"Ajatuksia aiheesta erilaisten laihdutus/liikunta/hyvinvointiverkkovalmennuksien osallistumisen perusteella sekä useiden valmennusten vierestä seuraamisen herättämiä fiiliksiä."Vielä vuosi sitten olisin innosta puhkuen lähtenyt mukaan, etenkin kun Kauneuskuuri tai Flow Fit ovat ohjeiltaan ilmaisia. Olisin tsemppipöhinässä postannut ryhmiin ja instaan kuvia ihanista mehuista ja ruuista ja niistä tippuneista kiloista ja endorfiinipöhinöistä.
 |
| Insta Queens - taidevideolla Kuopion taidemuseossa käsitellään juuri tätä nykyajan naistenmeininkiä :) |
Miksi en sitten enää näihin osallistu?
Ehkä viimeinkin olen oppinut sen, että kohdalleni eivät sovi kuurit eivätkä tiukat (jonkun muun asettamat) proggikset. Sillä aina silloin kun rupean noudattamaan jonkun muun treeniohjeita (treenit väh. 4kertaa viikossa jne), niin teen ne orjallisesti kuuntelematta omaa hyvinvointiani kunnes olen taas siinä pisteessä, että romahdan. Sama juttu syömisten kanssa. Aivan taatusti jos joku sanoisi, että hei nyt vedetään pelkillä mehuilla ja smoothieilla 2vko ja vähän jos on nälkä niin ei se mitään. Tehdäänpä nämä vielä yhtäaikaa minä tuumailisin ruudun takana ja tekisin treenejä, näkisin nälkää ja joisin vaan mehuja kuten tiukimmassa ohjeessa suositellaan. Kunnes romahtaisin.
Fibromyalgiani puhkesi sen jälkeen kun osallistuin Bikini Challenge-verkkovalmennukseen (sairastin ennen valmennusta pahan angiinan ja valmennuksen loppupuolella flunssan). Vaikka taustani salilla oli ihan kohtuullinen eikä varsinaisesti treeniosiossa sinänsä ollut vikaa, muuten kuin liian rankan toteutuksen osalta. Tähän verkkovalmennukseen kulminoitui tapani tehdä asioita liian täysillä ja vertailu muihin. Jos toinen pystyy niin minäkin pystyn! Tämän vuoksi en myöskään enää käytä HeiaHeiaa, sillä kun näin muiden treenit, niin minunkin piti treenata aivan yhtä paljon. Käytin tämän jälkeen HeiaHeiaa ilman kavereita ja muihin vertailua. Heräsin jossain vaiheessa siihen, että kilpailin itseäni vastaan. Minua ei tyydyttänyt mikään tuntimäärä tai treenimäärä. Aina seuraavan viikon täytyi olla edellistä kovempi ja rankempi.
Toisaalta kyllä muistan tuota Bikini Challenge aikaa hyvällä siitä, kuinka toisaalta hyvä olo oli ennen sitä romahdusta, silloin kun kaikki oli vielä ok. BC:n aikaan olin siinä omassa kropassani joka jaksoi (ennen kuin romahti) ja oli minun tuntumaani sopivan kokoinen ja näkoinen (ja nyt tätä kirjoittaessani mietin onko tämäkin nyt syömishäiriöajattelua kun haikailen tuon perään?). Nyt etsin tuota kroppaa erilaisin keinoin.
Uskon, että en ole tämän asian kanssa yksin. Varsin moni osallistuu nykyään näille verkkokursseille, vertailevat ryhmissä muihin osallistujiin (ja netissä on muuten aika hyvä vähän liioitella tai siloitella muille onnistumisiaan), kokevat ehkäpä huonoa fiilistä siitä jos eivät jaksa treenata tai noudattaa ruokavaliota yhtä tiukasti kuin muut. Ja mitä sitten tapahtuu?
Tapahtuu se asia, ettei enää jakseta ja se vaikuttaa myös itsetuntoon. Koetaan ettei edelleenkään olla yhtä hyviä kuin muut, että ollaan epäonnistuttu, että on huono itsekuri koska ei pystytä, sillä aina niissä ryhmissä on joku parempi johon verrata.
En millään jaksa uskoa, että kenellekään viikkojen tikistely ja siellä välillä mättöpäivän (jolloin kiskotaan kaikki mahdollinen) pitäminen olisi kovinkaan terveellinen tapa opetella. Tämä nyt lähinnä mielenkiintoisena OT:nä.
Oma taustanihan on kovin suorituskeskeinen ja kuljen jatkuvasti syömishäiriön varjostamana. Etenkin nyt lapsen syntymäpäivävalmistelujen aikana muistelen sitä kuinka aina ennen tein kakkutäytettä tuplamääriä ja söin ja söin ja söin ja sitten tein jotain muuta etten lihoisi. Aina kun maistan kakkutäytettä muistan tuon ja pelkään, että se alkaa uudelleen.
Ja siltin aina nähdessäni uuden valmennuksen mainoksen, haaveilen, että vau, voisinpa osallistua ja olisipa mahtava homma ja varmasti olen nyt oppinut entisestä ja osaan tehdä tämän oikein. Onneksi sisälläni jokin osaa sanoa, että ei en osaa. Ehkä joskus? Ehkä ei koskaan? Pääasia on, että olen terve ja että oppisin ennemmin kuuntelemaan oikeasti itseäni enkä muiden treeni/syömis-ohjeita.
Otsikon kysymykseen voisin vastata, että jos sairastat tai olet sairastanut jotain syömishäiriötä tai kehonkuvan vääristymää, niin älä osallistu. Jos elämäsi on ihan ok, niin antaa mennä vaan jos se hyvältä tuntuu, mutta älä piinaa itseäsi kuitenkaan. Stoppaa jos elämäsi alkaa tuntua pahalta.
Minä keskityn itseni kuuntelemiseen ja muiden tsemppikuvien katselemiseen. Saatanpa tosiaan jonkun treenin tehdä ja ruuan vääntää jos hyvältä tuntuu, en sen takia että joku käskee. Ja yritän pitää sen oman syömishäiriönatsini hiljaisena.
iive
