Onnellisuus. "Kel onni on, se onnen kätkeköön" ja niin edespäin. Onnellisuus tuntuu olevan punainen vaate aika monelle ihmiselle, etenkin jos joku toinen on onnellinen. Kuinka joku toinen siis kehtaakin olla onnellinen ja näyttää sen. Jos itse olet onnellinen, niin eihän siinä sitten mitään?

Positiivinen elämänasenne. Jos sinulla on positiivinen asenne, tarkoittaa se, että teeskentelet. Olet tekopositiivinen. Piste. Valheellinen. Ja sua ei kestä kukaan.

Sairaudesta parantuminen. Kun sain aivolisäkekasvaimesta puhtaat paperit, minua onniteltiin. Jos joku selviää jostain kamalasta sairaudesta, häntä juhlitaan. Mutta fibromyalgiasta ei kuulkaa tiiättekö voi parantua. Ei, ei ehdottomasti ei voi. (Tiedän muuten ihmisiä joilta on poistettu diagnoositkin, sieltä ihan virallisista papereista).

Ja tosiaan tuli sieltä sitten sitä toisenlaistakin palautetta. Olen heidän mukaansa valehtelija, lahkolainen, huijari, minulla ei mitään fibromyalgiaa ole ollutkaan jne. Ihmisten lukutaito on myös mahtava (tämänkään ei tietenkään pitänyt myöskään olla mikään yllätys), sillä otsikko "Miten parannuin fibromyalgiasta" ei siis tietenkään tarkoita samaa kuin "Kuinka kaikki parantuvat fibromyalgiasta". Tiesin tämän tulevan, mutta kyllä tämä kolahtaa minuunkin ja minun egoon kai sitten? En voi käsittää sitä, että jos joku toinen on onnellinen niin miten se olisi minulta pois? Eikä se, että minä olen nyt terve ja onnellinen, niin se ei ole pois yhtään keneltäkään. Vai onko tässä joku juttu mitä en ymmärrä? Oma maailmankuvani on sellainen, että jos joku ystävistäni on onnellinen, niin se tekee minutkin onnelliseksi, sillä sitä on vaan niin ihanaa katsoa. En mä halua sanoa siihen, että hei, älä nyt viitti, pieleen toikin juttu kuule menee! Ei mulle tule edes mieleen sellainen asia.
Mutta niin onnellinen olen kuulkaa kaikista niistä viesteistä ja tarinoista, joita muut oireettomat tai parantuneet tai samaa yrittävät kertoivat. Ja niitä tarinoita oli monta! Siis MONTA!!!

Mulla oli aivan upea viikonloppu! Lauantaina aloitin Kauneuskuurin, koko päivän menin ihan niin kuin piti, kunnes ystävä soitti ja hänelle käviskin se yhteinen illanvietto mitä olin ehdottanut. Detox vaihtui Omenavarkaisiin ja Kieleen mattotelineessä ja muutamaan Hinkki Pinkkiin (nää on siis coctaileja ja viiniä) ja hulvattomaan keskusteluun, nauruun, syvällisiin pohdintoihin, rakkauteen ja siihen, että on mahtavaa että elämässä on ihmisiä jotka tajuaa sua eikä niiden kanssa tarvitse miettiä mitä voi sanoa ja mistä voi puhua.

No meni se detoxin startti sitten sinänsä ihan pipariksi, mutta mitä väliä? Viimeksi ollaan tämän ystävän kanssa treffattu näin kahdestaan yli puoli vuotta sitten, joten oli jo aikakin! Silloin kun tilaisuus tulee, niin minäkään, se jäätävä-terveysterroristi-nihilisti, ei sano, että kun en mä nyt voikaan lähteä kun mä oon nyt tällaisella puhdistuskuurilla. Ei! silloin mennään ja lähdetään, nauretaan, nautitaan ja ollaan onnellisia, sillä sen päivän tai tässä tapauksessa illan mä tulen muistamaan luultavasti aina.
Otin sitten uudestaan sen Kauneuskuurin startin tänä aamuna ja nyt jatketaan loput 2vkoa sitten hyvässä järjestyksessä ❤️ niin kuin kunnollisen tytön pitääkin ❤️ kuvalliset todisteet tältä päivältäkin on. Smoothieta on taas juotu, niin kuin joka päivä.

Omalla kohdallanihan Kauneuskuuri ei juuri poikkea normaalista arjesta. Silloin vaan skarpataan vähän enemmän ja muutamia ateriankoostamishommia tehdään tarkemmin kuin mitä normaalisti teen. Varsinaisesti en edes tarvitsisi mitään kuureja tai detoxeja, mutta toisten kanssa tekeminen inspiroi, koen myös haasteena tietynlaiset esimerkiksi ruuanvalmistusohjeistukset. Tulee kokeiltua jotain uutta kun käytössä onkin vähän erilaiset raaka-aineet. Tulee ajateltua out of the box. Tämä onkin ehkä suurin syy koko hommalle.

Toinen juttu minkä aion nyt pitää on 2vkon kahvibreikki. Ensimmäistä kertaa teen sen muuten luomukahvista ja jännä homma kun ei ole tullut vielä sitä päänsärkyä lainkaan mitä tavan kahvista breikkaaminen on aina aiheuttanut! Rasvakahvin sijaan olen juonut nyt rasvateetä. Kauneuskuurin ohjeissa on myös erilaisten lämpimien juomien ohjeita (ja ei kahvi siellä kielletty kokonaan ole, se on ihan mun oma juttu), joita tulen kokeilemaan myös, mut lähdetään nyt liikkeelle ensiksi sillä rasvateellä. Sehän siis valmistetaan ihan samoin kuin kahvikin, mutta kahvin sijaan siihen tulee teetä tai pikemminkin yrttihauduketta. Yogi tean "teet" kun ei teetä sisällä yleensä lainkaan vaan yrttejä ja mausteita.

Avasin hiihtokauden myös lauantaina kun kävin sitä ennen ostamassa uudet monot. Vanhat oli kyllä ihan ok, mutta plantaarifaskiittijalkani ei niin niistä tykännyt. Tarvitsin siis tukevammat ja sellaiset löytyikin. Mähän olen ihan täti-hiihtäjä, mutta sellaisena onnellinen. Olen nyt tutkinut latukarttoja ja kysellyt vinkkejä mukavista hiihtomaastoista ja aika hyvä setti alkaa olla kasassa. Ja sitten kun jääladut aukeaa, niin se on mun taivas se ❤️ Hiihtämässä käytiin sit lauantaina ja sunnuntaina ja niin taitaa olla, että mun päivittäinen 30min lenkkihaaste vaihtuu nyt 30min hiihtohaasteeseen, sillä kropasta löytyi taas sellaisia lihaksia mitä en muistanut siellä edes olevankaan. Niitä löytyi suurinpiirtein varpaista korviin asti, huh huh.

Ja kaikille teille siellä ❤️ ihan aidon oikeasti mä toivon, että sulle tulee maailman parhain viikko nyt ❤️ niin paras kun se vaan voi sun elämäntilanteessa nyt olla ❤️ Mulle elämä on näyttänyt sen monta kertaa, että jokainen päivä on tärkeä ja arvokas, ei anneta sen mennä hukkaan ❤️ Nautitaan siitä kaikesta mitä meille on annettu. Jollakin se voi olla vähemmän, jollakin enemmän, mut kaikki me ollaan täällä, olemassa, yhtä ❤️ Ollaan sitä jatkossakin, elossa niin onnellisena kun vaan pystytään ❤️

❤️❤️❤️ Be the Goddes who you are ❤️❤️❤️

❤️ Äläkä välitä mitä muut on siitä mieltä ❤️

Rakkaudella

iive